torstai 30. huhtikuuta 2015

Arvonta: Hyvinkääläiset hoi!

"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sanoo "Et pysty, et voi, ei kannata".. Mun korvissa se kaikki kuulostaa hasteelt! Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen. Jatkan, jaksan - VAIKKA VÄKISIN! Jos ois helppoo, kaikki tekis niin. Musson voimaa, jota en voi vaimentaa. Pusken täysii aina vaan, mun ei täydy vaan mä saan!"

Tällä mennään tänään ja yritetään mennä jatkossakin!

Arvonta!


Vapun kunniaksi pistän arvonnan jälleen pystyyn! Facebook -sivujeni 100 tykkääjää täyteen haaste on edelleen käynnissä, muistakaa myös se: 40 tykkääjää puuttuu!

Käyttämäni Torikadun liikuntakeskus halusi osallistua blogiini antamalla jollekin onnekkaalle viikon kokeilujakson ryhmäliikuntaan/kuntosalille. Liikuntakeskus sijaitsee Hyvinkäällä, joten erityisesti lähialueen lukijat nyt kuulolle!

Saat arvontaan 1-3 arpaa näin:
1 arpa: Kommentoi alle.
2 arpaa: Liity blogin lukijaksi (jos et jo ole) ja kommentoi alle mainitsemalla asiasta.
3 arpaa: Jaa tämä postaus, liity lukijaksi ja kommentoi alle mainitsemalla asiasta.

Eli kommentilla 1, lukijan kommentilla 2 ja lukijan jaolla ja kommentilla 3. Aikaa osallistua on melkein koko vappuviikonlopun yli eli arvonta suoritetaan 3. toukokuuta klo 12.

Torikadun ryhmäliikuntatarjonta on monipuolista ja vetäjät mahtavia ja kuntosali on erinomaisesti varusteltu ja suosittu paikka! Kannattaa siis ehdottomasti osallistua ja käydä tutustumassa paikkaan!

Hyvää Vappua kaikille! Juokaa simaa ja syökää munkkeja minunkin puolesta, mutta ennen kaikkea: OLKAA KILTISTI!





Love,
Me

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Pudotus takaisin maanpinnalle x2

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä


Maanantaina sitten vihdoin pääsin ottamaan askeleen kohti parempaa kuntoa. Tarkoituksena oli juosta se 60min minuutin sykleissä kävelyä ja hölkkää, mutta eihän tuo tosiaan onnistunut. Olen kuvitellut sen olevan helppo nakki, joten pettymys oli aika suuri. 25min jaksoin kunnes sykkeet nousivat yli 160, mutta sekin oli työn ja tuskan alla. Pohkeet olivat hapoilla jo 10minuutin jälkeen eikä se henkikään oikein tuntunut kulkevan. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni että ylipäätänsä lähdin sinne sateeseen yrittämään ja tein kaikkeni onnistuakseni - enkä aio luovuttaa. Teen niin kauan töitä että tuo onnistuu ja voin jatkaa suunniteltua ohjelmaa. Tänään on vuorossa uusi yritys: 45min samaa mutta taidan vetää 1min hölkkää - 2min kävelyä niin siitä ehkä selviää.

Kestävyyttä pintakaasulla 24/7


Sain upeaa tukea FB-ryhmästä, joka on täynnä erilaisia juoksijoita. Tämä on ainoa ryhmä tähän asti, jossa ihmiset eivät vittuile toisilleen millään tasolla. Yhteisössä on tuhansia jäseniä ja silti ilmapiiri on positiivinen ja iloinen - tämä on ennen näkemätöntä. Tähän asti kaikki ryhmät, joissa jäsenien määrä on yli 10, ovat olleet jossain vaiheessa yhtä sotaa ja vittuilua puolin ja toisin. Täytyy nostaa ylläpitäjille kyllä hattua, että ovat onnistuneet tuollaisen ryhmän luonnissa! Tuen ja tsempin taso on aivan mahtava vaikka olen tällainen rookie!

Odottavan aika on pitkä


En nyt avaa aihetta tässä vaiheessa kauheasti, mutta varoitan että blogissani saattaa olla hiljaiseloa seuraavan 2vk aikana. Minulla on piinallinen odotus tiedossa vaikka todennäköisesti onnistun unohtamaan asian parissa päivässä. 11. toukokuuta kerron sitten asiasta ehkä enemmän ja nähdään mihin tämän bloginkin suunta muuttuu vai muuttuuko mihinkään. Viedäänkö matto jalkojeni alta vai jatketaanko leuka pystyssä eteenpäin, tai no leuka pystyssä jatketaan jokatapauksessa! Anteeksi salamyhkäisyyteni, mutta jotenkin asiaa on päästävä purkamaan..

Odottaminen ja epätietoisuus on itselleni hyvin vaikeita asioita, ollut aina, enkä suoriudu sellaisesta kauhean kunnialla. Onneksi tukea löytyy kotoa ja ystävistä ja varmasti selviän, mutta kyllä tämä ottaa nuppiin jo nyt.

Mennään näillä.. Seuraavaan kertaan!

Love,
Me

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tänään se alkaa

Nimittäin harjoitusohjelma kohti 10km juoksua -> puolimaratonia -> maratonia! Aloitus on hyvin kevyt ja ottaa huomioon minun huonon kuntoni: Yhteensä 60min 1min kävellen, 1min hölkäten. Luulisi siitä nyt suoriutuvan, mutta eihän sitä kokeilematta tiedä!



Eilen jätin ihan suosiolla ladythai treenit väliin, että parantelin itseäni kunnolla edes yhden päivän ja se muuten teki hyvää. Nyt ei enää kuin nenä vuoda aavistuksen, muuten on hyvin energinen ja pirteä olo! Välillä pitää vain viitsiä ottaa iisisti..

Viikko-ohjelma


Tämän viikon keskityn vain annettuun ohjelmaan ja pyrin olemaan rönsyilemättä sen enempää vaikka viikossa onkin vain yksi salikerta. Tältä näyttää minun viikko:

Ma: 60min; Kävely-hölkkää, 1min kävelyä - 1min hölkkää
Ti: Lepopäivä
Ke: 45min; Palauttavaa kevyttä kävely-hölkkää 1min-1min
To: 120min; Kuntonyrkkeily (tekniikka)??
Pe: Lepopäivä
La: 90min; Rauhallinen yhtäjaksoinen harjoitus: 1min kävelyä 2min hölkkää

Su: 90min Ladythai + 30min kevyt kuntosali

Varmasti tulee ottamaan koville pitää pari lepopäivää ja saatan sortua kotona reenailuun, mutta se tuskin tekee pahaakaan. Pakko se on oppia välillä lepäämäänkin.. Joskus. Kenties. Ensiviikolla otan sitten vikan jumppahaastetunnin eli pilateksen ja pitäähän sitä varmaan Bodyroll rullahieronta -tunnilla ja Crosstrainingissäkin käydä..

Niskat kiusaa


Perhana, kun niskat ja hartiat ovat olleet kipeet nyt ainakin viikon.. Öisin ja aamuisin on aivan tuskaa ja päivälläkin on joutunut napsimaan särkylääkettä. On kokeiltu kipugeelit, lihasrelaxantit, tulehduskipulääkkeet ja kauratyynyt, mutta silti aina kun erehtyy autoon hetkeksi, kivut tuplaantuvat. Tänäänkin alkoi jo melkein helpottaa kunnes hurauttelin autolla töihin - ai stna! Alkaa keinot loppua kesken joten kohta se on vain varattava aika sinne hierojalle, kun vaan saisi tosiaan aikaan! Ei tätä kestä enää.. Nyyh.

Kympin Nainen 2015 lähestyy


Meinasi kaatua koko tapahtumaan osallistuminen, kun porukka ei pääsekään paikalle, mutta päätin että lähden sitten vaikka yksin. Toivottavasti joku kaveri kuitenkin lähtisi mukaan, että olisi matkalla jotain juttuseuraa.. Viimeistään keskiviikkona varaan ja maksan paikkani joten siihen asti yritän houkutella kavereita reissuun! Väriestejuoksu vain innosti minua osallistumaan useampaan tapahtumaan.. Siitä saa niin kivasti energiaa! Nyt kaikki mukaan vain, läheltä ja kaukaa. Itselle seuraava tästä onkin sitten Naisten Kymppi.. Tämän jälkeen voisi pitää muutaman kuukauden treenitauon ja elokuussa sitten Midnight Run.

Tähän jää koukkuun! Kokeile vaikka ;)

Love,
Me


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Väriestejuoksu Helsinki 2015

Eilen se sitten tuli tassuteltua ja oli kyllä jeppis! Nimittäin Väriestejuoksu Helsinki 2015!


Ennen.


Reitti Endomondossa.
Meillä oli neljän hengen porukka, jossa lähdimme suorittamaan "tehtävää". Tapahtuma-alueelle Helsingin Kaisaniemeen päästyämme, totesin että porukkaa oli kyllä ihan kiitettävä määrä. Oli jotenkin koomista, kun ison hiekkakentän laidalla oli pienen pieni lava, jossa Fressin porukka veti jumpat ja DJ piti menoa yllä, mutta ei se tuntunut menoa haittaavan. Jengillä oli hauskaa ja ääntä ja tanssimuuveja viljeltiin musiikin tahdissa. Porukkaa lähetettiin 5min sykleissä iloisen kuuluttajan toimesta toiselta puolelta hiekkakenttää. Tapahtuma oli hyvin jenkkityylinen ja siitä näkyi että järjestäjät taitavat panostaa enemmän noihin ulkomailla järjestettäviin tapahtumiinsa. Suomalaisella täytyy olla sellainen tietty mentaliteetti että tuo meininki uppoaa: Joko nuori ihminen tai sopivasti sekaisin. Minä olen kaiketi jälkimmäisessä porukassa.

Lähdöstä lähdettiin juosten ja väriä saatiin niskaan jo lähtöesteellä. Juoksua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska meillä oli myös toipilas mukana ja myönnettäköön, että minua ei haitannut sitten yhtään että tahti vaihtui reippaaksi kävelyksi. En ole edelleenkään täydessä iskussa tämän nuhanenäni kanssa ja kyllä se kunto vaan on kamalassa rapakunnossa, pakko se on myöntää. Ensiviikolla alan ahkerasti tekemään töitä sen eteen ettei kunto olisi näin huono aina.

Reippahasti tassuttelimme Töölönlahtea ympäri ja suoritimme harvakseltaan siroteltuja esteitä. Mielestäni esteitä olisi saanut olla enemmän ja pienemmillä väleillä ja värinheittäjien olisi pitänyt olla innokkaampia ja kovempia yrittämään - sehän on VÄRIESTEJUOKSU for gods sake! Toinen kehitysideani järjestäjille olisi myös se, että kastelisivat juoksijansa alussa ja pari kertaa välissäkin, koska väri ei tarttunut kuin pieneksi hetkeksi paitaan vaan tuuli vei sen mennessään. Don't get me wrong, tapahtuma oli hurjan hauska vaikka tässä ideoita heittelenkin..

Matkalla.


Ilma oli kivan viileä, koska kyllä siinä välillä hiki meinasi tulla esteitä kavutessaan jne, mutta paikalleen ei passannut jäädä tai saattoi tulla vilu. Henkilökohtaisesti mielelläni menen uudelleen Väriestejuoksuun tai vastaaviin tapahtumiin, mutta jatkossa valitsen myöhemmän ajankohdan, että on lämpimämpää. Kyllä nämä vain ovat sellaisia kesätapahtumia..


Voittaja!

Voittajat!

Maaliin saavuttuamme saimme mitalit, väripussin ja Fazerin sponssaaman karkkipussin, jonka yllättäen lahjoitin H:n pojalle myöhemmässä vaiheessa. Hetken odoteltuamme ja räpsittyämme pari kuvaa, alkoi "maalijuhlat" tämän pienen esiintymislavan edessä. Jengi komennettiin kyykkyyn ja musiikin pauhatessa, käskystä pomppasimme pystyyn riehumaan ja heittämään väriä ilmaan. Väkeä oli mukavasti että väripilvi oli näyttävä ja hieno, harmi etten saanut siitä oikein kunnon kuvaa kännykällä. Voin silti vakuuttaa että meno oli hyvä ja näyttävä se oli, ihan totta! Voitte käydä kurkkimassa Jarmo Laakso Photographyn kuvia tapahtumasta täältä. Niistä välittyy ehkä aavistuksen paremmin tuo fiilis ja meininki!


Maalibileet.

Mitaaaaalli.


Overall - erinomainen tapahtuma vaikka parannella saisi monella tapaa. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan 5,2km ja aikaa meillä kului reippaasti kävellen 50min. On hienoa että tällainen on saatu aikaan Suomessakin ja tämä kyllä innoitti itseäni kiertämään näitä tapahtumia lisää!

Nyt parantelen kiltisti tätä flunssantynkää tämän päivää, koska hyvin tiedostan ettei tässä tilassa kannattaisi urheilla, mutta jääräpää kun olen. Jalkakin aavistuksen vihottelee eilisestä lenkistä ja koko illan kotona seisoskelusta, mutta eiköhän tää tästä!

Love,
Me

P.S. GO EVA! Matsit tuli eilen katsottua ja kyllä hienosti kesti pää Evalla vaikka vastassa olikin sirkuksesta karannut klovni!

P.P.S. Blogilista menee ja lopettaa, mutta onneksi sillä on varteenotettava kilpailija nimittäin Blogipolku. Käykää tsekkaamassa ja ottakaa pian käyttöön!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Potkuista lyönteihin tuloksena mustelmat

Torstai on toivoa täynnä


Olipas torstai. Aamulla kokeilin ensimmäistä kertaa aineenvaihdunnan kiihdyttämiseksi aamulenkkiä klo 5:00 aamulla - ennen aamupalaa. Ei oikein tehnyt mieli lähteä, mutta sain aikaiseksi mennä T:n mukaan silti. Tassu kesti oikein kivasti edellisen illan teippausten ja levon ansiosta, nyt ei vihottele enää ollenkaan! Se siis oli onneksi nopea parantuminen..

Flunssaa pukkais taas, tai yrittäs ainakin, mutta douppaan kaikenmaailman nuhalääkkeitä oikeen urakalla, että pelottaisin sen pois: Burana, nenäsumute ja duact <3 Eilen vuosi nenä solkenaan, mutta tänään herätessä ei enää juuri ollenkaan, TEHOAA!

Töiden jälkeen sitten vähän sapuskaa naamariin ja eikun ladythai reeneihin. Sitä paukuteltiin puoltoista tuntia erilaisia potkuja ja otettiinhan niitä vastaankin kasa. Tuloksena isohko mustelma käsivarressa ja pienempiä pitkin kehoa! Tekevälle sattuu ja tapahtuu, on kiva olla mustelmaherkkä.

Ahnehdin ja ladythaista kiiruhdin suoraan kuntonyrkkeilemään. Onneksi aikaa jäi sen verran, että pystyin tankkaamaan vähän Recovery-Pro:ta ja banaanin. Starin minttusuklaa on muuten aika hyvää vaikka sen sekoittaa veteen, ylläripylläri! Oli mukavasti niin, että ladythaissa vain potkittiin joten hyvin jaksoi vielä nyrkkeillä päälle vaikka alkulämpässä meinaskin tulla vähän hiki.

Ainiin ja keskiviikkona sain suoritettua toiseksi viimosen tunnin jumppahaasteesta: Totalcross. Oli muuten aivan loistava tunti, mutta teen siitä erillisen postauksen kun vikakin on käyty!

Päätöksiä päätöksiä - en halua!


Nyt pitäisi sitten päättää mitä teen noiden kahden lajin kanssa. Molemmissa on aivan loistavat vetäjät ja molemmat on tosi mielekkäitä itselleni. Ladythai on ehkä vähän kokonaisvaltaisempi kun siinä on lyöntien lisäksi potkuja, mutta kuntonyrkkeilyyn olen jo päässyt vähän sisään ja jengi alkanut vasta nyt lämpeämään mulle ja olisi tsäänssi saada uusia tuttavuuksia. En haluaisi millään jättää kuntonyrkkeilyä mutta haluan aloittaa ladythain, voi hemmetti etton taas ongelmat. Haluaisin pitää molemmat joten katotaan miten saisin ne sumplittua..

Juoksutreeniä


Sain kaverilta vihiä eräästä ammattivalmentajasta ja otinkin tähän rohkeasti yhteyttä. Sain hältä mainion 3 viikon aloitusohjelman, jonka aloitan jo maanantaina. Kolmen viikon "testauksen" jälkeen ruvetaan sitten tositoimiin ja silloin mahdollisesti kerron taas asiasta tarkemmin!

Ravintovalmennusta


Sain myös loistavan tilaisuuden ja pääsin ravintovalmennettavaksi. Ensimmäinen tapaaminen Tampereella ravintovalmentaja-opiskelijan kanssa on tänään. Kerron teille sitten myöhemmin aiheesta lisää. Olen aivan innoissani! Kalorit jää päivittäin liian alhaisiksi eikä proteiinia ja rasvoja tule tarpeeksi, josko tähän tulisi pian korjaus!

Kiitokset


Hienoja uusia juttuja siis tiedossa! Haluan tässä vaiheessa taas kiittää kaikkia uskollisia lukijoitani ja erityiskiittää kaikkia blogini kanssa yhteistyötä tekeviä tahoja: Fitnesstukku, Kympin Nainen, Selätin, Sulamo, His Master's Tattoo Kotka, Valokuvaaja Turkka Nikula, Docendo ja Väriestejuoksu! Uusia juttuja tulossa myös Torikadun Liikuntakeskuksen kanssa! Muistattehan osallistua Facebookin 100tykkääjän skabaan/arvontaan!

Aurinkoista perjantaita kaikille!

Love,
Me

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Puolimaraton ja luettavaa

Juoksemaan mars!


Innostuin täysin nyt sitten tavoitteesta puolimaraton ja aion lähteä tähän täysillä mukaan. Luen jo innolla kirjaa nimeltä "Suuri juoksu ja maraton kirja", jonka Docendo lähetti minulle arvioitavaksi. Ensitunnelmat ovat, että kirja on täynnä raakaa faktaa, mutta on silti helppolukuinen. Pitkälle en ole päässyt, mutta salaa selailin loppua ja sieltä löytyi minulle treeniohjelma, jonka mahdollisesti otan mukaan tähän projektiin jossain vaiheessa. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin tänä vuonna tavoittelemaan vain 10km lenkkiä kävelemättä. Tavoitteena on nyt sitten Tampere Maratonin 10km lenkki 29.8.2015 kävelemättä läpi. Syksyllä tähtään myös maratonkouluun ja ensi vuonna juoksen sen puolimaratonin, makso mitä makso!

Mailday


Tällainen sisältö oli eilisessä paketissa, joka haettiin postipatelta ja aloitinkin tosiaan lukemaan oikeanpuolimmaista kirjaa jo ahkerasti.. Teen näistä kirjoista erikseen vielä arvostelut tänne blogiini, kun olen saanut ne luettua. Stay tuned ! Sillä välin voisitte tsekata Docendon -verkkokaupan ja tilailla mielenkiintoisia kirjoja itsellenne alennuskoodilla, joka näkyy tuossa oikealla <- .


Aamujumppa


Tänään heräsin tarkoituksella klo 5:30 tekemään vatsalihastreenin. Kun en kerta saa rasittaa jalkaa, teen muuta! Aloitan pienestä, mutta pääasiahan on että aloitan, eiks vain?

Lankutus 30sec
Jalkojen nosto x10
Kylkirutistukset x10 per puoli
Istumaannousu x10

Ja tämä läpi x2 näin alkuun. Ens kerralla pyrin tekemään x3 ja jossain vaiheessa lisätään toistoja. Joku päivä minullakin on ABSit ;)

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Love,
Me

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kesä sais tulla jo!

Tänään teki mieli itkeä työmatkalla, kun liikuin junalla ja kävellen auton sijasta. Ei siksi, että en voinut tulla autolla vaan siksi, että jalka huutaa hoosiannaa kävellessä ja juna-asemalta on kilometri konttorille. Purin hammasta ja tallustin perille. On se kumma kun eilen jalka ei ollut yhtään näin kipeä ja oli jo toivoa paremmasta. Mutta viis siitä.. Aurinko paistoi ihanasti silti!

Rakas kesä, tule jo!


Auringon paiste pistää haikailemaan kesän perään. Rakastan lämpöä ja valoa - vaikkei sitä suomessa kauaa kestäkään. Kesälle on kovasti suunnitelmia ja etenkin elokuun juhlat saisivat tulla jo. Tarkoituksena olisi varmaan käydä pariinkin otteeseen Särkänniemessä, viettää ihanat polttarit, lähteä Pärnuseen lasten kanssa rannalle, mennä naimisiin, ottaa iisisti ainakin loman ajan ja ennen kaikkea nauttia säästä (Prkl jos sataa koko kesän!). Lomaa vietän aika myöhäisessä vaiheessa, joten puolet siitä vietän päivät yksin, kun muu perhe on koulussa. Kesällä saa syödä hyvillä mielin jäätelöä, kesällä on huomattavasti mukavampi liikkua ulkoilmassa ja kesällä saa kulkea vähemmissä vaatteissa! Oi rakas kesä, odotan sinua kuin kuuta nousevaa ;)

Haikeana katselen viime kesän tunnelmia:

Keikat.

Vihreä ruoho ja kukat.

Leikit lasten kanssa auringossa.

Päät pyörälle.

Torvelokin nauttii.

Ja tohelo myös.

Juoksuprojektia


Heti kun tassu kestää, lähden tosissani treenaamaan juoksua. Docendolta on tulossa minulle kirjallisuutta arvosteltavaksi ja yksi näistä on juoksutreeni -aiheinen. Rakennan itselleni oikean treeniohjelman erikseen tälle ja tavoittelen parempaa kuntoa. Alkaa tulla jo kiire ennen kesän tapahtumia, mutta ehkä olen kunnossa jo loppukesästä. Kovasti alkoi houkuttaa myös Tough Viking -tapahtuma, mutta sitä varten tarttis varmaan treenata vähän kovemmin, ettei lopu kunto kesken vaikkei se varsinaisesti juoksua olekaan. Lauantain Väriestejuoksussa teen nyt vain parhaani ja nautin hauskasta tapahtumasta, en ota siitä sen kummempaa ressiä.

Tyytyväisyys tappaa kehityksen


Eilen olin ostoksilla ja sovituskopissa katselin itseäni pariin otteeseen peilistä. Totesin, että alan olla aika tyytyväinen itseeni/ulkonäkööni ja voin jopa katsoa itseäni sieltä peilistä tuntematta inhoa. Hyvä asiahan tämä on, kunhan ei nouse päähän, koska sitten ongelmaksi muodostuu se, että jos tulen liian tyytyväiseksi, en enää panosta treeniin. Tiedän, että vielä on paljon läskiä poistettavana ja kiinteytettävänä, joten ehkä se kehitys ei vielä kuole. Haluaisin kuitenkin itselleni jonkinlaisen tavoitteen tavoiteltavaksi, mutta en ole vielä keksinyt mitä se voisi olla. Vitsillä ajattelin jotain fitness skabaa, mutta näillä tatuoinneilla sellaisesta ei voi kuin haaveilla. Olisikohan se tuo Tampere Maratonin puolimaraton sitten. Elokuun loppuun asti aikaa treenata ja ainakin voisin tehdä parhaani vaikkei se onnistuisikaan. En tiedä onko se yhtään realistinen, mutta yrittää aion!

Facebook arvonnan palkinnot


Viimeiseksi, muttei toki vähäisimmäksi, paljastan teille mitä Facebook arvonnassani on palkintoina! Arvontapostaus on pinnattuna sivuillani ylimmäksi, joten sinne vain kommentoimaan ja toivomaan, että 100 tykkääjää tulee pian täyteen. Palkintoina on siis mm:

Docendo - liikunta-aiheisia kirjoja!
Sulamo.fi - aikaa palveluun, että pääset alkuun kalorien laskennassa!
His Master's Tattoo Kotka - tatuointilahjakortti Amonille!
Valokuvaaja Turkka Nikula - henkilökuvaukset Tampereella!

Suosittelen siis lämpimästi osallistumaan. Palkinnot arvotaan kun 100 tykkääjää FB-sivuillani on täynnä eli ajankohta on aivan teistä kiinni!

Muistakaahan alennuskoodit Docendon verkkokauppaan ja Väriestejuoksu Helsinkiin! Älkääkä unohtako tilata Selätintä ja tai lisäravinteita Fitnesstukusta - tsekakkaa bannerit! ;)

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Love,
Me

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hyvin mä vedän!

Olipa ladythait.. Se ois tassu aika kipiä, vaikka onneksi lekurissa tänään todettiin että mikään ei ole murtunut. En ilmeisesti keskittynyt tarpeeksi ja "potkun alastulossa astuin yli" - Tämän hienon ilmauksen teille tarjosi T, itse en olisi noin hienosti asiaa osannut esittää. "Nyt et sitten _ainakaan_ kolmeen päivään lähde lenkille tai tee muutakaan jalkaa rasittavaa.." Aha.. Kiitooooos. MIKSI TAAS?!

Nyt tulee kyllä universumilta semmosia kapuloita rattaisiin että hermot menee.. Löysin lajin, josta ainakin ensivaikutelman perusteella tykkäsin kovasti, mutta oli sitten pakko särkeä tassu. Jotenkin niin tyypillistä tällaiselle sählälle ja olenkin jo jonkun aikaa ihmetellyt että miten nyt ei oo sattunut oikeen mitään vielä salilla tai muualla.. No onneksi se on vain "ainakin kolme päivää" ja MENEN torstaina seuraaviin reeneihin. Se ei ole kuin revähtänyt joten eiköhän se ole parissa päivässä taas pelikunnossa, eiks vaan?

Treenitrikoo "helvetistä" selvitty!


Nyt löytyy kaikki pinkkinä!
Vihdoin, oi vihdoin, löysin ne täydelliset trikoot *naur* Tulivat siis tänään postipaten mukana: Better Bodiessit 3/4 mittaisina ja oikean kokoisina. Tähän asti olen räpiköinyt ja kokeillut M ja L kokoisia ja kaikki ovat olleet isoja, mutta nyt natsas kun rohkenen kokeilla S-kokoa. Ei jumankauta - minä mahdun S-kokoon! *voitontanssi* Nyt on sitten täydelliset eikä tarvitse olla kokoajan nostelemassa tai pelätä että valuu.. Ja PINKIT totta kai! Vielä kun sais yhtä hyvän peban kun tuolla mallilla on, hahahahaha. Reeniä se taitaa ottaa vielä pienen tovin.. Some day!

Huomenna jos tulisi vielä toinen mieleinen paketti paten mukana, niin pääsisin vähän lueskelemaan ja kirjoittelemaan teille lukemastani. Tähän liittyen: Olettehan huomanneet bannerin tuossa oikealla <- , siellä onpi teille alennuskoodi Docendon verkkokauppaan. Docendolta saa kirjoja moneen lähtöön, kannattaa tsekata etenkin se treeniopus osasto!

Loppukiri


Hitaasti on onnistuneet nuo vikat tunnit, mutta kohta on jumppahaasti pulkassa. Enää puuttuisi totalcross ja pilates ja TOIVOTTAVASTI pääsen totalcrossiin jo keskiviikkona. Kuvassa tosiaan complimentary juomapullo jonka sain liikuntakeskukselta - aika hauska muisto etten sanoisi! Kun lähdin tähän haasteeseen helmikuussa, uhosin että kuukaudessa kaikki kasaan, mutta tässä sitä ollaan 2,5kk päästä ja tuskaillaan että saako tunnit kasaan ennen määräaikaa. Mitä tästä opimme? Älä uhoa mitään!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä


Nyt sitten toivotaan, että tassu otti vaan hetkellisesti nokkiinsa ja tämä taas alkanut tukkoisuus ei johtaisi kipuiluun. Pessimisti ei pety, mutta olen kyllästynyt tähän negatiivisuuteen ja aion kääntää sen piakkoin päälaelleen! Montako kertaa olen nyt väittänyt samaa?

Mikä siinä muuten on, että juuri silloin olisi kova halu liikkua/lenkkeillä, kun ei saa/voi/pysty? Nytkin tekis niin helvetisti mieli lähteä juoksemaan (Lue: Kävelemään) mutta ei, ei väkisin. Loppuviikosta sitten - nimittäin VÄRIESTEJUOKSUUN! Mistä tulikin mieleeni, että vielä kerkee mukaan: Nappaa blogin ylälaidasta alennuskoodi ja ilmottaudu messiin! Se ei voi olla kuin kivaa.. mutta kerron toki sitten niille, jotka eivät paikalle uskaltaneet, että millaista oli!

... Nää on taas näitä päiviä, kun pitäisi ehkä olla kirjoittamatta, mutta kirjoitan kuitennii! Toivottavasti teillä on ollut parempi maanantai!

Love,
Me

P.S.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kiusauksia ja kiukkua

Huomaa kyllä että olen lusmuillut liikaa - pinnaa kiristää. Kunnon ärripurrimurri-kiukku-meininkiä taas että oksat pois.. Perjantaina onneksi pakotin itseni sinne HIIT:tiin niin vähän pääsin eroon pahimmista höyryistä ja tänään ekaa kertaa ladythai reeneihin! Josko tämä kaikesta kimpaantuminen ja ärtyminen vähän laantuisi..

Kiusauksia joka puolella..


Eilen käytiin myös syntymäpäiväjuhlilla, jossa meinasi kasvaa järkyttävä kikkeli ottaan omien valintojen takia. Jostain kumman syystä kiukutti aivan hillittömästi tämä herkkulakko ja muiden herkuttelemisen vierestä seuraaminen, mutta selvisin sortumatta ja pahoittamatta kenenkään mieltä! Tarjolla oli vaan kerrassaan kaikkea hyvää muffinsseista kakkuun niin ei ihme että oli hankalaa.. Olikin yllättävän helppoa tähän asti!

Lakkoilun aikanahan töissä on ollut kahdesti kakkua ja kotona keittiön kaappi on täynnä pääsiäiseltä jääneitä karkkeja, mutta näissä on auttanut kovasti se ulkopuolinen paine ja se että nuo pääsiäiskarkit on lasten. Lasten karkkeihin en kajoa vaikka kuinka tulee sokerihimot..

Kiukuttaa se kuinka hankalaa se loppujen lopuksi on olla ilman sokeria mutta kiukuttaa myös se että ei saa ottaa sillon kun haluaa.. Kokoajan kiukuttaa. ÄRRärärärärärrrrr! Mikään ei kelpaa.. Koskaan ei ole hyvin! Olen kuin pahainen pikkulapsi.. Eli ehkä tämä lakko on vain ihan hyvä juttu?

Mustetta, Hedbergiä, lusmuilua ja suunnitelmia


Tämä viikko oli, kaikesta lusmuilusta huolimatta, hyvä viikko. Maanantaina minulla oli maailman paras "deitti" 6kk ikäisestä pikkupojasta ja sain myös vahvistusta tekemiini päätöksiin. Tiistaina kävin extempore Kotkassa hakemassa lisää mustetta ihoon ja taas yhden "keskeneräisen projektin" päätökseen. Keskiviikkona tuli käytyä katsomassa Sami Hedbergiä (Ihan paras!) myöskin aika extempore ja käynnistettyä mukava skaba FB-sivuillani. Torstaina täyskäännös aamusta ja kipeän pojan kanssa kotiin etätöihin - tämäkin aika "extempore". Perjantaina HIIT tunti juuri syömisen jälkeen (Joka ei ole hyvä idea) ja vakuutusyhtiön varmistuksen ansiosta päätös aloittaa ladythai treeneissä! Perjantaina tuli myös tieto etten joudu maksamaan mätkyjä vaan saan soman joululahjarahan ja postissa tuli myös PINKIT Better Bodiessin remmit. Kaiken pitää nykyään olla pinkkiä - mutta miksi? Joku kahdenviiden kriisi, kun ei kolmenkympin kriisiin jaksanut odottaa?

Eilen mietittiin sitten yleisesti mun viikko-ohjelmaa jatkossa jos innostun tuosta ladythaista. Treenit ois to ja su ja siihen ympärille olikin kiva rakentaa salipäivät. Tässä oli nyt sitten tulos:

Ma: Kuntosali (Rinta-ojentajat-olkapäät)
Ti: Kuntosali (Jalat-vatsat)
Ke: -
To: Ladythai
Pe: Kuntosali (Selkä-hauis)
La: -
Su: Ladythai

Näin ollen myös saliohjelman rakenne menee uusiksi että töttöröö. Saiskohan siihen jonkun pohjan että pääsee käymään siellä salilla jo huomenna. Se jää nähtäväksi mitä tästä tulee ja mihin päädytään.. Ens viikolla mennään kuitenkin salilla, crosstrainingillä, totalcrossilla ja mahdollisesti sitten ladythailla. Harmittaa kyllä jättää kuntonyrkkeily kun vetäjä on mitä mainioin, mutta kahtotaa, kahtotaa.. Josko ne sais jotenkin kikkailtua molemmat ohjelmaa - muahahahaa ahne puhuu taas!



Love,
Me

P.S. Isompi jätkä just ilmoitti että "Sä oot sellanen "Ei pysty" -tyyppi".. Tuleeks se totuus tosiaa lasten suusta?

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Missin mitoissa treenitrikoo "helvetissä"

Tänään taas avaudutaan! Miksi treenivaatevalmistajat eivät ole ottaneet huomioon "kaikenkokoisia urheilijoita"? Vieläkään ei ole tullut vastaan täyspitkiä trikoita, jotka olisivat 180cm ihmiselle tarpeeksi pitkät, joten joudun kaiketi luovuttamaan ja siirtymään kokonaan 3/4 pituuden trikoisiin. Ei vain ole kiva, kun täyspitkiksi tarkoitetut housut jättävät nilkan, ja ylikin, näkyviin. Tämä aiheuttaa aavistuksen harmitusta, koska 3/4 pituutta ei hirveesti löydy eivätkä kuosit ole yhtä hienoja. Olisihan se myös kiva, että löytyisi tarpeeksi pitkät "Jazz" -malliset pökät, mutta ei väkisin. Taas mennään näissä länsimaalaisen ihmisen ahdinko asioissa, on kyllä niin isot ongelmat! ;)

Missin mitoissa?


Eilen naureskelin Iltalehden uutiselle, jossa uutta Miss Suomea dissataan hänen painonsa takia, on niin lihava Universum skabaan - voi luoja! Neito taisi olla 178 pitkä ja 63kg, hänen pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan laihduttaa 5 kiloa. Ajankulukseni googlettelin ja 178cm pitkän ihmisen normaalipainon alaraja menee 58,6:n paikkeilla. Tästä päätellen Missien pitäisi olla normaalipainon alarajoissa pärjätäkseen, parempi jos ovat alipainoisia. Onhan tämä ollut tiedossa jo pidempään että mallien toivotaan olevan alipainoisia, mutta missit ovat aina saaneet painaa hieman enemmän. Tähänkö on nyt menty että missienkin pitää olla alipainoisia ja kylkiluiden paistaa?



Tästä aiheesta päästiin kuitenkin siihen että hei, itsehän olen melkein "missin mitoissa", en ainakaan kaukana. 180cm löytyy pituutta ja painoa 67kg tässä vaiheessa. Muutama kilo pois ja missikisoihin! Jos ei kuitenkaan, tatuoitu akka pääsisikin pitkälle niissä kisoissa. On se kyllä sellaista potaskaa koko touhu muutenkin että oksat pois. Onneksi en ole osallisena tyttölapsien kasvatukseen tässä yhteiskunnassa vaan meillä on kaksi poikaa. Ei käy kateeksi niitä äitejä, jotka joutuvat kasvattamaan tyttöjä ja pyrkivät saamaan heistä terveitä. Aivan hirveitä ihanteita annetaan nykynaisille ja lapset ja nuorethan imevät kaikki vaikutteet kuin sienet. Hatunnostot teille, tyttölasten äidit, jotka saatte heistä tervejärkisiä ja terveellä itsetunnolla varustettuja!

"Ladythai"


Siinä on lajille keksitty mielenkiintoinen nimi, hah hah. Eilen kävin vähän niinkuin vahingossa Hyvinkään Crossfit salilla, jossa toimii samassa myös RNC Sport Club. RNC järjestää thainyrkkeilyä ja tätä mainittua ladythaita. Satuin paikalle juuri ennen ladythai peruskurssin alkua ja jututinkin sitten paikalla ollutta henkilökuntaa - voi elämä kun taas innostuin! Nyt odotellaan vakuutusyhtiön vastausta siitä, että onko tämä laji kuntoilua vai kamppailua. Thaiboxing itsessään lasketaan "vaarallisimman luokan" kamppailulajiksi, joten paljoa ei ole toivoa, mutta pidetään peukut pystyssä. Jos vakuutusyhtiö antaa vihreää valoa (että ladythaihin riittää perus tapaturmavakuutus), minä lisään ohjelmaani tämän lajin ja painun sinne toivottavasti jo sunnuntaina. Urheiluvakuutukset itsessään ovat niin hirvittävän hintaisia, että laji jää kokeilematta jos se sellaista vaatii. Kuntonyrkkeily sentään lasketaan kuuluvan tapaturmavakuutuksen piiriin. Odotellaan ja toivotaan !

Lusmuilua lusmuilun perään


Nyt on lyöty monta viikkoa läskiksi, koska enhän minä ole tälläkään viikolla saanut liikunnallista rytmiä korjattua. Paskan salitreenin takia olen kai vähän karttanut liikkumista ja sitten onkin tullut näitä extempore tekosyitä olla menemättä. Tämä harmittaa ja kiukuttaa ja olen jopa vähän vihainen itselleni, koska ennen kipeeksi tuloa draivi oli niin hyvä. Tänään en anna itselleni oikeutta keksiä tekosyytä ja painun kevyesti HIIT tunnille. Se tuskin lisää intoa ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta harjoitellaan sitten vaikka itsekuria! Nyt jostain se motivaatio kehiin ja äkkiä..

Paras työskentelytapa ikinä!


Pakko jakaa tämä teidän kanssanne: Törmäsin työpaikallani mielestäni todella hienoon työskentelytapaan ja selättimen käyttötapaan. Hänellä on siis sähköpöytä yläasennossa ja hän seisoo selättimen päällä tehdessään töitä. Mitä olette mieltä? Eikö ole tehokas! Hatunnosto myös hänelle ja kumpa itsekin saisi sähköpöydän, että voisi toteuttaa saman. Varmasti on selkä ja ryhti kunnossa!

Työpaikkaliikkuminen on mielestäni hyvin tärkeä asia ja meillä firmassa kannustetaan siihen monella tapaa, onneksi. Vielä kun saisi itsekin tehtyä työpäivän aikana muutakin kuin käveltyä vessaan, koska muutoin istun sen 8h tietokoneen ääressä ja kroppa kiittää! Otankin nyt tavoitteekseni tutustua erilaisiin taukojumppaohjeisiin ja ehkä jopa toteuttaa niitä tulevaisuudessa..



Tällaista sekalaista tällä kertaa..

Love,
Me

P.S. Muistathan osallistua arvontaan FB-sivuillani!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Arvontaa pukkaa Facebook sivuillani!

Väriestejuoksu 


Jos ette jo huomanneet alennuskoodia Väriestejuoksu Helsinkiin 25.4. niin tässä vielä uudelleen. Muistakaahan osallistua, huomenna nousee osallistumismaksu!



Skaba!


Uskaltanen myös nyt julkaista boostauspostaukseni Facebookissa:

"Aavistuksen yli kuukausi aktiivista kirjoittelua on nyt takana pitkästä aikaa. Aivan ei saatu toivomaani 3000 käyntikertaa täyteen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta hieno alku se on tämäkin (2700 katselukertaa)! Vaikka pääasiallisesti kirjoittelen omaksi ilokseni, on kiva huomata että juttuni kiinnostaa muitakin! Käynnistetään tämän kunniaksi tavoite: 100 tykkääjää tälle blogini FB sivulle ja arvotaan muutama palkinto erinäisiltä yhteistyökumppaneilta! Mukana on mm. Kalorilaskuri​ (Nykyinen Sulamo.fi)​, His Masters Tattoo, Kotka​ ja Valokuvaaja Turkka Nikula, käy tutustumassa ja tykkäämässä! Osallistut arvontoihin kommentoimalla alle, lähempänä tavoitetta paljastetaan palkinnot ja arvonta suoritetaan, kun tavoite on täynnä! Voittajat saavat valita mieleisensä palkinnon arvontajärjestyksessä. Saa pistää jakoon ja pyytää ystäviä tutustumaan blogiin, mutta se ei ole pakollista! Facebook ei ole millään tavoin osallinen tähän arvontaan!"

Käyhän siis Facebookissa tykkäämässä sivustani ja osallistumassa arvontaan, aika kivat palkinnot!

Kuulumisia 

Eilinen crosstraining peruuntui taas extempore reissun tieltä. Tänään menen aivan varmasti totalcrossiin ettei mene ihan lusmuiluksi. En sinänsä kyllä kadu, koska pääsin ikuistamaan itselleni tärkeän asian. Tässä tulos:

2015.
Halusin ikuistaa tämän ikuisuusprojektini iholleni, osittain myös muistuttamaan minua siitä ettei takaisin ole paluuta. Tällainen "huumoripläjäys" saatiin aikaan. Kiitän rakasta tatuoijaani His Master'ssillä, kiitos Amon kuvista ja mukavista keskusteluista!

Love, 
Me

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tatuonnit - iso osa minua

Ensimmäinen 2006.
Korjaus 2014.

Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä


Tämä menee taas aivan aiheen vierestä, mutta se on minulle tärkeä asia, nimittäin tatuoinnit. On paljon vanhoillista väkeä, joiden mielestä tatuoinnit ovat saatanasta, mutta minulle ne ovat "pennusta" lähtien olleet lähellä sydäntä. Ensimmäisen kuvani otin 16-vuotiaana ja jäin samantien koukkuun. Ensimmäiset kolme kuvaa otin vähän turhan harkitsematta sitä kenellä ja missä otan, mutta onneksi löysin luottotatuoijani hyvin nopeasti tämän erheen jälkeen vuonna 2008. Ensimmäistä kuvaa joutuikin jo 8 vuoden jälkeen korjailemaan. Rakas luottotatuoijani on Amon Kotkan His Master's Tattoo:sta ja voin lämpimästi suositella herran palveluksia!

Peitekuvan kohde 2006.
2006.
Siitä lähtien olen joka vuosi saanut jonkinlaista väriä lisää enkä ole vieläkään lopettanut itseni värittämistä. Tällä hetkellä on työn alla vasemman käden koko hiha pienissä osissa ja jalassa on vielä yksi "keskeneräinen" joka kaipaa siis lisäilyjä. Käden hihaa ei teekään enää Amon vaan olen lupautunut toisen ihmisen "harjoituskohteeksi", joten sitä on jo jonkin verran tehty tämän neitosen kanssa. Deadline kaikelle keskeneräiselle on heinäkuu, elokuun juhlien takia. Näiden lisäksi yksi näistä kolmesta ensimmäisestä kuvastani on poisto/peitelistalla, joka vielä joskus pitäisi toteuttaa.

Monet sydänkohtaukset on meinattu aiheuttaa ja vihaakin aiheutettu minun kuvillani, mutta ne kertovat minusta ja jokaisella kuvallani on joku tarina, isompi tai pienempi.


Mietihän ennenkuin otat


By Amon 2008.
2009
En kadu yhtäkään mustepistettä ihollani, koska jokainen on enemmän tai vähemmän harkittu kuva. En myöskään kadu kuvaa, jonka haluan peittää, koska moka on täysin ensimmäisen tatuoijani, en saanut sitä mitä pyysin enkä 16-vuotiaana oikein osannut vielä vaatiakaan.

Suosittelen jokaista, joka kuvia harkitsee ja suunnittelee, harkitsemaan tarkkaan mitä sinne iholleen ottaa. Kuva on kuitenkin ikuinen, laserointi on helvetin kallista ja peitekuvistakaan ei aina tule täydellisiä. Maltti on valttia!



Persoonallisuutta kehiin


2009
2009
Itse otin ensimmäiset kuvani osittain myös siksi, koska se oli vielä silloin erilaista eikä niin isolla massalla naisia ollut tatuointeja, halusin erottua porukasta. Tässä onnistuinkin jokusen vuoden, mutta sittemmin tatuointikulttuuri on yleistynyt kovaa vauhtia ja jopa työpaikoilla hyväksytään tatuoidut työntekijät todella paljon paremmin. Luotan kuitenkin siihen että yhtäkään minussa olevaa kuvaa ei tatuoida kenenkään muun ihoon, ensinnäkin siksi että suurin osa on täysin itseni suunnittelemia ja toisekseen tiedän ettei Amon suostu tatuoimaan kahdelle ihmiselle samanlaisia kuvia (Paitsi toki jos tämä on tarkoituksellista, esim muistotatskat jne..). Tässä säilynee persoonallisuus.

Aiheet


2010.
2010.
Aiheina minulla toimii mm. minulle rakkaimmat ihmiset, eläimet ja asiat. Minulla on muutama muistotatuointi ja kaikki elämäni tärkeät ihmiset löytyvät kyllä iholtani. Värit ovat myös lähellä sydäntä ja siksi esim hihasta tulee oikein räikeä ja pirteä. Suomessa otetaan aivan liian vähän värikuvia, toisin kuin esim jenkeissä. Niinkuin jo ehkä mainitsin, jokaisella kuvallani on tarkoitus ja joku merkitys minulle itselleni, oli se sitten muisto tms. Kroppani ja tatuointini ovat sarjaa ikuisuus projekti, niinkuin tämä kunto/elämäntapa projektikin, sillä tavoin nämäkin hommat kulkevat käsi kädessä.


2010.

USA:ssa otettu 2010.

2010.

2012.

2014.

Tämä oli tällainen tällä kertaa.. Kannan kuviani ylpeänä ja esittelen niitä mielelläni..

Mutta hei.. Tänään pääsen pitkästä aikaa crosstrainingiin! Jo on aikakin..

Viikko-ohjelma

Laitoinkohan tämän jo.. En muista joten laitan silti!

Ma: Lepaa
Ti: Crosstraining
Ke: Totalcross
To: Kuntosali (Kuntonyrkkeilyssä ohjaaja lomalla, nyyh!)
Pe: Hiit 30min
La: Lepaa
Su: Kuntosali

Näillä mennään tämä viikko, katsotaan ensi viikolla uusiksi. Kuukausi olisi takana aktiivista kirjoittelua taas ja 2700 lukijaa saatiin ensimmäisen kuukauden aikana täyteen. 3000 tähtäsin, joten ei sinänsä paha. Tämän kunniaksi laitan Facebookin puolelle arvontaa heti kun tietyt asiat varmistuvat!

Love,
Me

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Lapset eivät ole este vaan tekosyy!

Taas yksi viikko takana..


Eilen juostiin pitkin Tamperetta pää kolmantena jalkana ja kotona nukahdinkin yhdeksältä kuin mikäkin vauva. (Sain myös matskua uusiin blogipostauksiini, niiih..) Univelkaa selvästi oli, koska kahdeksalta T:n minua herättäessä, väsytti vielä aivan hirvittävästi, mutta silti nousin ylös aamulenkille. Tuskainen aamulenkki pahan olon kera ja aamupäivällä salille. Reeni ei kulkenut ei sitten prkl ollenkaan. joten ärsyyntyneenä jätin viimeisen liikkeen ohjelmasta jopa tekemättä ja painuin saunaan. Kauppareissun jälkeen vedinkin loppuillan lepaa tähän asti. Ei ole ilmeisesti kroppa ihan vielä palautunut sairastelusta, mutta on se alettava taas painamaan, että tulokset saadaan takas samoihin kun 3vk sitten. Jännästi ottaa takapakkia jo kolmessa viikossa ja paljon, plah.

Lenkillä olen nyt käynyt päivittäin jopa pari eri mittaista lenkkiä päivässä, huomenna alan taas juoksemaan vaikkei kunto kestäisikään. Ensiviikkoa odotan innolla, koska pääsen taas reenaamaan kunnolla ja toivottavasti en taas tule kesken viikon kipeäksi.

Vähän alustavasti puheltiin ystäväni kanssa että hän alkaa potkimaan minuu persiille ja pitämään minulle kunnon reenejä kun itse tervehtyy, ns PT:n asemassa. Olen jopa lämmennyt ajatukselle PT:stä, koska haluan tuloksia pitkäjänteisesti ja nykyisellä ohjelmalla ja itse toimimalla se ei tunnu oikeen onnistuvan. Tämän ystävän kanssa on oikeesti mukava treenata ja hälle en uskalla urputtaa vastaan, joten diili on mainio. Paranemisia sinne <3

Lapset eivät ole este vaan tekosyy!


Olen kuullut valitusta monen monelta äidiltä, että ei voi liikkua tai elää terveellisesti, koska on lapsia. Mitä pienempiä lapsia on, sitä enemmän tällaista valitusta tuntuu kuulevan. Halusinkin vähän kirjoittaa aiheesta, koska olen tässä asiassa täysin eri mieltä vaikken voikaan täysin laittaa itseäni näiden ihmisten kenkiin. Meilläkin on lapsia, mutta he eivät valitettavasti asu kanssamme täyspäiväisesti eivätkä enää ole niin pieniä.

Päätin kuitenkin ottaa teille esimerkkejä, mahdolliseksi motivaattoriksi, eräistä ystävistäni. He ovat kaikki pienten lasten vanhempia, eri ikäisten lasten ja eri elämäntilanteissa. Kaikki ovat omalla tahollaan välillä todella kiireisiä, mutta pitävät itsestään silti kaikin tavoin huolta. Tässä pieni kysymyspatteri ja heidän vastauksiaan!

Äiti 30v, lapsi 5,5kk


Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi?
- Olen 30vuotias yksinhuoltaja Hyvinkäältä. 
Poika 5,5kk ja lapinporokoira 1v10kk

Käytkö töissä? Jos et, olisiko tarkoitus palata töihin?
- Tällä hetkellä olen vielä vanhempainvapaalla syksyyn asti. Töihin on palattava syksyllä. Kortilla on kaksi puolta; on kiva palata töihin. Tykkään töistäni, asiakkaistani sekä kolleegoista. Toki pojan hoitoon jättäminen tuntuu pahalta.

Mitä mieltä olet väitteestä "Lasten, etenkin pienten lasten, vanhempana ei ehdi liikkua!" ?
- Varmasti väite pätee tietyntyyppisiin perheisiin. On erilaisia elämäntilanteita; kaikilla ei ole tukiverkostoa, ei välttämättä varaa hankkia ulkopuolista lastenhoitajaa. Voi olla lapsilla erityistarpeilla jne. Pitkät työmatkat ja työajat voivat myös rajoittaa arkisin ajankäyttöä.
Jos yhteistä aikaa kotona lasten kanssa on esim 2 tuntia päivässä, niin varmasti tämän ajan haluaa käyttää lasten kanssa touhutessa.
Mutta näissäkin tapauksissa varsinkin jos on kahden aikuisen talous, on varmasti mahdollista käydä esim lasten nukkumaanmenon jälkeen lenkillä. 

Sinulla on pieni lapsi, miten uskot imetyksen vaikuttavan ruokavalioosi ja liikkumiseesi?
- Syön ja juon aikalailla mitä tahdon. Pääsia on kuitenkin että syö ja juo, että maitoa riittää lapselle. Pojan ollessa pieni (alle 4kk) kokeilin jättää ruokavaliosta pois yleisempiä mahavaivan-aiheuttajia kuten kahvi, suklaa, sipuli, paprika jne, mutta koska masuvaivat eivät näistä johtuneet, palasivat nämä aika pian takaisin kehiin.

Liikkumiseen jo fysiikan puolesta vaikuttanut - Maitoa täynnä olevat tissit eivät innosta pomppimaan / juoksemaan varsinkaan jos ei ole kunnolla todella tukevia liivejä. 
Myös se, että rankkaa urheilua ei suositella imettävälle on kaikunut takaraivossa. 

Millä tavoin sinä harrastat liikuntaa?
- Arki - ja hyötyliikunta on osa jokapäiväistä elämää. 2-3h päivässä ulkoilua koiran (ja vaunujen kanssa). Jaksamisen mukaan myös sillointällöin käyn mm tanssitunneilla. 
Kevät ollaan myös käyty vauvauinnissa kerran viikossa 

Kuinka usein harrastat liikuntaa viikossa?
- Jokapäivä. Joka säässä. Koira ei kysele :) 

Millaisia liikuntavälineitä sinulla on kotona ja käytätkö niitä? Kuinka usein?
- Kotoa löytyy foamroller sekä kahvakuula. Niitä varten on tehty koti-ohjelma personal trainer Pian kanssa ja tarkoitus olisi se 2-3kertaa viikossa tämä tehdä. Kuitenkin itseään ja omaa jaksamistaan kuunnellen.

Miten pidät ruokavaliopuolen kunnossa?
- Tällähetkellä tavoitteena on ylipäätänsä syödä tarpeeksi ja monipuolisesti.

Käytätkö lisäravinteita?
- Käytän fitlinen ravintolisiä. Näitä uskaltaa imettäessäkin käyttää, koska ovat vesiliukoisia joten rintalapselle ei ole näistä tutkitusti haittaa.

Onko sinulla esimerkiksi personal trainer?
- Tällä hetkellä ei ole - neuvottelut on kuitenkin käynnissä :)

Mistä löydät motivaation kiireisimpinä aikoina?
- Koira ei edelleenkään kysele. Ja se hyvä olo mikä tulee lenkin / treenin jälkeen motivoi kyllä seuraavallekin kerralle. Tai katson raskautta edeltäviä "lähtötilannekuvia". Tosin tällöin motivaatio on saanut olla kadoksissa ja kauan ;) 

Mitä luulet, "kärsiikö" lapsesi siitä että pidät itsestäsi huolta liikunnalla?
- Ei varmasti kärsi. Lapsi menee lenkeillä mukana, ja kotitreenissä on usein lisäpainona esim hyvää huomenta/askelkyykyt/kyykyt jne.
Lapselle tekee myös hyvää olla välillä tutun ja luotettavan hoitajan huomassa.
Kun äiti (/vanhemmat) voivat hyvin, voi lapsikin hyvin.

Liikkuva ihminen voi yleisesti ottaen henkisesti ja fyysisesti paremmin, ja ainakin itse myös syön terveellisemmin kuin liikun. Tämä kaikki vaikuttaa mm myös yöuneni laatuun joka vaikuttaa jaksamiseeni. 

Miten aiot jatkaa tätä elämäntapaa töihin palattuasi?
- Arkiliikunta tulee takuulla jatkumaan. 
Tavoitteena on kerran viikossa käydä ohjatulla liikuntatunnilla, mikäli jostain lähisalin lukkarista mieleistä ohjelmaa löytyy. 
Myös yksi mahdollisuus on esimerkiksi käydä töissä työpaikan kuntosalilla lounastauoilla suorittamassa salitreeni. Nähtäväksi jää. 

Miten pystyt tähän kaikkeen?
- Muistuttamalla itseäni siitä mihin olen jo päässyt sekä siitä, että hyvin voivat vanhemmat / vanhempi jaksaa olla hyvä vanhempi myös jälkikasvulleen.

Mitä sanoisit muille äideille, tai miksei isillekin, vastaavassa elämäntilanteessa?
- Etsikää se oma tapa liikkua. Alku voi olla vaikeaa, mutta niin se on ilman lastakin. Lapset voi ottaa mukaan treeneihin - penkkipunnerrusta voi tehdä vaikka leikkipuistossa, ja kyykyissä lapset ovat vaan hyvänä lisäpainona. Jos lapset on jo vanhempia, niin hylkää se puhelin hetkeksi ja olkaa hippaa. Ja ennenkaikkea hankkikaa kunnon ulkoiluvarusteet myös itsellenne. 

Olen entinen sohvaperuna, pizzansyöjä ja tupakoitsija. Kävin useamman kerran kuussa viihteellä ja välillä aika isollaki kädellä. 

Edelleen nk. paheita on, mutta voin tällä hetkellä psyykkisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan. Kiitos sen, että ulkoilen ja liikun päivittäin.

Äiti 25v, lapset 3kk ja 3v


Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi?
- Perheeseen kuuluu minä, aviomies ja kaksi tyttö 2kk ja kohta 3v.

Käytkö töissä? Jos et, olisiko tarkoitus palata töihin?
- Äitiyslomalla ja tarkoitus palata töihin 2016 syksyllä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Mitä mieltä olet väitteestä "Lasten, etenkin pienten lasten, vanhempana ei ehdi liikkua!" ?
- Kyllä pienen/pienten lasten vanhempana kerkee liikkumaan, se on vain järjestely kysymys ja omasta motivaatiosta kiinni.

Sinulla on pieni lapsi, miten uskot imetyksen vaikuttavan ruokavalioosi ja liikkumiseesi?
- Imetyksen aikana täytyy kiinnittää paljon huomiota juomiseen, olen aina ollut todella huono juomaan vettä niin sitä harjoitellaan edelleen. Imetys ei sinänsä vaikuta ruokavaliooni. Yritän syödä monipuolisesti ja riittävästi. Liikkumiseen ei vaikuta millään tavalla, koska tyttö osaa syödä tuttipullosta.

Millä tavoin sinä harrastat liikuntaa?
- Tällä hetkellä liikkuminen ei ole sen ihmeellisempää kuin esikoisen kanssa riehumista ja käveleminen. Nyt kun synnytyksestä on kulunut jo aikaa niin tarkoitus olisi päästä ihan urheilemaan.

Kuinka usein harrastat liikuntaa viikossa?
- Pyrin siihen, että kävelyllä tulisi käytyä ainakin pari kertaa viikossa. Lasten kanssa kun on kävelemässä sitä ei voi edes kävelyksi sanoa, koska esikoisen pitää tutkia jokainen oksa ja männynkäpy.

Millaisia liikuntavälineitä sinulla on kotona ja käytätkö niitä? Kuinka usein?
- Liikuntavälineistöstä löytyy jumppapallo, kuminauha ja 5kg käsipainot. Niitä ei ole tullut vielä käytettyä, mutta 5kg ja 13kg "kahvakuulia" tulee kyllä pyöriteltyä.

Miten pidät ruokavaliopuolen kunnossa?
- Aikaisemmin ruokavalio on ollut ihan retuperällä, mutta reilu kk sitten rupesimme mieheni kanssa katsomaan syömisiämme, oikeat annoskoot, riittävästi kasviksia, oikeat ruokarytmit ja jättämään herkut pois. Nyt on huomannut pientä lipsumista ja täytyykin taas palata ruotuun.

Käytätkö lisäravinteita?
- En käytä lisäravinteita. Hörhöönnyn sellaisiin tosi usein, mutta ne usein jäävät kasppiin nököttämään. Pillereitä olen huono ottamaan ja jauheet melkeinpä aina maistuvat omaan suuhun ihan kauheilta.

Onko sinulla esimerkiksi personal trainer?
- Ei ole personal traineria, mutta semmosta olisi kiva päästä kokeilemaan.

Mistä löydät motivaation kiireisimpinä aikoina?
- Kiireisinä aikoina, kun motivaatio on hukassa selailen fitness-lehtiä, luen kuntoiluun ja hyvinvointiin liittyviä blogeja ja katson painonpudotus ohjelmia. Ne auttavat buustaamaan eteenpäin.

Mitä luulet, "kärsiikö" lapsesi siitä että pidät itsestäsi huolta liikunnalla?
- En usko, että lapseni "kärsivät" siitä, että liikun. Heillä on myös isä joka pitää heistä huolta ja iskäkin saa lapsilta jakamatonta huomiota.

Miten aiot jatkaa tätä elämäntapaa töihin palattuasi?
- Töihin palattua olla aluksi hankalaa löytää sitä aikaa liikunnalle ja perheelle, mutta toisaalta työ tuo arkeen sen oman rytmin mitä ei kotona ollessa ole.

Miten pystyt tähän kaikkeen?
- Aina ei pysty, ei jaksa eikä halua eikä se oli väärin, koska miellytän liikuntatottumuksilla vain itseäni niin sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois jos lojun sohvan nurkassa karkkipussi kainalossa.

Mitä sanoisit muille äideille, tai miksei isillekin, vastaavassa elämäntilanteessa?
- Älkää olko liian ankaria itsellenne.

Isä 30v, lapset 5v ja 7v


Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi?
- 30 vuotias mies, opiskelija ja 2 pojan isä

Miten osallistut arkeen lasten kanssa?
- Minulla on lapsista yhteishuoltajuus entisen puolisoni kanssa ja lapset ovat luonani joka toinen viikko, joten hyvin tiivisti noina aikoina.

Monesti väitetään että isät kyllä kerkeävät kun äidit hoitavat lapset. Mitä olet mieltä tästä väitteestä?
- Joka toinen viikko kun on "yksinhuoltaja", niin kerkeän siinä missä naisetkin. Onneksi minulla on avopuoliso joka mahdollistaa sen että voin treenata 3x viikossa n. 1,5h. Aamu- ja iltalenkit hoidan kun lapset ovat nukkumassa.

Käytkö töissä?
- Opiskelen täyspäiväisesti.

Mitä mieltä olet väitteestä "Lasten, etenkin pienten lasten, vanhempana ei ehdi liikkua!" ?
- Onhan se toki haasteellisempaa, mutta monessa liikuntakeskuksessa on nykyään lapsiparkit ja ainahan voi lenkkeillä rattaiden kanssa, jos on niin pieniä lapsia, tai ottaa lapset mukaan liikkumaan. Omat muksut esim. rakastavat seinäkiipeilyä ja on todella hyvä ja kokonaisvaltainen liikuntamuoto.

Millä tavoin sinä harrastat liikuntaa?
- 3x viikossa kuntosali + aamu- ja iltalenkit + 5/7 päivänä viikossa aamuisin 25min vatsatreeni.

Kuinka usein harrastat liikuntaa viikossa?
- Laske edellisestä :)

Millaisia liikuntavälineitä sinulla on kotona ja käytätkö niitä? Kuinka usein?
- 20kg käsipainosetti ja jumppamatto.

Miten pidät ruokavaliopuolen kunnossa?
- Käytän sulamoa kaloreiden ja makrojen laskemiseen ja suunnittelen syömisiäni jonkin verran etukäteen. Pyrin tekemään kaiken ruoan alusta loppuun ja käyttämään mahdollisimman vähän puolivalmisteita tai eineksiä ja teen ruokaa jota koko perhe syö.

Käytätkö lisäravinteita?
- Tällä hetkellä kreatiini + aminohapot + palautusjuoma

Onko sinulla esimerkiksi personal trainer?
- Nykyään personal traineriksi pääsee rahalla, joten liikenteessä on monenlaista vipeltäjää. En jaksa alkaa seulomaan osaavaa joukosta joten en ole ajatellut kokeillakaan.

Mistä löydät motivaation kiireisimpinä aikoina?
- Katson kuvaa jossa olin +50kg. Potkii kummasti lenkille. :)

Mitä luulet, "kärsivätkö" lapsesi siitä että pidät itsestäsi huolta liikunnalla?
- En usko. Toivon että terveelliset elämäntavat tarttuvat ja pysyvät mukana myös teini-iälle asti.

Miten pystyt tähän kaikkeen?
- Päättäväisyydellä ja perheen tuella.

Mitä sanoisit muille äideille, tai etenkin toisille isillekin, vastaavassa elämäntilanteessa?

- Älä etsi tekosyytä olla tekemättä, etsi mielummin syy tehdä.




Elämä ei aina ole helppoa jne jne mutta se on valintoja täynnä. Niinkuin huomaat, äidit ja isätkin voivat liikkua ja pitää itsestään huolta! Nyt loppu se kitinä! ;)

In the future.. Suunnitteilla lisää arvontaa ja sen semmosta lähiaikoina kun vaan saan aikaiseksi.. Stay tuned.


Love,
Me


P.S. Löysin kengät häihin - vieläpä aivan minun näkööööset.. ;) <3


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mitä kuuluu? Perjantai fiilis!

HEY YALL, IT'S FRIDAY!


Keräilin pieniä motivaatio "juttusia" tämän päivän postaukseen ihan vaikka vain siksi että tänään on PERJANTAI <3 Jokainen niistä pitää mielestäni täysin kutinsa! Nauttikaa elämästä, mutta pitäkää tavoitteita - Make things happen! Vain sinä teet päätöksiä omassa elämässäsi, päätä se tänään!







Sneakpeak tulevaan..


Minulla on työnalla monta aihetta ja kaikkea pientä kivaa. Ensinnäkin tarkoitus olisi saada 100 tykkääjää täyteen Facebook -sivuilleni, jonka tuloksena on pieni mukava arvonta. Minkälainen palkinto motivoisi teitä osallistumaan? Paljon kaikkea kivaa tiedossa!

Tulen myös lähiaikoina bloggaamaan kaloreista, Fitnesstukun kivijalkamyymälöistä, tatuoinneista (Kyllä, vaikkei aiheeseen liitykään, mutta ne ovat iso osa elämääni!) ja olen haastatellut erinäisiä ihmisiä erinäisiin postauksiin. Yritän kovasti pohtia itselleni tärkeitä aiheita, jotka mahdollisesti kiinnostaisi myös muita. Katsotaan mitä tuleman pitää, joten pysy kuulolla!

Juoksutreenien eteneminen


Minun on pitänyt kovasti harjoitella juoksemista ja parantaa kuntoani tuleviin juoksutapahtumiin (Väriestejuoksu, Kympin Nainen, Naisten Kymppi ja Midnight Run), mutta eihän siitä ole juuri mitään tullut tämän flunssan/keuhkoputkentulehduksen takia. Onneksi antibiootti alkaa purra ja tänään lähden juoksemaan taas pitkästä aikaa. Eihän tän akan kunto kestä jolkotella kun hädin tuskin 500m, mutta tarkoitus olisi nopealla tahdilla parantaa "tulosta". Jos jollain on hienoja vinkkejä tähän, otan niitä mielelläni vastaan vaikka kommenttikentässä tai miksei vaikka oikealla olevan yhteydenottolomakkeen kautta! Olen aina ollut kovin huono juoksemaan eikä tekniikkakaan ole ihan kai kunnossa, mutta motivaatio ja yritys on kova! Jos tänä vuonna ei onnistu niin ensi vuonna onnistuu!

Nyt on tiedossa ihana tekemisentäyteinen viikonloppu, mutta yritän mahduttaa sinne ainakin kolme lenkkiä joilla vähän juoksisin, kunnon mukaan. Josko sitä sen lisäksi messuilisi, treffaisi sukulaisia ja ystäviä ja vain nauttisi ihanasta säästä (Ainakin tällä hetkellä se on ihana!) ja viikonlopusta!

Muistakaa myös rakastaa toisianne jokaaa päivä!

Love,
Me

torstai 9. huhtikuuta 2015

Olen itseni vihollinen

Kun elämä potkii päähän, potkin takaisin.


Jännästi on päälaellaan fiilikset normaaliin verrattuna. Normaalisti keväällä valon lisääntyessä piristyn ja voin mitä mainioimmin, mutta nyt ei ole kaava toteutunut. Luulin olevani kaiken tämän sairauteeni liittyvän herra, mutta usko alkaa hiipua. En avaa aihetta enempää julkisessa blogissa, mutta omaan kieroon tapaani vihjailen ja aiheutan ihmisissä ajatuksia. Äkkiä muuttui positiiviset postaukseni tällaiseksi angstiksi, mutta näin välillä käy. Fiilikset ovat tänään sellaiset, että alla oleva biisi kuvaa niitä hienosti. Välillä on rankkaa/vaikeaa olla minä ja monessa asiassa olen itseni vihollinen, mutta viis siitä..




Mene paha pöpö pois!


Lekurissa käväisin ja keuhkoputkentulehduksen sain diagnoosiksi sekä antibiootin ratkaisuksi. Olen nyt pari päivää sitä syönyt ja jo alkaa helpottaa. Autoin eilen ystävää "hädässä" siirtelemällä huonekaluja paikoista toiseen ja huomasin ettei kunto ole enää niin huono ollenkaan. Vielä muutama päivä sitten portaiden kiipeäminenkin hengästytti, mutta nyt alkaa kunto selvästi palautua. Se on mukava asia, koska hermot alkaa olla aika kireellä kun ei ole päässyt liikkumaan. Tänään suuntaan jo nyrkkeilemään, joten pääsen purkamaan paskaa fiilistä hanskojen avulla. Jesh!

Pää pystyyn!


Viikonlopulle on jo kamalasti suunnitelmia vaikka olin maanantaina sitä mieltä, että nyt vklp vain makaan ja lepään, pah. Josko saisi lapsia lainaan ja käyttäisi heitä Tivoli Seiterässä, joka on käymässä paikkakunnalla ja jos sitä sitten käväisis Mansesterissa auttamassa äitiä, moikkaamassa suvun vanhimpia, Fitnesstukun liikkeessä ja morjestamassa siskoa ja ystäviä - siinä on kiire päivä tiedossa. Ai mutta tämän kaiken lisäksi olis liput Lapsimessuille (Kiitos ystävän <3) ja sinne pitäisi myös keretä vähän kiertelemään, koska olen monena vuotena sinne halunnut. Odotan viikonloppua jopa oikein innolla vaikka voisi luulla että ottaa nuppiin kun ei pääsekään vaan makaamaan. Näh, menen noiden lisäksi varmasti myös salille ainakin kerran!

Varoitus: Imelää shittiä tiedossa.


Lopeta lukeminen tähän jos et halua lukea julkisia rakkauden tunnustuksia!

But this time I'm not running away..
Rakas, pyydän anteeksi sanojani ja tekojani. Olet minulle kaikki kaikessa, enkä vaihtaisi hetkeäkään. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, en pystyisi elämään ilman sinua ja lapsia. Selvittiin alusta alkaen siitä syvästä suosta, joten selvitään nyt ja jatkossakin mistä tahansa. Tuot valoa päiviini ja ilman sinua en olisi kokonainen enkä näin kasassa. Kaksi ja puoli vuotta sitten veit mut kotiin kun mulla oli sydän matkalaukussa, laitoit mun pään ja sydämen paikoilleen - enkä voi enää unohtaa kuka on se joka minut omistaa. Otit riskin vaikka rakkaus saattaa satuttaa, mutta muistathan että vaihtaa ei saa vaikka alkais kaduttaa. Kesytit "villivarsan" mihin kukaan ei aikaisemmin ole pystynyt ja teit mut onnellisemmaksi kuin koskaan. En ole vieläkään ehjä, mutta paljon ehjempi kuin silloin - täysin ehjäksi tulen tuskin koskaan, mutta se ei ole sinun käsissäsi. Meitä ei erota mikään ja toivon, että jaksat katsella minua elämän loppuun asti kaikista vioistani huolimatta. Ei palautus- tai vaihto-oikeutta - just deal with it! Rakastan sinua tuleva aviomieheni <3





Ristiriitaista torstaita kaikille, hahaha.. Peace and love, I'm out!

Love,
Me

P.S. Lupasin kuvaa siitä vaatekasasta jonka sain ystäviltäni. Tässä kuva vaikkei liitykään postaukseen muuten mitenkään. Kuvassa ei edes ole kaikkea vaan about 10 vaatetta puuttuu kun olivat narulla. Ei tosiaan tarvitse kesällä miettiä mitä päälleen laittaa!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Uusi viikko, uudet kujeet - ja kuteet


Sekalaisia kuulumisia


Olipas pääsiäinen - ensi viikonloppua odotellessa että pääsis vähän leppuuttaan.. Huh. En oikein ole ihminen joka tykkää mennä pää kolmantena jalkana pitkin maita ja mantuja ja majailla toisten kodeissa, se on raskasta, eikä siinä tuu levättyä sitten yhtään. Kaipaan työviikon jälkeen sen levon ja nää tämmöset sotkee kuviot ihan täysin, mutta semmosta se on. Onhan se toisaalta ihan mukavaa, mutta ei vaa aina jaksais, heh.

Sain hääpukuni kotiin ja todettua myös että kyllä sitä saa sentin kaks ottaa sisäänpäin, ettei tarvitse tärkeänä päivänä miettiä kokoajan, että pyssyykö se nyt päällä vai ei, heh. Ei ollut kuitenkaan niin iso kun pelkäsin, koska 10kg on pudonnut ostohetkestä, mutta tais olla sen verran nafti sillon. Rakastan sitä edelleen, se on niin upea!

<3


Tähän sekalaiseen lätinään lisään vielä, että käykäähän ihanat FB:ssä olevat lukijani osallistumassa skabaan Kille Kujalan FB-sivuilla, tai jos ette uskalla, käykää tykkäämässä minun osallistumisestani! Haluaisin niin kovasti voittaa tuon skaban mutta näyttää epätoivoiselta.. Heh. Tykätkää toki samalla sivuistani, vink vink!


Tällaisella osallistuin, heh.


Uusi viikko, uudet kujeet - ja kuteet


Tänään en viikko-ohjelmaa enää jaksa tehdä, koska tämä pöpö ei ota väistyäkseen. Vahva veikkaus, että on mennyt jäkitautina jo keuhkoihin kun yritän yskiä ne pihalle kokoajan. Iltapäivällä pitänee sitten kiikuttaa persus lääkärille, koska pahasti vaikuttaa tosiaan bakteerilta ja antibiootti ois pop, että tämä kierre loppuisi. Nyrkkeilyä en enää kolmatta kertaa suostu jättämään väliin joten torstaina on ainakin se. Valmiiksi jo kiukuttaa että meni hukkaan puolet kuukausikortista, GRR!

Eilen kävin tyhjentämässä kavereiden vaatekaappeja! On se kätevä ettei tarvitse ostella vaatetta ainakaan moneen kuukauteen kun kavereilta löytyi hirveät kasat ylimääräisiä ja eipä mennyt hurjasti kustannuksiakaan niihin. Minulle kelepoo käytetty oikein hyvin, kierrätys kunniaan. Tein aikamoisia ihania löytöjä heiltä kyllä, kuvailen vähän seuraavaan postaukseen! Kiitos M, H ja P, olette ihania <3 Vaatekaapin tyhjyys -ongelma on siis ratkaistu ja vieläpä heleposti!

Positiivisuutta kehiin - tänään se alkoi


Kyllä tämä taas tästä, kun vaan tervehtyisi ja pääsisi liikkumaan. Ei vanne kiristäisi päätä enää näin pahasti ja rytmit muovaituis takas normaaleiksi.

Mutta mikäs se tänään alkoi? Herkkulakko! Kauhulla ja innolla odotan, koska sen verran sokerinhimo taas vallitsee, että tiedän ettei alku tule olemaan helppo. Valitusta ja kitinää siis tiedossa seuraavan viikon parin aikana. Nyt aion pitää tämän ainakin yhtä hyvin kuin tämän projektin alussa. Katse eteen ja syypielet ylöspäin!


Love,
Me

Follow my blog with Bloglovin