torstai 9. huhtikuuta 2015

Olen itseni vihollinen

Kun elämä potkii päähän, potkin takaisin.


Jännästi on päälaellaan fiilikset normaaliin verrattuna. Normaalisti keväällä valon lisääntyessä piristyn ja voin mitä mainioimmin, mutta nyt ei ole kaava toteutunut. Luulin olevani kaiken tämän sairauteeni liittyvän herra, mutta usko alkaa hiipua. En avaa aihetta enempää julkisessa blogissa, mutta omaan kieroon tapaani vihjailen ja aiheutan ihmisissä ajatuksia. Äkkiä muuttui positiiviset postaukseni tällaiseksi angstiksi, mutta näin välillä käy. Fiilikset ovat tänään sellaiset, että alla oleva biisi kuvaa niitä hienosti. Välillä on rankkaa/vaikeaa olla minä ja monessa asiassa olen itseni vihollinen, mutta viis siitä..




Mene paha pöpö pois!


Lekurissa käväisin ja keuhkoputkentulehduksen sain diagnoosiksi sekä antibiootin ratkaisuksi. Olen nyt pari päivää sitä syönyt ja jo alkaa helpottaa. Autoin eilen ystävää "hädässä" siirtelemällä huonekaluja paikoista toiseen ja huomasin ettei kunto ole enää niin huono ollenkaan. Vielä muutama päivä sitten portaiden kiipeäminenkin hengästytti, mutta nyt alkaa kunto selvästi palautua. Se on mukava asia, koska hermot alkaa olla aika kireellä kun ei ole päässyt liikkumaan. Tänään suuntaan jo nyrkkeilemään, joten pääsen purkamaan paskaa fiilistä hanskojen avulla. Jesh!

Pää pystyyn!


Viikonlopulle on jo kamalasti suunnitelmia vaikka olin maanantaina sitä mieltä, että nyt vklp vain makaan ja lepään, pah. Josko saisi lapsia lainaan ja käyttäisi heitä Tivoli Seiterässä, joka on käymässä paikkakunnalla ja jos sitä sitten käväisis Mansesterissa auttamassa äitiä, moikkaamassa suvun vanhimpia, Fitnesstukun liikkeessä ja morjestamassa siskoa ja ystäviä - siinä on kiire päivä tiedossa. Ai mutta tämän kaiken lisäksi olis liput Lapsimessuille (Kiitos ystävän <3) ja sinne pitäisi myös keretä vähän kiertelemään, koska olen monena vuotena sinne halunnut. Odotan viikonloppua jopa oikein innolla vaikka voisi luulla että ottaa nuppiin kun ei pääsekään vaan makaamaan. Näh, menen noiden lisäksi varmasti myös salille ainakin kerran!

Varoitus: Imelää shittiä tiedossa.


Lopeta lukeminen tähän jos et halua lukea julkisia rakkauden tunnustuksia!

But this time I'm not running away..
Rakas, pyydän anteeksi sanojani ja tekojani. Olet minulle kaikki kaikessa, enkä vaihtaisi hetkeäkään. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, en pystyisi elämään ilman sinua ja lapsia. Selvittiin alusta alkaen siitä syvästä suosta, joten selvitään nyt ja jatkossakin mistä tahansa. Tuot valoa päiviini ja ilman sinua en olisi kokonainen enkä näin kasassa. Kaksi ja puoli vuotta sitten veit mut kotiin kun mulla oli sydän matkalaukussa, laitoit mun pään ja sydämen paikoilleen - enkä voi enää unohtaa kuka on se joka minut omistaa. Otit riskin vaikka rakkaus saattaa satuttaa, mutta muistathan että vaihtaa ei saa vaikka alkais kaduttaa. Kesytit "villivarsan" mihin kukaan ei aikaisemmin ole pystynyt ja teit mut onnellisemmaksi kuin koskaan. En ole vieläkään ehjä, mutta paljon ehjempi kuin silloin - täysin ehjäksi tulen tuskin koskaan, mutta se ei ole sinun käsissäsi. Meitä ei erota mikään ja toivon, että jaksat katsella minua elämän loppuun asti kaikista vioistani huolimatta. Ei palautus- tai vaihto-oikeutta - just deal with it! Rakastan sinua tuleva aviomieheni <3





Ristiriitaista torstaita kaikille, hahaha.. Peace and love, I'm out!

Love,
Me

P.S. Lupasin kuvaa siitä vaatekasasta jonka sain ystäviltäni. Tässä kuva vaikkei liitykään postaukseen muuten mitenkään. Kuvassa ei edes ole kaikkea vaan about 10 vaatetta puuttuu kun olivat narulla. Ei tosiaan tarvitse kesällä miettiä mitä päälleen laittaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti