sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulumieltä ja tunnustus

Tunnustan!


Ei arkkitehdiksi
Nyt mä sen myönnän: Lusmu, lusmumpi, minä. Minusta ei ole kurinalaiseen toimintaan, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Olen lusmujen kuningatar, enkä muuksi muutu. Lusmu, lusmu, lusmu, lusmu..

Kuusipuu
En ala kuitenkaan valehtelemaan itselleni tai teille, että alkaisin nyt "etsimään onnellisuutta" tai, että olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Voin rehellisesti sanoa, että a) olen onnellinen eli sitä ei tarvitse etsiä, b) myönnän tappioni ja c) en ole tyytyväinen siihen mitä olen. Ai minkä tappion? No sen, etten ole ihmenainen, joka pystyy kaikkeen.

Vannotin itselleni, että otan personal trainerin palkkaamisesta kaiken irti ja teen töitä hulluna, että tuloksia tulisi mahdollisimman paljon. En kuitenkaan siihen kyennyt ja petin itseni luovuttamalla. Olen lusmunnut kuukauden: Ei salia tai liikuntaa ja järkyttävä määrä paskaa kitusiin. Tällainen mä olen, aina ei seeprakaan pääse raidoistaan eroon. Se on hyväksyttävä ja alettava nousemaan taas kuopan pohjalta ylöspäin - pienin askelin. Itsesäälissä rypeminen loppuu kuitenkin nyt ja perseily myös, koska kroppa alkaa taas muistuttamaan millaista elämä on, kun perseilee: Selkä on kipeä jos nukun pidempään kuin 7-8h, flunssaa pukkaa joka välissä ja lihakset lyö kaikkialta lukkoon. Ei tämä ole elämää, se oli joskus, muttei saa olla enää!

Joulu, joulu, joulu <3


Olen ollut kiltti? P**kanmarjat!
Palataan kuitenkin iloisempiin asioihin ja kuten ehkä aiemminkin jo kerroin, minusta tuli joulumielinen höppänä. Joulu on lastenjuhla ja lasten riemu tuo joulumielen itsellekin. Joulu oli lahjojen, herkkujen ja sukulaisten täyteinen - ihana kerrassaan. Lahjoja oli paljon, herkkuja aivan liikaa ja sukulaisia on nähty jo varastoon asti, hah!

Rakkaat
Jouluruokaa on myös syöty riittämiin ja Isälle ja muille poismenneille viety kynttilä hautuumaalle. Yhteistä aikaa vietetty pelaten lautapelejä ja korttia, välillä vähän pleikkariakin, ja onhan sitä tullut leikittyä uusilla leluillakin. Lapset on hyvä tekosyy päästä itsekin leikkimään leluilla, oispa ollut noin hianoja vempaimia sillon joskus! On myös reissattu ja saatu puketteja, joulupukkikin tais käydä kylässä piiiiitkästä aikaa.
Poismenneille

Nyt on vielä muutamia päiviä lusmuilua jäljellä, ensi vuonna tää loppuu, ihan oikiasti! Selkä on saatava takaisin kuntoon ja elämä raiteille, piru vie sentään. Toivottavasti ei jää lässytykseksi tämäkin..


Suunta ylöspäin


Elämä on silti edelleen ihanaa ja positiivisena pyritään pysymään, välillä vain kaadutaan, tällä kertaa isommin. Pt jakson lopputulokset tulevat olemaan sontaa, ihan omasta syystäni, mutta vahinkoja sattuu. Opinpahan ettei itseään kannata ahdistaa nurkkaan ja tehdä asioista tietentahtoen pakkopullaa. Kaikesta pitää nääs oppia!

Toivottavasti kaikilla on ollut ihanat juhlapyhät ja uuden vuoden lupauksia tehdään kovasti - niistä pidetään myös sitten kiinni! Joulu on aikaa, jolloin pitää olla perheen, ystävien ja lähimmäisten kanssa, ja iloita ja rakastaa!

Love,
Me

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulu tullessaan, tekee taikojaan..

..on kuin vuosia ei olis ollutkaan!

Perhe 
Joulumieli 
Joulupukki 
Joululahjat 
Joulukuusi ja koristeet 


Joulun taika palas munkin elämään



Vuosia joulu merkitsi minulle vain kipeitä muistoja ja kutsuinkin sitä vain kaupalliseksi paskajuhlaksi, mutta nyt se on kuitenkin muuttunut parissa vuodessa. Kyllä se vain on fakta, että lapset sen joulun tekee, joulu on lasten juhla!

Tämän joulun vietto alkoi jo kauan sitten ja en odota mitään yhtä paljoa. Saamme lapset koko jouluksi, joten päätimme vietellä kriittiset päivät kotosalla. Tässä onkin jo jonkun aikaa haalittu lahjoja pienille ja ne päätyivät jo pakettiinkin. Isännän lahjakin tuli postissa tänään, joten minun osalta homma alkaa lahjojen suhteen olla selvä. Joulukuusi, koristeet ja valot on hommattu ja ulkona on jääpuikon malliset ulkovalot. Koti on koristeltu tontuilla ja kynttilöillä ja viikonloppuna tuoksuu piparkaakut! Joulupukin vierailukin ehdittiin jo varata! Tämä akka on ihan fiiliksissä - olen rakastunut jouluun uudelleen?


Pienenä lapsena varmasti nautin joulusta, mutta viimeiset teinijoulut ennen isän kuolemaa ovatkin ainoita mitä mieleen on painautunut. Aina sai viimetingassa olla kaiken tekemässä ja aattoaamuna vielä siivoamassa, aattona perinteenä oli umpikänninen isä ja monet joulut pelättiin äidin ja joskus itsensäkin puolesta, kun pieni ei vielä tajunnut ettei se uhoaminen aina teoiksi muutu. Viis niistä.. Jäi sieltä hyviäkin asioita: Meilläkin käy hippiäistonttu joka vuosi, mekin kidutetaan lapsia hautuumaareissulla aattoiltana ja aion pakottaa lapset katsomaan Lumiukon aattoaamuna.

Tehtiin isännän kanssa jo pieni jouluinen kierros Pirkanmaalla, vietiin vanhuksille vähän joulutuomisia ja kummilapsilleni lahjoja. Myöhemmin sitten toinen kierros isännän sukulaisia muistaen. Periaatepäätös kuitenkin on se, että aikuisia ei lahjota, vain lapset ja vanhukset lahjotaan. Vanhus -tittelin ansaitsee vasta 70-vuotiaana, tiedoks vaan sukulaisille, hah!

Pelkään kuitenkin, että tavoittelen alitajuntaisesti liian täydellistä joulua ja petyn itseeni jos en onnistukaan. Haluaisin että se olisi täydellistä, kerrankin, vuosien jälkeen. Toisaalta, voihan se olla täydellistä vaikka mutkia tulisikin matkaan?

Mihin tää perhe mut viekään.. Ymmärrän taas mitä joulun odotus todellisuudessa on, ihan mieletöntä!





Takaisin maan pinnalle



Selfie ft SH!
Ruffe ja parsa?
Mitäs muuta tässä on touhuttu hiljaiselon aikana? Lusmuiltu ainakin.. Kuvat kertonee sanojen sijaan tälläkin kertaa, mutta mainittakoon että sain selfien itse Sami Hedbergin kanssa, ruffet on ihania pahviaivoja, mukulat käyny harrastamassa, autokin ehkä ostettiin ja inbodyssäkin käytiin. Pienimuotoista häsläystä ja ajoittaista vitutusta on ollut ilmassa tässä, mutta tämän päiväinen Inbody -mittaus antoi taas potkua ja jaksamista reeniin. Lihasmassaa oli tullut 0,6kg lisää ja rasvaa lähtenyt 0,8kg, hidasta, mutta tulosta silti.

Kyllä olen edelleen positiivinen ja jaksan olla kiitollinen mitä minulla on, vaikka välillä ketuttaakin. Nii saatana! Jos nyt kuitenkin pääsisi taas rutiineihin ja vääntäisi hulluna loppuvuoden töitä, että tulisi sitten mainiot tulokset "lopputesteissä" pt:n kanssa. Tänäänkin nousi rauta vaikka leuka kipuineen on vähän häirinnyt elämää ja reenejä jo jonkun aikaa. Sain mie miljoonannen hammaslääkärireissun jälkeen antibiootin siihen, josko nää kivut sitten kohta lakkais.. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato?

Mutta näillä mennään tänään.. Jatkakaa!




Love,
Me


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hikeä, tuskaa ja liikkumisen riemua?

Pää lyö tyhjää, mutta yritetään.. Alkuun pienet pahoittelut: Viisurin poiston jälkimeiningit ja työkiireet ovat pitäneet tämän blogin pienessä hiljaiselossa, mii sou sowi!

Taas mennään, palautellen alas ja joka toinen ylös, vauhdilla! 


Viikko sitten sunnuntaina käytiin Warriors of Valhalla tiimin kanssa yhteisreenailemassa Kisakunnon Tommi Pihlavan johdolla. Vai miten se nyt meni, muut reenas ja minä pidin pokkani ylhäällä kameran kanssa? Pari kertaa meinas kyllä kieltämättä hihityttää, mutta eihän se olisi ollut reilua hekotella portaitten yläpäässä, kun muut painaa hulluna portaita ees taas, vai oisko? Kyllä minuu oikeesti ketutti kuin pientä oravaa talvella, jolla on käpy jäässä, kun en päässyt näihin kemuihin osallistumaan (Tämä siis siksi että edeltävänä perjantaina olin tosiaan viisurin poistossa ja rankkaa liikuntaa ei saanut harjoittaa..).

Treenillä oli tarkoitus imitoida itse Tough Viking kisaa, omalla tavallaan: Juoksua, sykkeiden vaihtelua ja väleissä lihaskuntoa vaativia harjotteita. Alkuun tiimi otti pientä lämpöä juoksemalla portaiden alapäähän ja siitä se sitten alkoi, rääkki! Ylös ja alas lukuisilla eri variaatioilla: kaikki portaat, joka toinen, tasajalkaa.. Välissä vähän kahvakuulaa ja punnerruksia ja taas mentiin. Vaikea sinänsä kertoa millainen reeni oli, kun itse tosiaan ruikutin rannalla, mutta jälkikommentit kertoi, että reeni meni perille. Laatta meinas lentää ja henki salpaantui, mutta kivaa ilmeisesti oli, vaikka pohkeet olivatkin tukossa monta päivää jälkeenpäin. Tiimi veti täysillä ja jokainen tsemppasi toisia, juuri niinkuin homman pitääkin olla. Tuskasta ja hiestä huolimatta, porukka jaksoi hymyillä vielä lopussa! Mieletön tekemisen meininki kaikilla!

Tuli kyllä myös hienosti esille yksi erinomainen seikka Tommista personal trainerina: Hän teki saman mitä teetti tiimillä. Itseäni ei juurikaan vakuuta pt:t/valmentajat, jotka seisovat vieressä ja kertovat mitä tehdään, huutavat "Jaksaa, jaksaa" tai just ja just ehkä näyttävät liikkeen pienimmillä painoilla. Mielestäni se, että hän teki saman treenin itse, kertoo osaamisesta. Helpompi se on luottaa pt:hen, joka todistetusti kykenee tekemään asiat mitä teettää valmennettavalla. Miksi näin? Koska on paljon näitä pt:itä, jotka eivät välttämättä edes näytä siltä, että on pahemmin itse vuodattanut verta tai kyyneleitä treenin parissa ja valmennettavan kanssa salilla seisoo vieressä KÄDET TASKUSSA. Pisteet siis Tommille jälleen!

Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa?















Kiitos Tommi (Kisakunto.fi) ja kiitos tiimi! Näitä lisää, ens kerralla saa muu porukka sit hihitellä miulle! Toivottavasti teillä muilla oli yhtä hauskaa kun mulla, muahahhahahaaa!

Love,
Me

lauantai 28. marraskuuta 2015

Viimeisetkin viisauden rippeet..

..ovat poissa!

Tämä viikko, ja varmasti osa seuraavaakin, menee aivan harakoille reenaamisen suhteen. Tiistaina pukkas kuumeen ja lunssan tynkästä ja perjantaina poistettiin viimonen viisaudenhammas.

Miehän pelkään hammaslääkäriä enemmän kun mitään, tai en oikeastaan hammaslääkäriä, vaan kipua. Pahin pelkoni on siis minkäänlainen kipu, paitsi se, jonka tietää loppuvan jonkun tietyn aikamääreen päästä tai silloin kun itse päättää (Esim. tatuoiminen).

Järkyttävällä paniikilla siis perjantaina erikoishammaslääkärin vastaanotolle. Mukavasti se siinä myös pelotteli, että: "Tämähän on sitten hyvin pitkäjuurinen hammas ja juuret hipovat kasvojen hermoa, joten tässä pitää olla meidänkin hyvin varovaisia.." Varovaisuudesta en tiedä kyllä, koska hirveä runnominen, rutina ja kiskominen siellä kävi. Operaatio itsessään kesti max 15 minuuttia vaikka kyseessä oli tosiaan puhkeematon hammas ja poisto kirurgisena toimenpiteenä. Leukaluuta ei tarvinnut porata tai muutakaan kikkakolmosta tehdä, viisaus lähti suosiolla. "Viisaus ei asu meissä.."

Pari päivää tässä on syöty sitten kaikkea mitä vain on pystynyt pureskelematta ja suuta paljon aukomatta syömään: jäätelöä, maksamakkaraa (kyllä, pelkälteen, lusikalla, nam), perunamuussijauhelihamössöä, kaurapuuroa sokerittomalla mehukeitolla.. Ja kyllä minä nyt yllätyin, kun yhtäkkiä koin ikävöiväni takaisin siihen ruokavalioon, jota olen kironnut viimeiset X viikkoa. Tuli ikävä ruisleipää, cashew-pähkinöitä ja JOPA kanaa ja riisiä, että anteeksi mitä? No kyllä.. Tajusin, että se on loppujen lopuksi paljon mukavampaa syödä, kun on tietyt kellonajat ja tietyt eväät mitä pitää popsia. Tällainen: "Mitähän sitten pystyisin syömään ilman että tikit repeää.." on aivan anaalista, vaikka jäätelö onkin hyvää.

Yllättävää on myös se, ettei tämä edes ole pahasti kipeä, kunhan ei väkisin kisko leukoja kauemmaksi toisistaan. Buranaa ja Para-tabsia napsin kyllä säännöllisin väliajoin, viitaten aikaisempaan pelkoon, mutta nassu ei ole enää edes turvoksissa. Ohjeissa kyllä sanotaan, että turvotus tulee vasta 2 päivän kohdalla, että kahtellaan sitten huomenna.

Tässä siis joku tekosyy hiljaiselooni. Ai sou sowwi..

Eniten harmittaa, että huomiset yhteistreenit jää minulta väliin. Ruikutan rannalla, kun muut könyää portaita ja hikoilee. Napsin kyllä kuvia ja laiskottelen lopun aikaa.. Lekuri oli sitä mieltä että: "Jos sitä nyt ainakin pari päivää pysyisit poissa salilta tai jättäisit raskaat liikunnat väliin.." Eli maanantaina mennään jo?? Hihii! Nojoo, jos sama jatkuu, että haava alkaa vuotamaan verta jo silloin, kun kiipeän portaat yläkertaan, niin ehkä se on katottava miten tää tästä etenee. Samalla ketutuksella kuitenkin homma loppuun asti, pidempi saikku siitä tulis jos tuo ei umpeutuisi tai ottais ja tulehtuis.. Leuka kuitennii hermoon asti auki. Plöäääh!


Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu!




Love,
Me


P.S. Joulun odotus alko jo!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kaikki on p***aa paitsi k**i?

Olen lähiaikoina, jostain kumman syystä, selaillut muiden blogeja ja niiden kommentteja. Monet selkeästi tykkäävät blogeista, joissa "ei kaunistella totuutta" ja kirjoitetaan myös "elämän kompastuskivistä", enkä ihmettele sitä ollenkaan, koska niin tykkään minäkin. Rehellisesti ja todenmukaisesti kertominen on kaiken a ja o, mutta pidän myös positiivisesta energiasta. Mielestäni koko elämästä selviäminen ilman sekoamista perustuu asenteeseen.



Asenne ratkaisee


Aloin kuitenkin pohtimaan, että luuleeko jengi tosiaan, että jauhan p***aa ja kaunistelen totuutta, sen takia, että postaukseni ovat 99%:sesti positiivisia? Olen lähinnä hyvin positiivinen ihminen.. Eihän tää elämä todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta pitää löytää se positiivinen puoli. Tää blogi on enimmäkseen itelleni, ja muille haluan vain jakaa motivaatiota ja positiivista energiaani. Asiaan kuuluu tietenkin epäonnistumisista ja hankaluuksista kertominen, mutta rehellisesti sanottuna, harvemmin mun elämässä tulee sellaisia vastaan. Minä, kun en luovuta tai anna itselleni tilaa epäonnistua, ja vaikka välillä varmasti kaadun, niin pyrin nousemaan nopeammin ylös kuin kaaduinkaan. Tätä varten on esimerkiksi läheiset ihmiset, jotka potkivat perseelle jos pohja meinaa häämöttää. Kyllä, myönnän, että ilman läheisiä ihmisiä ja tukiverkostoa en myöskään selviäisi tai olisi välttämättä se kuka olen!

Jos asenteesi on "Ei tästä tule kuitenkaan mitään" tai "Mistään ei tule mitään", niin on paljon todennäköisempää, että ei tulekaan. Jos asenteesi taas on se positiivisempi "Minähän onnistun tässä no matter what", todennäköisyys onnistumiselle on varmasti suurempi. On erilaisia ihmistyyppejä ja olen onnistunut tekemään itsestäni positiivisen vaikka ennen olin vain "realistinen". Pyrin myös olemaan stressaamatta tulevasta, sellaisesta mikä ei ole tapahtunut, koska on jopa ihan tutkittua ettei stressi ole ihmiselle hyväksi. Miksi siis vaivata itseään varsinkaan asioilla, joille ei edes voi etukäteen mitään? Mielummin ajattelen, että kyllä tämä vielä positiiviseksi muuttuu tavalla tai toisella, ja jos ei muutu, siitäkin selvitään.

Itseensä uskominen on varmasti välillä hankalaa ja minullakin on motivaatio usein hukassa, ja silloin tulee kyllä blogiin näpytettyä harvemmin. En kuitenkaan koskaan kaunistele totuutta tai valehtele itselleni, koska itsepetos on pahin petos mitä on. Oli mm. vaikea myöntää etten pysty vetämään tätä kolmea kuukautta ruokaohjelman mukaan, mutta myönsin sen silti, koska välillä se on pakollista. En ole täydellinen, kukaan ei ole täydellinen, joten sen tavoitteleminenkin on turhaa. Nautin elämästäni ja haluan myös tuoda sen esille blogissani. Lukee ken tykkää!

Monet kertoo kuinka fitness, kehonrakennus tai muutenvain terveellinen elämä on tehnyt heistä yksinäisiä, karkoittanut läheiset ympäriltä. Sen ei tarvitse mennä niin! Valitse ympärillesi sellaiset ihmiset, jotka ovat rinnallasi loppuun asti harrastuksista tai intohimoista huolimatta. Minulla kävi tuuri, että aviomieheni on hurahtanut samaan aiheeseen ja läheiset ystäväni ymmärtävät tämän edes jossain määrin. Eli ei, en ole yksinäinenkään vaikka myönnettäköön, että aika usein on hermot kireällä ja siitä syystä kotona ollaan välillä nokkapokkasilla. Siinäkin on positiivinen puoli: se vain puhdistaa ilmaa!

On kyllä asioita jotka eivät tule päättymään hyvin tai positiivisesti, mutta se kuuluu elämään. Esimerkkinä mainittakoon maailman tilanne, joka on tällä hetkellä kamala, mutten osaa siihenkään suhtautua ilmeisesti muiden mielestä oikein, joten en ota siihen sen suurempaa kantaa. Katsotaan päivä kerrallaan vaikka tämä tarina ei tulekaan päättymään positiivisesti.

Olenko siis liian itsevarma, koska uskon selviäväni läpi harmaan kiven? Onko se kiellettyä? Olen selvinnyt tähän asti aikamoisesta kakkasuosta, vaikka joistain asioista vain joudun vaikenemaan näin "julkisesti", niin miksi hitossa en selviäisi jatkossa? Elämä on liian kallisarvoista hukattavaksi pessimistisellä asenteella! En pakota ketään olemaan kaltaiseni, tai edes halua sellaista, mutta suosittelen kokeilemaan sitä positiivisuutta - miun elämä on ainakin paljon kivempaa näin!

Kukin tyylillään


Internetz on puolillaan blogeja ja jokaisella bloggaajalla on oma tyylinsä. Miun tyyli on positiivinen ja päiväkirjamainen kertominen, sinun tyyli on varmasti toinen. Tämä on miun näkönen blogi ja sitä olen alusta asti halunnutkin. Dissaan mielessäni monia blogeja, mutten koskaan tuo sitä esille esimerkiksi täällä, koska jokainen bloggaa omasta syystään ja niin pitää ollakin. Jos en pidä jostain blogista, en lue seuraavaa postausta ja korkeintaan mussutan tai keskustelen siitä kotona.

Sama periaate pätee moneen asiaan elämässäni: En dissaa ihmisiä päin naamaa enkä heidän selän takana, päässäni saatan sitä tehdä, mutta sitä tekee jokainen. Kliseinen lause "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." on täysin totta. Pyrin kohtelemaan muita niinkuin haluaisin heidän kohtelevan minua, koska jos olen p***a toista kohtaan, miten voin olettaa hänen tai muiden olevan yhtään muuta minua kohtaan? En minäkään mikään halinalle ole, välillä asiat ketuttaa ja ne täytyy jonnekin purkaa, mutta pitää pystyä harkitsemaan miten ja missä sen purkaa.

Kaikki on p**kaa paitsi k**i?


Ei ole, mikään ei ole kakkaa jos asenteesi on oikea, uskoit tai et. Minä elän elämäni juuri niin kuin haluan ja aion myös kirjoittaa siitä sellaisenaan. Elämäni ei ole vain sydämiä, naurua ja pehmonalleja, vaan välillä asiat tuntuu myös p***alta, koska olen ihminen jolla on tunteet. Sinä elät elämäsi juuri niin kuin haluat ja parhaaksi näet, ja halutessasi myös kirjoitat siitä sellaisenaan tai vaikka kaunistellen, se ei ole minun asiani. Tästä näpyttelystä ei tule koskaan minulle työtä, koska tämä on hauska ja terapeuttinen harrastus. Näin ollen en myös aio ottaa tätä liian vakavasti. Sie luet tätä jos sinnuu kiinnostaa, minnuu ei sinänsä kiinnosta luetko, vaikka onhan se kivaa jos joku näistä lätinöistä jotain irti saa! Jos sinua ärsyttää minun asenteeni, voit ehkä katsoa peiliin ja miettiä tarvitseeko omaasi korjata?

Pus pus hali hali. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Love,
Me

Btw, positiivinen asenteeni ei tule poistumaan vaikka maailmansota syttyisi!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Metallisydän Blog Awards + Miksi?

Hyvää huomenta internetz!


Piti sitten pokkana ilmoittaa tämä blogi maailman parhaaseen blogi"skabaan" eli Metallisydän Blog Awardsiin. Metallisydämen tarinointia tulee seurattua aktiivisesti ja hänen kirjoitustyyli vain osuu ja uppoo. Käykäähän rakkaat lukijat antamassa äänenne TÄÄLLÄ, kommentoimalla blogin nimi linkissä olevan postauksen kommentteihin! Kiitos!

Samallahan voitte löytää myös lisää mielenkiintoisia blogeja luettavaksi, eli käykääs ny kurkkaamassa vaikka ette äänestäisikään!

Miksi?


Pari kertaa on taas herännyt mieleen sen, että miksi hitossa minä teen tätä? Kidutan itseäni ruokavaliolla joka ei todellisuudessa ole millään tapaa kivaa? Salilla on mukava käydä ja syöminen kuuluu asiaan jos haluaa tulosta, joten siksi siedän tuon syömäpuolen. Miinuskaloreilla ei vain minkään fysiikan mukaan voi tulla tulosta!

Isäntä sitten linkkaili hyvän videopätkän koskien aihetta ja lisään sen tähän alle. En sinänsä perusta ko. herrasta tai hänen yrityksestään, mutta tässä hän puhuu kovasti asiaa. Miksi ihmeessä pitää vain tavoitella jotain tiettyä kuten esimerkiksi kisoja? Kyllä tää touhu on tehtävä oman terveyden ja hyvinvoinnin takia, ei se toki suinkaan pois sulje tavotteita, mutta pääpointti pitää olla selkeä. Olen miettinyt mitä voisin keksiä tavoitteeksi, että olisin muka motivoituneenpi, mutta hiffasin miten tää homma toimii.. Oma terveys on ihan tarpeeksi hyvä motivaattori nykyään, ei suinkaan ollut ennen, mutta nyt on!

Jos tavoitteita löytyy matkan varrella, ne on vain kirsikka kakun päällä niinkuin oli tämän vuoden Tough Vikingin suorittaminenkin. Olinhan mie monet tuon videon pointeista kuullut isännältä, mutta toisto tehoaa kai paremmin? Jos siis mietit samoja asioita, kurkkaa ja pohdi samalla asiaa.


Syö, nuku, treenaa - toista


..tee töitä on todellisuudessa varmaan ensimmäinen tuossa listassa. Töiden lisäksi rehkitään niin paljon kuin suinkin pystytään. Miksei vuorokaudessa voisi olla muutama ylimääräinen tunti?

Viime viikolla vedettiin salilla, kuntopyörän selässä, säkkiä hakaten ja crossaillen. Tämän viikon ohjelma on hyvin samankaltainen paitsi, että torstaina painun nauramaan Sami Hedbergin johdolla, vai Samille? Toki tämä viikko on haipakkaa muutenkin, perjantaina mm. pieniä jouluja ja lauantaina vierahiakin..

Mites se safka sitten? Alkaa jo kovasti helpottamaan ja ruoka menee alas huomattavasti helpommin. Kauhua silti aiheutti, kun tuli "käsky" hieman taas nostaa kaloreita, mutta onnistuihan se eilen ainakin nätisti. Tällä hetkellä menee sitten 2600-2700kcal ja katsotaan hetki miten paino käyttäytyy, tällä hetkellä se on asettunut hyvin pitkälti paikoilleen - ainakaan se ei enää putoa! *voitontanssi*

Kunto tuntuu jo parantuneen ja onhan sitä painoa saanut laittaa salillakin lisää pikku hiljaa, eli edistystä kyllä tapahtuu, tai ainakin niin minä uskottelen itselleni! Kunnon paranemisen päättelen siitä, että sykkeet käyttäytyvät ihan eri tavalla ja maksimisyke on noussut, whoaaa se oli jo 168 ennenkuin meinasin pyörtyä, haha! Eilen totesin myös etten enää hikoile pisaraakaan 1,5h pk-lenkkiä tehdessäni.. Huomasin välillä nojaavani kyynärpäillä kuntopyörään, samalla polkien, ja naureskelin mielessäni, että mahdan olla näky.

Malttamattomana hätähousuna haluaisin painua jo kehonkoostumusmittaukseen, mutta yritän malttaa mieleni ja odottaa. Tommin kanssa otetaan taas Futrexin muodossa mittaus tammikuussa, mutta saattanen joulua käymään inbodyssä välissä. En osaa luopua inbody mittauksista, koska ne on ne joita on alusta asti otettu ja Futrex ja Inbody ei oikein ole verrannollisia toisiinsa. Eipä tuosta haittaakaan tietääkseni ole, päin vastoin, saan lisämotivaatiota (jos siellä on positiivisia tuloksia)!

Homma kuitenkin sujuu tällä hetkellä oikein hyvin ja olen edelleen tyytyväinen pt valintaani! Kohta mieki oon TIKIS!


Jatketaan harjoituksia!


Love,
Me

perjantai 13. marraskuuta 2015

Check this out: Tough Viking Helsinki 10.9.2016

Warriors Of Valhalla esittäytyy


Meitin Tough Viking Helsinki 2016 tiimi koostuu kahdesta naisesta, jotka edustavat tiimin aivoja ja kahdesta miehestä, jotka edustavat tiimin lihaksia. Ahahahaa.. Näinköhän on? Tulemme reenailemaan sekä yhdessä, että omilla tahoillamme tulevaa koitosta varten. Yhteistreeneistämme tarinoin ja tarjoan kuvamateriaalia myös teille rakkaat lukijani. Ensimmäiset yhteistreenit (Lue: Järkyttävä rääkki) on sovittu tämän kuun loppuun!


Tässä tulee pienet esittelyt jokaisesta, olkaa hyvä:

Kuka olet? Maija - tämän blogin kirjoittaja
Ikäsi? 26
Mitä teet työksesi? Järjestelmäasiantuntija
Mitä harrastat? Kuntosalia, lenkkeilyä ja ryhmäliikuntaa + satunnaista valokuvailua
Liikunnallinen taustasi? En ole koskaan pitänyt liikunnasta ennen tätä elämäntapamuutostani, joten en ole myöskään koululiikuntaa lukuunottamatta liikkunut juurikaan. Loppuvuodesta 2014 otin liikunnan osaksi jokapäiväistä elämääni.
Tavoitteet kisassa? Parantaa 2015 vuoden 2h 30min aikaa ja selviytyä kunnialla läpi koko tiimin voimin!
Miksi Tough Viking 2016? Koska 2015 kisa oli aivan mieletön kokemus ja koska haluan taas ylittää itseni.
Mottosi kisaa varten? Täysiä eteenpäin tiimin yhteisvoimin!
Motivaattorisi? Tulosten parantaminen, oman itseni ylittäminen ja itseni parantaminen fyysisessä mielessä.

Kuka olet? Hanna
Ikäsi? 34
Mitä teet työksesi? Ohjelmistokonsultti
Mitä harrastat? Kuntosali, uiminen ja käsityöt.
Liikunnallinen taustasi? Nuorena harrastin vuoden Judoa, muutoin olen ollut aika laiska harrastamaan mitään liikuntaa. Kuntosaliharrastuksen aloitin 2006 Irlannissa ja kunnolla aloin harrastamaan sitä äitiysloman jälkeen 2010. Paino jojoili monta vuotta, vasta viimeisen 3 vuoden aikana olen saanut ruokavalioni kuntoon.
Tavoitteet kisassa? Päästä kunnialla maaliin saakka.
Miksi Tough Viking 2016? Olen hieman yllytyshullu ja etsin erilaisia kokemuksia. Osallistuin Maijan kanssa väriestejuoksuun ja siitä lähti kipinä kokeilla muitakin estejuoksuja. En pidä juoksemisesta kovinkaan paljoa, joten esteet tuovat siihen oman lisänsä ja juoksemiseen tulee jotain mieltä. Haluan ylittää itseni.
Mottosi kisaa varten? Maaliin mennään vaikka madellen 
Motivaattorisi? Tiimi, en halua olla tiimin heikoin lenkki ja hidastaa heidän suoritustaan, se motivoi myös treenaamaan.

Kuka olet? Matti, tunnetaan myös nimellä Masi.
Ikäsi? 34v
Mitä teet työksesi? Yritän olla yrittäjä ”siis kyl mie oooon”
Mitä harrastat? Partio, suun soitto, juokseminen ja salilla käynti.
Liikunnallinen taustasi? Aloitin treenaamisen 2007 selässä todetun iskiaksen takia. Siitä lähtien olen rampannut enemmän tai vähemmän salilla ja juoksemassa. Sivuvaikutuksena 25kg painon pudotus.
Tavoitteet kisassa? Parantaa vuoden 2015 ”TV”-kisan sijaa.. ”jos nyh vaikka alle 1.5h”
Miksi Tough Viking 2016? Pakkohan se on lähteä kokeilee uudestaan, kun hyvä kokemus 2015 kisoista ja kärsin vähän yllytyshulluudesta 
Mottosi kisaa varten? Läpi vaikka harmaan kiven, mutta kaveria ei jätetä
Motivaattorisi? Vaimo ”se piru, joka asuu meil kotosal” ja halu näyttää itselleni, että pystyn tekemään asioita, jos vaan haluan.

Kuka olet? Toni
Ikäsi? 31
Mitä teet työksesi? Opiskelen liiketaloutta
Mitä harrastat? Harrastuspohjaista "kehonrakennusta" ja muita liikunnallisia aktiviteettejä.
Liikunnallinen taustasi? Lätkää junnuna, erinäisiä kamppailu-urheilukokeiluita ja satunnaisia jaksoja salispedeilyä.
Tavoitteet kisassa? Päästä maaliin alle 2h ja voittaa itseni.
Miksi Tough Viking 2016? Koska olin epäuskoinen siitä, että parempi puoliskoni tuon kisan vie kunnialla läpi 2015. Koska kilpailuvietti ei anna olla kakkonen, niin pakkohan se on itsekin räimiä läpi.
Mottosi kisaa varten? Jos se ei tapa, se vahvistaa.
Motivaattorisi? Muutama vuosi sitten urheillessa saatu jalan vamma lopetti muutamaksi vuodeksi lähes kaiken liikkumisen. Sen jälkeen tehty massiivinen laihdutusprojekti ja kivun säestämä kuntoutus ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta nyt on aika haastaa itsensä ja kerätä palkinto.

Sponsorimme esittäytyy


Olemme saaneet tiimille myös kolme mahtavaa sponsoria ja haluankin esitellä myös heidät! Kaikki kolme osallistuvat projektiimme omalla tavallaan ja tarjoavat tiimimme käyttöön omia palveluitaan/tuotteitaan. Olemme hyvin kiitollisia jo tässä vaiheessa heidän panoksestaan!

Rankat yhteistreenit tarjoaa: Kisakunto


"Kisakunto on yhtä kuin minä, liikuntaneuvoja ja personal trainer Tommi Pihlava. Asustelen ja työskentelen Hyvinkäällä, mutta ilmestyn paikan päälle mm. myös Nurmijärvelle, Rajamäelle, Mäntsälään tai Riihimäelle mikäli kutsu käy asiakkaalta. Lisäksi vedän ryhmäliikuntatunteja useassa liikuntakeskuksessa, mm. kahvakuulaa, crosstrainingia, spinningiä sekä body weight trainingiä. Tarjoan edellä mainittujen palveluiden lisäksi mm. futrex-kehonkoostumismittausta, aeroscan- aerobisenkunnon mittausta sekä First beat- hyvinvointianalyysia.

Oma taustani urheilemisen suhteen on laaja, olen pelannut sm-liiga tasolla salibandyä, harrastanut mm. tanssia, sulkapalloa, yleisurheilua, telinevoimistelua sekä jalkapalloa. Tämän hetkinen "intohimoni" liikkumisen saralla on bwt, raudan liikuttaminen sekä pyöräileminen.

Tarjoan asiakkailleni parasta palvelua, tukea, neuvoja, tsemppiä ja opastusta heidän tavoitteissaan, ja niiden saavuttamisessa, sekä annan avaimet parempien elintapojen saavuttamiseen niin liikkumisen että syömisen suhteen. Rakastan haasteita ja itseni haastamista, joten haastan myös asiakkaani antamaan sekä tekemään parhaansa, ja ylittämään itsensä.

Team Warriors of Valhalla haastaa itsensä joukkueena sekä yksilöinä, ja siinä samalla myös minut personal trainerina onnistumaan luoden tuloksia rankoilla treeneillä ja kannustamaan teamia päämääräänsä eli Tough Viking 2016:seen. Se, että minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua teidän matkaanne kohti kisaa oli jotain, mistä ei vaan voinut kieltäytyä. Haasteenne on vastaanotettu ;) !"

Energiaa treeniin tuo: Evoke

"Helmikuussa 2014 perustettu Evoke Oy on kolmen nuoren suomalaisyrittäjän yritys. Evoke brändiä kantavat tuotteet ovat yrityksen itse kehittämiä. Tuotteissa yhdistyy jopa oudolla tavalla erilaiset luonnolliset raaka-aineet, kuten hedelmät, marjat, mantelit, soija ja niin edelleen. Synteettisiä lisäaineita ei käytetä. Samalla kaikki tuotteet ovat maidottomia, gluteenittomia ja sopivat yleensä jopa vegaaneille, mutta ovat samalla tehokkaita ja luonnollisen makuisia.

Kannattaa kokeilla huippuja proteiinimehuja ja vuoden alussa markkinoille saapuvia uutuuksia, joista kuuluu lisää heti kun niitä on saatavilla."

Evoke tarjoaa tiimille Evoke Natural Energy proteiinimehuja treeniä vauhdittamaan ja osallistuu myös tiimin yhtenäiseen kisalookkiin.

Yhteistreenien tilat järjestää: Torikadun Liikuntakeskus


"Torikadun Liikuntakeskus on monipuolinen keskus, jossa on neljä tenniskenttää, kuntosali, personal trainer-palvelut sekä laaja tarjonta ryhmäliikuntaa. Torikatu on palveleva ja joustava kumppani niin aktiiviliikkujalle kuin kuntoilijoillekin.

Keskus sijaitsee Hyvinkään keskustan tuntumassa lähellä kauppakeskusta mutta silti erillisellä urheilualueella jalkapallokenttien vieressä.

Torikadulla voi harrastaa liikuntaa ilman pakollista sitoutumista ja erillisiä jäsenmaksuja. Kukin voi valita itselleen sopivimman tavan liikkua ja hankkia joko 10-kortin, kk-kortin, pidempiä kausikortteja tai käydä satunnaisesti kertamaksuilla. Haluamme, että kukin löytää oman tapansa ja aikataulun liikkua sen hetkisen elämäntilanteen mukaan. Haluamme olla aidosti tukemassa asiakkaidemme liikuntaharrastusta, kuunnella ja tehdä toimenpiteitä palautteiden mukaan. Innostumme asiakkaidemme onnistumisista ja halumme tarjota liikuntapaikan, jossa on kannustava ja avoin ilmapiiri - kiva paikka liikkua!

Teidän porukka osallistuu Tough Viking-tapahtumaan, jota Torikatu haluaa tukea tarjoamalla treenipaikan tiimin yhteistreeneille ja jotain "rekvisiittaa" siivittämään treenaamista. Ollaan huomattu, että olette tavoitteellista ja aikaansaavaa porukkaa, joten on hauska nähdä mihin kaikkeen pystyttekään ensi vuoden Tough Viking- tapahtumassa."

Tiimiä yhdistää


Porukan jäseniä yhdistää monenlaiset asiat kuten perheellisyys. Tough Vikingiin valmistautumista rajoittaa tietenkin kaikkien työt ja perhe, joten yhteistreenejä ei aivan joka viikko saada järjestettyä. Olemme kaikki myös konttorirottia omilla aloillamme ja liikuntataustoissamme on paljon samaa. Tärkein yhdistävä seikka on motivaattorimme: Itsensä ylittäminen ja tiimin edun ajattelu. Kaveria ei tulla kisassa jättämään eikä porukassa ole heikointa lenkkiä. Kaveri autetaan yli esteiden ja toista tsempataan treeneissä. Kaikki tekevät kaikkensa suorituksen ja porukan eteen!

Stay tuned..

Love,
Me


P.S. Parhaaksi motivaatiobiisiksi ever on muodostunut Elastisen Eteen ja ylös. Se kertoo täydellisesti omat aatokseni tästä projektista, treenaamisesta ja elämästäkin. Kuuntele lyriikat ja löydä sinäkin motivaatioon boostia!

torstai 12. marraskuuta 2015

TOP 5 Treenivarusteet

Jotkut varusteet ovat aivan välttämättömiä hyvän treenin takaamiseksi, mutta jotkut vähän vähemmän välttämättömiä. Kaikille ne ovat eri asioita ja nyt listaan itselleni tarpeellisimmat asiat ja perustelut niiden sijoitukselle TOP 5:n joukossa. Sijat 5-1, ykkösen ollessa minulle tärkein ja tarpeellisin asia/varuste. Postaus ei ole sponsoroitu!

Sija 5: Kompressiotrikoot: 2XU Thermal Compression Tights

Nämä pääsivät kärkiviisikkoon mahtavien ominaisuuksiensa vuoksi, mutta päätyivät sijalle 5, koska ovat vähiten välttämättömät. Tilasin nämä 2XU kompressiotrikoot syksyn viilenevien iltojen takia ajatellen, että ne lämmittäisivät paremmin kuin normitrikoot. Eiväthän nämä itsessään lämmitä, mutta pitävät kropan lämmön paremmin sisällään kuin perus juoksutrikoot. Sisältä kangas on ihanan pehmeää, nämä ovat mukavat jalassa ja näissä on ehdottomasti lämpimämpi käydä lenkillä. Tämän kaiken lisäksi mukana tulee kompressiovaatteiden edut, lue niistä lisää täältä. Itse tilasin XXL.fi:stä, mutta näitä varmasti löytyy muualtakin. Suosittelen lämpimästi!

Sija 4: Rannesiteet/-tuet: Better Bodies Wrist Wraps

Olen kokenut rannesiteet/-tuet todella käteviksi kuntosalilla, esimerkiksi penkkiä tehdessä. Minulla vääntyilee ranteet monessa liikkeessä aivan väärään asentoon, joka vaikuttaa aina tulokseen. Tämä kertoo vain ranteiden heikkoudesta ja monet sanovatkin ettei rannesiteitä pitäisi käyttää, jotta ranteet vahvistuisivat. Itsehän reenaan niin pienillä painoilla, ettei nämä olisi edes välttämättömät, vaan käytänkin niitä lähinnä korjaamaan ranteen asentoa. Isommilla painoilla tuet ovat hyvät ettei paikat hajoa, etenkin jos ranteet eivät ole niin vahvat. Näitä löytyy mm. Fitnesstukulta ja linkki löytyy otsikosta. Pinkit niiden olla pitää!

Sija 3: Hyvät juoksukengät: Adidas Adistar Boost Glow

Juuri sinun jalkaan sopivat oikeanlaiset juoksukengät ovat kaiken a ja o ja monet juoksun / kävelyn aikana tulevat kivut johtuvat huonoista kengistä. Lähestulkoon jokaisesta urheilu-/kenkäliikkeestä saa asiantuntevaa apua kengän valintaan ja sitä kannattaa hyödyntää. Juoksukenkiäkin on niin monen sorttista ja niin monenlaisilla ominaisuuksilla, että itse en ainakaan osaisi niitä valita ominpäin. Omat lempparit löytyy Adidaksista, koska minulla on niin kapea lesti, mutta muutoin iso tassu. Vasta jälkikäteen huomasin, että ostamani popot hohtavat pimeässä ja eipä siinä, mielenkiintoinen lisä kenkiin. Näillä popottimilla ei jalat kipeydy eikä pohkeet mene niin hapoille kuin muilla kengillä on tupannut mennä ja lenkin jälkeiset selkäkivutkin ovat poissa.

Sija 2: Sykemittari/Aktiivisuusranneke: Polar M400

Polar M400 muutti ranteeseeni eilen ja olen jo nyt tyytyväinen, että palasin Fitbitistä takaisin Polarin pariin. Nyt ranne juttelee sykesensorini kanssa, eikä tarvitse enää tuijotella sykkeitä kännykästä Polar Beatista. Fitbit oli erinomainen aktiivisuusranne ja valitsin sen siksi, että se mittasi sykkeen ranteesta. Sen sykkeenmittaus ei ollut kuitenkaan niin tarkka, kun oikean sykevyön, joten näin ollen oli aika siirtyä takaisin sykevyöhön pt:n annettua sykealueet, joiden mukaan pitää reenailla. Vihasin Polarin ominaisuutta huudella "Aika liikkua!" aina tunnin työnteon jälkeen (istumatyö), mutta nyt sekin tuntuu ihan veikeeltä ominaisuudelta. Valitsin aktiivisuusrannekkeen "oikean" sykemittarin sijaan, koska tykkään seurata askelmääriä ja unidataa ja koska se motivoi liikkumaan lisää.

Sija 1: Hyvät urheiluliivit: Shock Absorber Run HRM

P-A-R-A-S ostos aikoihin! Tämä tuote ansaitsee heittämällä ykkössijan! Siirryin pois sykevyön käytöstä siksi, että sykevyötä ei koskaan saanut tarpeeksi tiukalle pienen ympärysmittani takia, joten se valui ja hiertsi. Tästä johtuen se myös pätki jatkuvasti, mutta nyt näitä ongelmia ei enää ole! Shock Absorber on lisännyt muuten jo loistaviin Run -urheiluliiveihinsä sykesensorit! Itsessään liivit eivät tietenkään mittaa sykettä vaan se vaatii erillisen lähettimen ja nämä liivit ovat yhteensopivat lähes kaikkien yritysten lähettimien kanssa (Poissuljettuna Suunto). Itselläni on käytössä Polarin H7 ja rokkaa täydellisesti! Ei hierrä, ei valu, mittaa tasaisesti ja ennen kaikkea ovat päällä niin mukavat ettei niiden olemassaoloa edes huomaa. Tähän kaikkeen kun lisätään Shock Absorbereille tyypillinen ominaisuus, todella hyvä tuki, on kasassa markkinoiden paras keksintö ikkään! Hyvät urheiluliivit ovat naiselle yksi tärkeimmistä reenivarusteista ja jos mittailee sykettään aktiivisesti, tämä tuote on juuri se tuote. Pienen etsinnän jälkeen totesimme, että vastaavia ei taida olla toisia markkinoilla, vaikka joskus vuosia sitten tämä oli ensimmäisen kerran Triumphilla olemassa jossain muodossa. Suomesta näitä ei ollut helppo löytää, liekö marginaalituote täällä, mutta esim Intersportilla näitä oli valikoimissaan. Itse tilasin kohtuuhinnalla Sportsdirectiltä Briteistä. SUOSITTELEN kaikille, jotka arvostavat loistavia urheiluliivejä ja mukavaa sykkeenmittausta!

Tässä minulle tärkeimmiksi muodostuneet treenivarusteet. Mikä on sinun ykkössijallasi?

Love,
Me

perjantai 6. marraskuuta 2015

Jaksaa jaksaa

Entä jos ei?


Heck ya!
Se olisi kuukausi takana pt:n ohjeistuksella elämistä ja kerrompa teille miten se on mennyt. Romahdin, romahdin pahasti, tällä viikolla ja oli hetkiä, kun ei vain olisi jaksanut - mutta en nähnyt vaihtoehtoja. Kuka tähän leikkiin lähti? Ei ainakaan kukaan muu kuin minä itse, joten se sisu on vain ollut pakko löytää. Reenissä ei ole ollut mitään ongelmaa, päin vastoin, se on kulkenut aivan loistavasti. Ruokavalio taasen on ollut se haaste, täysin uusi esterata minulle.

Olen ihminen joka syö ruokaa maun takia, en suinkaan siksi, että se on ravintoa, josta saa energiaa. Kun ohjelmassa on yhden päivän ruokailut, joita toistetaan päivästä toiseen, ei ole aina itku ollut kaukana. Ruokavalio tehtiin yhdessä Tommin kanssa, joten koin ettei minulla ole varaa valittaa. Itsepäisyys ja suomalainen sisu sai porskuttamaan eteenpäin, kunnes itku voitti ja pieni ihminen oli ei enää jaksanut. Oli siis aika avata suu ja hetihän se ongelma korjaantui. Mikä meissä suomalaisissa on, että suu avataan vasta silloin, kun on äärimmäinen pakko, joskus jopa myöhäistä? Onneksi on fiksu personal rainer, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman, heh.

Kysyin siis luvan muokata ohjelmaa totaalisesti, mutta isäntä keksi helpon ratkaisun. Muovattiin vähän lounaan ja päivällisen määriä, että sinne sai mahdutettua sekaan vähäkalorisen kastikkeen. Alussa elin siinä uskossa, että oksurefleksit ja itkut johtuivat ruuan määrästä, koska en ollut tottunut syömään niin paljon tavaraa kerralla, mutta taisin olla väärässä. Ongelma oli (no pään sisällä tietenkin) kuitenkin ruuan "laatu". Terveellistä ja toisinsanoen tylsää ja todella kuivaa shittiä, mutta yksinkertaisella asialla se korjattiin. Kana ja riisi ei ole edelleenkään sitä ehdotonta herkkuani, mutta nyt se menee jo alas kymmenessä minuutissa, kun aikaisemmin se vei 30-45minuuttia.

Tämä viikko on siis ollut psyykkisesti rankka, mutta joka kerta olen kerännyt voimia treenistä. Aina ei ole pakko jaksaa ja kaikkeen on varmasti ratkaisu, helppo tai vaikea. On kuitenkin opittu nauttimaan liikunnasta, joten se pelasti monet kerrat. Taas mennään - täysillä.

Mistä tunnistaa Tikis-tytön?


Tikis julkaisi taas hassun hauskan artikkelin, lue se tästä. Joitain ominaisuuksia aloin tunnistaa itsestäni, mutten silti osaa ajatella olevani mitenkään tikis - lihasta ei ole tarpeeksi sellaiseen kunniatermiin!

Paino: En vielä täysin osaa riemuita siitä, että paino on noussut, koska päässä on aina pieni epäilys, että onko se paino lihasta vai rasvaa. Olen kuitenkin parantanut suhtautumistani tässä asiassa ja ehkä vielä joku päivä pompin riemusta aina, kun vaaka näyttää isompaa lukua. Tällä hetkellä riemuitsen vasta, kun kehonkoostumusmittaus näyttää parempia tuloksia. Tästä siis puolikas piste?

Lihaskasvu ei kyllä todellakaan kauhistuta, se on ihan fakta. Lihaskasvua odotellessa ja teen sen eteen niin paljon töitä, kun akasta irti lähtee! Yksi piste tästä.

Vaatekauppa vaihtoon? Joo, muttei sillä tavalla kun artikkelissa sanotaan vain siksi että pukeutumistyyli on muuttunut. Pukeudun nykyään mielummin treenitrikoisiin ja collareihin, kun farkkuihin ja suoriinhousuihin. Puolikas piste?

Ruoka: Kyllä, aina välillä itken pizzan perään, terkkuja vaan isännälle, mutta oikeanlainen ruoka on tärkeää minulle ja ymmärrän että sitä se vaatii jos haluaa joskus olla TIKIS. Ateriakoot ja ruuat kyllä aiheuttaa katseita töissä, mutta kukaan ei ole vielä ääneen asiasta maininnut. Saanko tästä kokonaisen pisteen?

HC treeniä: No onko se sitä että vedetään täysillä? En todellakaan välitä siitä, että hiki valuu ja tuskan parahduksia pääsee välillä suusta. En meikkaa salille, kun en meikkaa juuri muuallekaan ja en 99% ajasta ota peiliselfieitä, myönnän muutaman alkuvaiheessa ottaneeni. Tästä annan kyllä kokonaisen pisteen.

"Ei ole aikaa". No kyllä on, aina todellakin löytyy aikaa, kun sen vain etsii. Täysin osuva, täysi piste.

Asenne ratkaisee: Olen aina ollut sitä mieltä, että olen löytänyt sen oikean asenteen. Ilman asennetta ei todellakaan pärjää tässä maailmassa, saati sitten selviä salireenistä tai 1,5h lenkistä. Asenne on oltava kohdillaan, että pystyy ylittämään itsensä ja repimään itsestään viimeisetkin voimat. Eihän tätä tervejärkinen ihminen itselleen tee! *naur* Piste!

6 pistettä seitsemästä. Olen siis tuon artikkelin mukaan lähestulkoon tikis-tyttö, mutten kyllä ole. Minä lisään tähän vielä sen, että tikis-tyttöys ei ole pelkkä asenne vaan on myös oltava ulkoisesti tikis. Tää akka ei vielä ole, mutta aivan varmasti joku päivä!

Onko lupa olla ylpeä jos sitä on terveellä tavalla?


Mietin pitkään, että onko minusta julkaisemaan alla oleva kuva. Moni varmasti pitää sitä huomionhakuisuutena tai jonain muuna negatiivisena asiana, mutta arvatkaas mitä? Minua ei kiinnosta p:n vertaa, koska mielestäni saan olla ylpeä saavutuksestani ja siitähän tämä blogi kertoo. Usein on vaikea uskoa tätä muutosta ja ainoat keinot muistuttaa itseään siitä mitä on joskus ollut, on katsoa kuvia ja vertailla. Kuvien avulla muistaa taas, että hei, on tässä ehkä jotain saatu aikaan ja tämä itsensä kiduttaminen ei ole ollut täysin turhaa. Oli jälleen tällä viikolla hetkiä, että tämä on aivan turhaa shaissea ja miksi hemmetissä minä teen tämän itselleni, joten hain taas motivaatiota vanhoista kuvista. Epätoivon hetkiin siis todella hyvä keino, kokeilkaa vaikka! So - f**k it!



Mikään ei ole parempaa kuin huomata, että tämä "kärsimys" on tuottanut tulosta. Se motivoi ja mielestäni se on ihan luvallista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin..

Love,
Me

P.S. Tough Viking 2016 -tiimin esittely tulossa pian. Ilmottautumiset on jo hoidettu. Lähde sinäkin mukaan!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Back in business: Hyvä treeni, parempi mieli!

Taas mennään!


Olen siis toipunut flunssasta ja olen päässyt viikon verran taas reenailemaan. Loistava fiilis vaikka ensimmäiset reenit olikin aivan hanurista - nyt tuntuis taas kulkevan. Tulokset, here we come!

Pikakelaus menneestä viikosta


Perjantaina aloittelin tunnin lenkillä ihan kokeillakseni, että kestääkö keuhkot ja kestihän ne. Sykkeet oli helppo pitää kurissa ja lenkki teki todella hyvää yli viikon totaalisen sairastelun jälkeen. Lauantaina paukkasin tietenkin heti takaisin kiinni ohjelmaan ja salille. Sunnuntaina tein saman eikä kumpanakaan päivänä oikein kulkenut ja hermot oli aika kireellä.. En silti luovuttanut.

Perjantain käyrät.

Sitten sainkin aloittaa täyden treeniviikon maanantaina 1,5h lenkillä. Hei alan oikeesti jopa pitämään lenkkeilystä!


Maanantain käyrät.

Tiistaina pääsin pienten vastoinkäymisten jälkeen kuitenkin matolle tekemään korkeemman sykkeen reenin. Se onnistumisen tunne ja riemu, kun juoksin 4minuuttia putkeen x4! Aivan mieletöntä, koska aikaisemmin minuutinkin putkeen juokseminen teki todella tuskaa. Ei siis varmasti mikään isoasia maratoonareille ja muille, mutta tällaiselle rapakuntoiselle p**kalle se vaan tuotti niin suurta iloa!

Tiistain käyrät.

Keskiviikkona salitreeni, joka kulki jo huomattavasti aikaisempia paremmin ja pystyi toteamaan, että HYVÄ TREENI, PAREMPI MIELI! 

Kaiken tämän aikaa, kuten myös flunssassa, olen kiskonut ruokaohjelman mukaista safkaa, eikä se ole vieläkään helppoa. Kaikki muu menee hyvin, mutta lounaalla ja päivällisellä meinaan itkeä, joka päivä. Nyt onneksi sain kakistettua sen ulos Tommille ja saatiin asiaan ratkaisu: Jaksotetaan jaksotetaan.

PT rääkki by Tommi


Päivä oli ollut aika kaoottinen ja todella ristiriitaisten tunteiden myrsky perhe- ja työasioiden tiimoilta. Helvetin hyviä ja helvetin huonoja uutisia, mutta pää pystyyn ja aivot narikkaan: Eilen olikin sitten se ihanin salipäivä ikkään, JALAT. Mistä tietää että jokin ylempi paha voima on olemassa? Koska se on keksinyt jalkapäivän.

Ensimmäinen kunnon reeni Tommin kanssa ja odotukset oli aika korkeella, enkä pettynyt! Ei ollut itku nimittäin kaukana heti ensimmäisessä liikkeessä eli prässissä, kun vierestä kuului kolmannen sarjan melkein jäädessä lyhyeksi “Vielä tulee kolme!” “Vittu ku ei..” “Tulee tulee!” Ja saatana tulihan sieltä ne viimoset kolme, mutta työn ja tuskan takana ne oli.. TÄTÄ MÄ OLIN KAIVANNUTKIN, heeeell ya!

On se jännä, kun isäntä on kyllä tehnyt monesti samaa, mutta sille uskallan sanoa, että “Haista sinä kuule kakki, ei tule!” ja lopettamaan kesken. Ei Tommille kyllä uskaltanut samaa tehdä, että sori vaan isännälle! ;) Päätin, että yritän jatkossa tehdä yhtä kiltisti toistot loppuun myös isännän coutsauksessa.

Reeni oli kaikenkaikkiaan loistava.. Tommi ei päästänyt helpolla, mutta ei rääkännyt kuitenkaan yli rajojenkaan. Opin taas paljon asioita ja jostain syystä, sori taas isännälle, hän selitti monet asiat paremmin kun isäntä on koskaan selittänyt ja ne meni jakeluunkin. Voi tosin myös olla yleensäkin kuuntelemisesta kiinni.. Ahihi. Puristusvoiman parantamiseksi otettiin mukaan parit roikkumisharjoitukset joka viikolle.. 33sec roikuin eilen, mutta kädet olikin valmiiksi aika hapoilla, ens kerralla sitten väh. 40sec!

Kyllä eilen taas päti tuo aikaisempi “Hyvä treeni, parempi mieli.” Sai heittää aivot narikkaan ja tehdä tosissaan töitä ja murheet unohtuivat. Hyvä mieli piti murheet loitolla koko loppuillan.

Tommi on hyvin selkeä, helposti ymmärrettävä ja tietää selkeesti mitä tekee. Huomaa.että mies on tehnyt muutakin kun bodannut salilla tai vaihtoehtoisesti venytellyt persettään siellä - niinkuin valitettavan moni pt tuntuisi tekevän. Eihän minulla ole kokemusta kuin muutamasta, joita olen vierestä päässyt seuraamaan ja juttua kuullut, mutta tiedän silti että minä tein oikean valinnan ja olen jo nyt helvetin tyytyväinen Tommin apuun ja panokseen! Häntä tuntuisi oikeasti kiinnostavan mitä asiakkaalle kuuluu ja häneltä saa vastaukset kysymyksiin nopeasti, toisinkun monelta muulta. Suosittelen lämpimästi ja olen aikasta varma että tää homma jatkuu vielä tämän 3kk jakson jälkeenkin. Yleisurheilutausta ja muutenkin monipuolinen osaaminen on helvetin hyvä juttu, hän tietää monesta asiasta paljon. Eikä hänen koulutustaustakaan ole ollenkaan huono vaikka käytännön osaaminen merkkaakin huomattavasti enemmän in the long run. Tsek it aut Kisakunto.fi. 

Harkitsen myös jos joskus eksyisi hänen kehonpainoharjoittelu -tunneille.. Houkuttas kovasti. Vink vink, Torikadun Liikuntakeskuksesta löytyy semmosia! 

Tänään otetaankin sitten lepiä ja nautitaan taas ajasta perheen kanssa, la+su jumppaillaan lisää.

Lähtöpaino pt-kauden alussa: 66,5kg
Paino tänään: 65,4kg (Jaiks!)
Fiilis tänään: Mitä parhain!


Love,
Me



P.S. Vielä ehdit osallistua Hedbergin Hyvinkään keikan lipun arvontaan Facebookissa! On muuten myäs 2 tykkääjää enää vajaa ja arvotaan lisää juttuja!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tieni terveellisempään elämään

Jos olet onnellinen, voit kaikinpuolin paremmin


Kulkeeko psyykkinen hyvinvointi käsikädessä fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden kanssa? Olen vahvasti sitä mieltä, että totta helvetissä. Olen siitä myös kävelevä ja hengittävä esimerkki ja siitä on varmasti paljon tutkimuksiakin, ainakin uskoisin niin. Jos mukaan ei lasketa päällä olevaa räkätautia, olen tämän elämäntapamuutoksen myötä ollut elämäni kunnossa.



Mikä esimerkki?


En liikkunut lapsena/kouluikäisenä koululiikuntaa lukuunottamatta ollenkaan enkä sen puoleen myöskään katsonut mitä söin. Eihän lapsen/nuoren sitä tarvitsekaan tehdä ja varmasti vanhempani yrittivät syöttää minulle jossain määrin monipuolista ruokaa, mutta kyseessä oli jo silloin hyvin itsepäinen ja nirso ihmisalku. Muistan taistelleeni vihanneksia ja salaatteja vastaan ja muistan syöneeni pennusta lähtien paljon herkkuja. Käyttörahani kulutin karkkeihin ja limsaan ja vapaa-aikani vietin tietokoneella.

Siinä kahdentoista ikävuoden nurkilla olin kirjaimellisesti pieni pyöreä nörttityttö ja koulukiusaamiselta en säästynyt vaikka teini-ikään tullessani pituuskasvun pyrähdys pelasti minut liikalihavuudelta. En ole ennen kuuttatoista ikävuotta koskaan ollut pikkutyttö, aina pituuskäyrissä muita ylempänä ja aina ollut sopivasti lihaa luiden päällä, mutten koskaan ollut oikeasti lihava.

Olin sanallisesti kiusattu lapsi lähes koko kouluaikani ja vieläkin on vaikea käsittää miksi. Valittiinko minut kohteeksi kenties siksi, että olin arka ja ujo enkä osannut puolustaa itseäni? Ehkä siksi että olin nörtti - nykypäivänä sekään ei taida enää olla käsite, koska kaikki käyttävät tietokoneita ja se kuuluu jo opetussuunnitelmiinkin. Ei sillä syyllä ole niin väliä, koska koulukiusaaminen jättää aina jälkensä. 

Pitkät poissaolot koulusta ja jatkuva sairastelu varmasti vaikutti asiaan. Olin poskiontelontulehduskierteessä koko pienen ikäni aina aikuisuuteen asti. Vatsa- ja selkäongelmat vaivasivat myös nuoresta pitäen ja juoksin lääkäreissä, mutta mitään ei löytynyt. Lievä välilevynpullistuma ja skolioosi löytyivät lukioaikoina ja niitä hoidettiin fysioterapialla. Myös vatsani ei ollut koskaan normaali, aina siihen sattui ja ei ollut hetkeä, kun en olisi ollut jostain kipeä. 

Lähdin vaihto-oppilaaksi merten taa ja elin yhden elämäni onnellisimmista vuosista. Olin onnellinen uuden vaihto-oppilasperheeni ansiosta, koska minua kohdeltiin kuin olisin aina ollut sen perheen jäsen. Opin arvostamaan lämpöä, perhettä, ystäviä, rakkautta ja paljon muuta. Tämän vuoden aikana sairastin yhden kerran postiontelontulehduksen, vaikka aikaisemmin niitä oli vähintään kuusi vuodessa. En vieläkään liikkunut normaalia enempää, päin vastoin, mutta onnellisuus vaikutti jo tässä vaiheessa fyysisteen terveyteeni. 

Tulin takaisin kotosuomeen siihen samaan vanhaan oravanpyörään ja sairastelukierre alkoi uudelleen: Poskiontelot, vatsa, selkä. Koin olevani viallinen yksilö, sain perheen nuorimpana ne paskimmat jämägeenit.



Aikuisena minua on leikelty ja minusta on etsitty ties mitä sairauksia, mitään ei vieläkään löydetty. On epäilty vatsaongelmien takia endometrioosia, tähystetty sisuskalut läpikotaisin ja poskiontelot on leikattu kahdesti, tuloksetta. Aloin jo uskoa olevani vain luulosairas, että kaikki oli psykosomaattista. Pääosin niin taisi ollakin, näin jälkikäteen voin sen myöntää.

En ollut kauhean pitkiä jaksoja onnellinen, vaikka oli minun elämässä ajoittain onnen hetkiäkin. Mistään ei oikein tullut mitään ja hain kaiken sairastelun keskellä paikkaani maailmassa. Söin paljon antibiootteja ja kipulääkkeitä ja olin aika pirun masentunut ja kyllästynyt omaan pieneen oravanpyörääni, jota elämäksi kutsutaan, ja jolla ei ollut enää tarkoitusta.

Löysin onnen vai löysikö hän minut?


2012 joulukuussa tilanne alkoi kääntyä päälaelleen, kun palaset loksahtivat kohdilleen. Tapasin nykyisen aviomieheni ja sain perheen ja aloin olla onnellinen. Sain pitkään kaivattua rakkautta ja tunsin itseni kerrankin tärkeäksi jollekin. Pikkuhiljaa poskiontelontulehdukset harvenivat kuin ihmeen kaupalla, mutta eivät kadonneet kokonaan ja selkä- ja vatsavaivat vaivasivat, vaikka mitään syytä niille ei edelleenkään löytynyt.

Aloitettuani 2013 tämän "Ikuisuus projektin" aloin voimaan jo huomattavasti paremmin, koska laihduin ja toin elämääni liikunnan ja terveellisemmän ruokavalion. Oivalsin elämän ja löysin tien onnellisuuteen - opin taas arvostamaan pikkuasioita joka päivä enemmän. Opin kuinka tärkeää onnellisuus on ja opin miten sen voi saavuttaa: arvostamalla pieniä asioita, olemalla positiivinen ja tekemällä sitä mistä tykkää. Opin miten tärkeää toisen ihmisen tuki elämässä on tai miten tärkeää on olla rakastettu ja rakastaa jotain ihmistä. Opin rakastamaan noita kahta poikaa ja miestäni, opin rakastamaan ensimmäistä kertaa oikeasti ja oikein. Huomasin, että mitä terveellisemmin söin ja mitä enemmän liikuin, sitä paremmin voin.

Nyt olen jo pitkään voinut mitä mainioimmin, koska selkä/hartiaseutu ei ole ollut kipeä yli vuoteen ja vatsakin toimii nykyään niinkuin normaaleilla ihmisillä. Vieläkin aina välillä mietin kuinka ihmeellistä tämä on, koska elin niin pitkään samassa oravanpyörässä ja jatkuvissa sairastelukierteissä.

Tuskin koskaan pääsen tavoistani eroon ja joka syksy tulen varmasti odottamaan jäätävää sairastalukierrettä ja aina kun joku on vieressä flunssassa, ennustan että kohta olen minäkin. En varmasti totu helposti siihen, että vuoteen mahtuu aina vain se 1-2 pientä flunssaa ja 1 isompi pöpö, vaikka niin se taitaa olla lähes kaikilla, koska ei niiltä vain voi välttyä. 1-3 kertaa vuodessa kipeänä olo ei todellakaan ole mitään verrattuna jatkuviin ongelmiin, joten bring it on, pikkupöpöt ei pahemmin hetkauta.

Mitä tästä opimme?


Syön terveellisesti työntämättä naamaani jatkuvasti paskaa, liikun säännöllisesti ja pyrin hakemaan kaikesta positiiviset asiat. Olen onneni kukkuloilla ja elämäni kunnossa. Tunnen paljon ihmisiä, jotka elävät vähintään yhtä pahoissa kierteissä, kun itse elin ja teitä on varmasti todella paljon muitakin.

Mieti välillä sitä suklaapatukkaa tai sipsipussia ostaessasi, olisiko sille toista, ehkä vähän terveellisempää, vaihtoehtoa. Voisiko sen vehnäleivän välillä vaihtaa ruisleipään tai voisiko sen jäätelön jättää tällä kertaa ostamatta ja ostaa sen sijaan vaikka banaanin? Mitä jos pleikkarin pelaamisen sijaan lähdet pienelle kävelylle tai jos vaikka hissin sijaan käveletkin portaat?

Aina elämäntapamuutos ei korjaa kaikkea niinkuin se minulle teki, mutta uskon vahvasti että se parantaisi jokaikisen sairastelukierteessä olevan ihmisen oloa paljonkin. Se vähintään lievittäisi kipuja ja vähentäisi niitä sairaslomia, jossei poistaisi kokonaan. Aina ei myöskään ole pakko tehdä täyskäännöstä vaan muutoksia voi tehdä pikkuhiljaa, asia kerrallaan ja lopulta huomaat voivasi jo paljon paremmin. Miksi et kokeilisi? Eikö se olisi sen arvoista löytää se tahto ja muuttaa sitä elämistään vähän terveellisemmäksi ja paremmaksi? Jos vastineeksi saat terveemmän kropan ja mielen?

Minnuu ei ainakaan kaduta tämän pitkän, välillä raskaankin tien, valinta, sillä en vaihtaisi tätä oloa, onnea ja terveyttä mihinkään tässä maailmassa.



Fyysinen kunto peilaa suoraan psyykkiseen hyvinvointiin ja päin vastoin. Hyvä olo fyysisesti auttaa jaksamaan ja kun mieli voi hyvin, voi myös kroppakin paremmin. Nykyään oravanpyörässä juokseminen on mukavaa, kun jaksaminenkin on kohdillaan!


Love,
Me


torstai 15. lokakuuta 2015

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Mieli seilaa ja koin syvää paloa kirjoittaa päivän toisen postauksen. Aamulla oli kunnon angstit ja kiukut, mutta iltaa kohden mieli muuttui ja aloin miettiä kuinka onnellinen ja onnekas loppujen lopuksi olenkaan. Elämästä pitää osata nauttia myös silloin kun asiat ottaa kupoliin ja kaikesta pitää löytää se positiivinen puoli. Olen oivaltanut miten tätä elämää eletään sekoamatta täysin, oletko sinä?

Onnellisuus ei vaadi isoja asioita tai tapahtumia, vaan onnea tuo juurikin ne pienet arkiset asiat, jos ne vain osaa huomata. Tänään paistoi aurinko, ensimmäistä kertaa päivällinen upposi kuin upposikin kakomatta, suolaamattomat cashewpähkinät maistuvatkin hyvältä, lapsilla oli kivaa ja heidän hymy oli herkässä, ne lämpimät halit joita mieheni minulle antoi, ne hölmöt vitsit mitä isäntä aina kertoo ja joille aina joka kerta nauran ja se että lapset kysyvät jokaikinen ilta, "Tulethan taas sanomaan hyvää yötä ja antamaan hyvän yön halin?". Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja välillä se unohtuu kertoa. Mistä sinä olet kiitollinen?


Mm. näistä asioista olen kiitollinen


Aviomies - elämäni valo, tukipilarini, sielunkumppanini, elämäni rakkaus
Bestis - rakas ihana ystävä, joka on ollut elämässäni niin ilossa kuin surussakin
Duuni - hyvä työ on iso asia, koska siellä vietetään iso osa elämästä
Elämä - ei myöskään ole itsestäänselvyys
Facebook - kyllä, olen kiitollinen FB:stä koska se on nykypäivänä pirun kätevä yhteydenpitoväline
Hyvä ruoka - ruoka kuin ruoka, sekään ei saisi olla itsestäänselvyys
Itsetunto - se oli vaikea löytää enkä aio sitä enää hukata
Jalat - terveet jalat, en voisi kuvitella millaista olisi elää ilman kantavia jalkoja - ja muutenkin terveys
Koti - minulla on ihana koti, joka ei nykymaailmassa ole ollenkaan itsestäänselvyys
Lapset - kaksi ihanaa poikaa, jotka tuovat elämääni niin paljon ja joita rakastan kuin omia. Tätä kautta olen myös kiitollinen lasten äidille, joka on tuonut nämä pojat maailmaan ja ottanut minut avosylin vastaan lastensa elämään.
Mielenterveys - mieleni on kiero ja välillä raskas paikka olla, mutta ilman sitä en olisi minä
Nauru - vitsit, arjen pienet naurunaiheet, ilo
Onni - olen kiitollinen että olen löytänyt sen ystävien ja perheen avustuksella
Perhe - jota en koskaan uskonut saavani
Rakkaus - minulla on paljon rakkautta ympärilläni ja ilman sitä tämä maailma olisi kovin tylsä ja yksinäinen
Siskot - niin biologinen kuin ameriikankin siskot, myös paras ystäväni on minulle kuin isosisko
Tämä valtio - vaikka kuinka asiat muuttuvat ja joistain asioista en pidä, on monet asiat niin paljon paremmin Suomessa, kun monessa muussa paikassa, ja olen siitäkin kiitollinen
Ulkoilma - puhdas ja raikas ulkoilma, kauanko sitäkään enää on..
Veljet - vaikka tappelua ja taistelua on riittänyt, ovat veljeni minulle kovin tärkeitä
Ystävät - ilman heitä ei myöskään selviäisi tästä maailmasta
Äiti - minulla on monta äitiä tai äitihahmoa: Äiti, ameriikan äiti ja nyt myös anoppi, joka ansaitsee paikan tässä ryhmässä

Nauttikaa elämästä ja etsikää niitä pieniä iloja ja positiivisia puolia. Jos sillä hetkellä, juuri siitä asiasta, ei löydy sitä positiivista puolta millään, etsi se jostain viereisestä asiasta ja siitä on aina helpompi jatkaa. Muistakaa olla kiitollisia, älkääkä pitäkö terveyttä, perhettä, ystäviä tai oikeastaan yhtään mitään, itsestäänselvyytenä. Kaikki on katoavaa ja monet asiat huomaa tärkeiksi vasta kun ne menettää. Tunnustakaa sitä rakkautta myös vanhemmille tai sisaruksille jos ette sitä normaalisti tee - ystävillekin, ja etenkin omille lapsillenne. Älkää koskaan menkö vihaisina nukkumaan, älkääkä koskaan jättäkö pahoja/rumia sanoja viimeisiksi sanoiksi kenellekään, koska koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Nauttikaa hetkestä ja eläkää TÄTÄ hetkeä. Menneisyys on elettyä elämää ja siitä voi vain ottaa oppia, tulevaisuus on tulevaa eikä sitä voi ennustaa tai etukäteen muuttaa - tästä hetkestä voi nauttia ja siihen voi vaikuttaa.

Ota ilo irti kaikesta mahdollisesta, sillä eläthän vain kerran.

Niin minä ainakin aion tehdä <3

Love,
Me

Shit happens

Jos vi***ukseen voisi kuolla..


..olisin niin dööd. Karma tuli kylään varmaan siksi, että hehkutin liikaa terveyttäni, kun muut kärsivät flunssasta. Menin sanomaan ääneen kuinka erikoista on, että kaikki ovat kipeitä, mukaanlukien isäntä, ja minä en - NO NYT OLEN MINÄKIN! Voin kertoa, että kipeenä olo ei ole koskaan ottanut päähän näin paljoa.. Ei koskaan! Miksi pitää tulla kipeäksi juuri silloin, kun sille olisi vähiten aikaa tai kiinnostusta? Toisaalta eihän sille varmaan ole koskaan aikaa tai kiinnostusta - nyt vain kaikista vähiten! Juuri alkoi personal rainer hässäkät ja ehdin innostua heti alkuun, kuinka lenkki ja reeni kulki paremman syömisen takia niin paljon paremmin..

Hyvä esimerkki siitä tuli esille hyvinkin nopeasti kahdella pk-lenkillä. Kaksi kävelylenkkiä: sama matka ja sama aika - eri tulokset. Lenkit tuli tehtyä lauantaina ja maanantaina, ja sunnuntai oli ensimmäinen päivä, kun söin ruokaohjelmani mukaan. Ero on aika selkeä.

Ylempi 10.10 ja alempi 12.10


Pakko levätä = Pakkolepo?


Vaikka kuinka ottaa kupoliin ja vanne kiristää päätä, on pakko relata, koska muuten kaivan vain isomman kuopan itselleni. Loppuviikon liikunnat taisi vaihtua lepoon, mutta ruokavalio pysyy. En anna tilaa perseilylle tai vaihda terveellistä ruokavaliota jäätelöön ja suklaaseen vaikka kuinka mieli tekisi. Ehkä tästä paranee vähän nopeammin kun syö kiltisti silloin kun pitää ja juo paljon vettä. Lisätään ruokavalioon vain vähän Finrexiniä ja satunnaisesti Buranaa, hah.

Se on vain pöpön sattuessa mietittävä tarkkaan missä se raja menee ja minulle se oli kuume. Kun kuume nousi ja olo heikkeni tahdilla, oli pakko todeta, että vituikshan se meni. Tiistaina kävin vielä kivasti crosstrainingissä ja olokin oli vielä ihan normaali, mutta keskiviikkona se pukkas kurkun tukkoon ja kuumeen pilviin. Ei ole mitään järkeä lähteä salille hakemaan pahempaa pöpöä enää tässä vaiheessa - sydänlihastulehdusriski on ihan todellisuutta eikä vain pelottelua.

Ei millään jaksaisi maata paikallaan ja levätä, ei hemmetti soikoon, mutta pakotan itseni siihen uskottelemalla itselleni, että sillä tämä lähtee nopeammin pois ja olen taas nopeammin pelikunnossa. En uskalla edes kuvitella miten pää lahoaa jos tämä pitkittyy. Väitän ja uskon vahvasti, että ens viikolla ollaan taas täysillä messissä! Stna!

Kaiken A ja O


Keskellä L ja K? No ei.. On se kumma, että kaikissa flunssantorjuntavinkeissäkin on aina käytetty alkoa.. No joo, kai se on fakta, että se puhdistaa ja muuta sontaa, mutta ei, ei tällä kertaa.

Minusta sairastelussa pitää muistaa, että tärkeintä on oma terveys, ei se puntilla käynti tai juoksulenkki, vaikka se siltä sillä hetkellä tuntuisikin. Ei viitsi pelleillä ja lisätä riskiä pitkittymisestä ja jälkitaudeista, jos hyvällä tuurilla selviäisi vaikka parin päivän pakkolevolla.

Kiukku, angsti, vitutus, ärsytys, harmitus, kenkutus.. Mutta täältä noustaan taas heti kun mahdollista! GRR!



Hate,
Me