sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

"Olen jättiläinen.." - Vaatekaapin uusiminen..

"Iso"


Tiedättekö kuinka perseestä on huomata jälleen kerran että on "jättiläinen". Olen pikkuhiljaa yrittänyt uusia vaatekaappiani, koska kaikki vaatteet alkavat JÄLLEEN KERRAN olla isoja. Tämän projektin myötä olen ahkerasti selaillut FB -kirppareita "uusien" vaatteiden toivossa ja huomannut että olen edelleen "jättiläinen". Kaikki myynnissä olevat vaatteet ovat S tai XS kokoa ja kengät kokoa 37-39. Toki tietyntyyppiset paidat alkaa minullakin olla kokoa S, mutta vain pieni osa, housuista sitten puhumattakaan. Jalka huitelee siinä 41-42 koossa kengästä riippuen ja eihän tuolla kukaan tunnu sellaisia kanootteja myyvän. Kitisin asiasta T:lle kun urheiluvaatekirppis on täynnä pieniä vaatteita ja sainkin järkevän selityksen asialle "Urheilevat naiset ovat pieniä".

Tämä "jättiläisyys" on tullut eteen muissakin asioissa kuten kuntonyrkkeilyssä, jossa vetäjä vit**ilee harva se kerta kun olen niin "iso". Kyläillessämme, pari päivää sitten, T:n isoisä kutsui minua "Tuollaiseksi isoksi naiseksi". Myönnän että välillä se tuntuu aika paskalta etenkin kun käytetään termiä ISO. Kyllä, minä olen pitkä (180cm) ja harteikas nainen ja minulla on iso kengänkoko, mutta en silti koe olevani ISO. Toivoisin että ihmiset käyttäisivät ennemmin termiä "pitkä" kuin "iso". Olen juuri laihduttanut 30 kiloa ja silti minua kutsutaan isoksi, se suorastaan vit**taa. Tottakai yritän ymmärtää näitä stnan hukkapätkiä ja tilannetajuttomia apinoita, mutta aina se ei onnistu.

Isäni oli yli 190cm pitkä mies eikä äitinikään mikään hukkapätkä ole, joten minkä minä geeneilleni voin. Tämä asia on kiusannut minua koko pienen elämäni, mutta osaan kyllä jo osittain kääntää sen huumoriksi. Ameriikoissa asuessani hukkapätkät huutelivat harva se päivä kaupassa apuja - josko voisin ojentaa ylähyllyltä soppapurkin. Koulussa olin aina luokkakavereitani päätä pitempi ja minulta kyseltiin aina että harrastanko koripalloa. Urheillessa en sovellu joukkoon tai minun pitää opetella eri tekniikat kuin hukkapätkien. Ei oo helppoo hei.


Vaatteiden uusiminen


Toinen asia joka aavistuksen vaivaa ja ketuttaa tässä vaiheessa on se että tosiaan koko vaatekaappi pitää uusia - tai sen sisältö. Vaatteet eivät todellakaan ole nykyään halpoja ja koska olen uusinut kaapin sisältöä pikkuhiljaa jo kymmenen kertaa, alkaa T:n hermotkin jo mennä. Miksi miehet eivät ymmärrä naisten tarvetta ostaa? Pyh. Koskaan en kuitenkaan voi olla varma pieneneekö vaatekoot kiinteytyessä tai painon pudotessa vielä lisää vai ollaanko nyt stopissa. En varsinaisesti enää laihduta mutta reenaan joten kai se on oletettavissa ettei vieläkään kannata hankkia kaikkea uutena. Kirppikset ovat käteviä halpuutensa takia, mutta on se myös aikaavievää niitä päivästä toiseen selailla.

Jo on rankkaa. Tässä on taas tätä länsimaalaisen ihmisen ahdinkoa kerrassaan. Hah.

Flunssapiru PRKL


Ei ota parantuakseen. Yskä pitää yöt hereillä ja nenäkin jo vuotaa. Kuulin että tämä voi kestää parhaimmillaan 4-6vk on/off tyyppisenä tautina. Todella mieltäylentävää ja ihanaa - en haluaisikaan lenkille tai salille eikä yhtään turhauta.

Miksi se ottaa näin koville olla kipeänä? Miksi siitä pitää kokoajan kitistä? Enpä osaa sanoa.. Tänään taidan kitistä vähän kaikesta. Ehkä joku kuitenkin voi samaistua ylläolevaan ja tuntea vertaistukea, kun ei olekaan yksin, muah.

Positiivisempiin postauksiin palaamme ensiviikolla.. Stay tuned!

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti