perjantai 26. kesäkuuta 2015

Treeniä horo treeniä!


Perjantain mietelause.

Juoksumotivaation kasvatusta!


Eilen kävin hakemassa vähän juoksumotivaatiota erilaisella tavalla: Kävin kuvaamassa juoksijaa kentällä. Kiitos mallille vielä kerran! Ensimmäinen kuvailuhetki pitkästä aikaa, kun sain perheen ulkopuolisen mallin ja mukavaa oli. Suuri osa kuvista meni toki hukkaan omien tarkennusmokien takia, mutta tuli sieltä pari mukavaakin otosta. Ensikerralla vielä parempia! Alla pari esimerkkiä eilisistä otoksista.






Kummasti tuli itselle motivaatiota lähteä taas reenaamaan ahkerammin juoksua loppukesän tapahtumia varten ja muutenkin. Joku päivä minustakin saa sitten ottaa vastaavia kuvia, hih.

Elämä hymyilee ja nyt jaksaa taas.


Illemmalla raahasinkin taas itseni crosstrainingiin vaikka jälleen vähän vastahakoisesti, koska vetäjä oli eri kuin normaalisti tiistain crosstraining tunneilla. Reeni oli erilainen, mutta oikein tehokas ja hauska! Sykkeitä en silti saanut taaskaan nousemaan, mutta ehkä se korvataan tämän illan porrastreeneillä. Tällä kertaa kolmansiin eri portaisiin ja niitä onkin sitten vieläkin vähemmän. Arviolta 150, mutta jos ne ravaisi aluksi 10 kertaa eestaas, kyllä siitä varmasti hyvä tulee!

Kyllä se motivaatio muutenkin alkaa taas nostaa päätään. En tiedä kuinka oikein se on, että joka toinen päivä vedän ihan täysillä ja sitten lusmuilen seuraavan - ehkä se on vaan hyvä, että tulee kuitenkin levättyä. Tänään kuitenkin tarkoitus olisi porrastreenin lisäksi kokeilla vetää kotona ojentajat/olkapäät ja vatsat, jos taas huomenna lepäisi? Vai vetäiskö koko loppuviikon rääkillä kun maanantai ja keskiviikko olivat jo lepipäiviä? Joo kuulostaa paremmalta!

Miulla on jostain syystä monta viikkoa, jopa pari kuukautta, kiukuttanut päivittäin joku tuntematon asia. Ärsyttänyt ja vituttanut ilman että olen keksinyt siihen konkreettista syytä. Nyt se on onneksi lähtenyt väistymään. Sama käynyt väsymyksen kanssa, pitkään kärsin haukotteluista ja tarvitsi ottaa päikkäreitä töiden jälkeen, että jaksoi. Nyt alkaa olla jo parempaan päin sekin, thank god!

Nyt onneksi ymmärrän sen taas, että kyllä sinne salille, juoksemaan tai ryhmäliikuntaan kannattaa lähteä kiukusta tai laiskotuksesta huolimatta, koska siitä vain tulee aina loistava fiilis. Ei kannata jättää väliin vaikka kuinka tekisi pahaa lähteä - väliin saa jättää vain jos väsymys on oikeasti fyysistä. Kiitos tästä opetuksesta rakas ukkosein <3

Älä luovuta, tai jos luovutat, myönnä se itsellesi


Mennään päivän pohdintoihin, tai olen tätä jo useamman päivän pohtinut. Älä huijaa itseäsi turhaan, se on ajanhukkaa. Jos olet saavuttanut jotain ja huomaat, että se saavutus alkaa valumaan karkuun sormien välistä, on kaksi vaihtoehtoa: Luovuttaminen tai uusi yritys. Jos koet, ettet enää halua yrittää uudelleen ja ponnistella, myönnä se edes rehellisesti itsellesi. Älä ala selittelemään kuinka olet sisäisesti kaunis ja kuljet mielummin omaa ihanaa uutta polkua. Tottakai on tärkeää rakastaa itseään sellaisena kuin on ja se ei ole kiellettyä, but cut the crap ja älä käytä sitä tekosyynä! Luovuttaminen on luovuttamista vaikka kuinka selittelisi. Se on ihan fine, mutta älä ala sössöttämään, koska sitten se ei ole enää fine!

Minä todella toivon, etten koskaan luovuta vaan aloitan alusta jos tämä saavutus alkaa karkaamaan käsistä. En halua heittää hukkaan kaikkea sitä työtä mitä olen tehnyt, koska olen itsestäni oikeestaan aika ylpeä. Välillä ei huvita, välillä vituttaa, välillä ei jaksa, mutta joka kerta noustaan uudelleen ylös! Tämä on nyt elämäntapa ja sen aion pitää. Jos joskus alan tästä periaatteesta lipsumaan ja siitä täällä kerron, potkaskaa minua päähän kommenteilla! Tämän blogin on tarkoitus motivoida muita ja minua itseäni ja sellaisena se saa pysyä!



Näihin kuviin ja aatoksiin, hyvää perjantaita!


Love,
Me


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti