perjantai 18. syyskuuta 2015

InBody 720 - Kehonkoostumusanalyysi

Keskiviikko - pettymysten päivä


Oma kokoelmani.

Mikä nyt niin pettymys oli? No inbodyn tulos tässä tapauksessa.. Tämä oli minun neljäs inbody ja tähän asti se pahiten maanpinnalle pudottava. Tässä vertailuja ens alkuun:


Arvo 03.12.2014 10.03.2015 03.07.2015 16.09.2015
Paino (kg) 73.1 69.3 66.8 64.8
Lihasmassa (kg) 25.9 27.3 28.2 27.2
Rasvamassa (kg) 25.4 19.6 15.7 15.4
Painoindeksi 22.6 21.4 20.6 20.0
Rasvaprosentti (%) 34.7 28.3 23.5 23.8
Viskeraalinen rasva 98.5 86.8 70.2 65.8


Mikä siinä niin kiukutti? Lihasmassan katoaminen. Lusmuilin 1,5kk ja tässä tulos. Eihän tässä ole todellakaan mitään katastrofaalista tapahtunut, mutta pakko se on myöntää että kyynel tuli mittauksen jälkeen silmään - sen verran paljon harmitti itse aiheutettu takapakki. Rasvamassa ei ole mielestäni pudonnut tarpeeksi ja lihasta on sen sijasta lähtenyt. Tähän on kyllä syyt tiedossa: Nyt reenaan hirvittävällä kalorivajeella ja lusmuilin. Kalorit ovat edelleen luokkaa 1400-1900kcal päivässä ja monen tahon mukaan minun kalorimäärien pitäisi reenipäivinä lähennellä 3000kcal päivässä. Näinpä tässä mennään aika pitkälti perse eellä puuhun.

Tajuan ongelman, mutten tee asialle mitään? No jumalauta, kyllä minä yritän. Syömisestä on muodostunut lähes ongelma, koska tietyn grammamäärän jälkeen minulla tulee automaattinen kakomisrefleksi. Aamulla pystyn just ja just syömään 50g kaurapuuroa (kuivapaino) + 200g mehukeittoa - tähän kun yritän esim banaanin syödä päälle niin ei pysty enää nielasemaan. Tällaista ongelmaa ei ole ollut ennen laihduttamista ja kyllä alkaa muuten vituttamaan koko roska, koska ruokaa olisi pakko saada syötyä lisää, mutta ei vain fyysisesti pysty.

Muutenhan nuo arvot ovat parantuneet kivasti jokaisella mittauksella, viskeraalinen oli pilvissä joulukuussa vaikka siinä kohtaa olin pudottanut jo 26kg painoa. Olisi kyllä hauska tietää mitä nuo arvot ovat olleet koko projektin alussa, mutta kun ei tajunnut mitään testejä silloin ottaa.. Viskeraalinen rasva (Vatsaontelossa oleva sisäelinrasva neliösenttimetreinä) tulee alas hitaasti, mutta tasaisesti, ja se on hurjan hyvä juttu - vaikka yläkantissahan se on edelleen.

Pettymyksen lisäksi tämä tulos tuo taas potkua reenaamiseen, koska tuo lihasmassahan tuodaan takaisin kavereiden kera. Täytyy vaan koittaa pitää huoli ettei hommasta muodostu pakkomiellettä vaan maltan mieleni.. Lepopäivät on pidettävä, sen olen oppinut.

Inbodyn muita arvoja


Inbodyhan kertoo paljon muitakin asioita kuten solunsisäisen ja -ulkoisen veden, mineraalit ja luumassan. Vyötärö-lantio suhde on minua aina hyvittanut, koska se on aina ollu pielessä.. Viimesimmässä se on tosin 0.87 ja normaalin yläraja on 0.85, joten täältä tullaan normaali!

Mittaus kertoo myös lihastasapainon, jossa on eritelty kuinka paljon lihasta on missäkin raajassa jne. Lisäksi siinä on Fitnessindeksiä ja muuta omasta mielestäni turhaa shittiä, toisille ehkä tärkeitä.


Tällainen papru.


Kehonkoostumusmittaus on hyvin tärkeä, oli se sitten inbodyn muodossa tai jossain muussa muodossa. Keskenäänhän erilaiset järjestelmät eivät oikein ole vertailukelpoisia, mutta jos kaikki testit ottaa samalla mööpelillä, kertoo se vähintäänkin suunnan mihin ollaan menossa. Absoluuttisiahan nämä tulokset eivät todellakaan ole.

Miksi ne sitten ovat tärkeitä? Koska on olemassa termi laiha läski - ihminen voi olla ulkoisesti hyvinkin laihassa kunnossa, mutta todellisuudessa keho voi olla koostunut aivan vääristä asioista. Lukekaa aiheesta vaikka täältä lisää. Näissä asioissa kannattaa myös kääntyä ammattilaisten puoleen ettei tule tulkittua jotain väärin ja saa tarvittaessa vinkkejä asioiden parantamiseen. Yleensä mittauksia tekevät personal trainerit tai muut alan ammattilaiset, joten tulokset kannattaa käydä läpi heidän kanssaan.

Viikonloppuuuuu!


Nyt keskityn taas perheeseen, vaikka lauantaina suuntaankin vähän saleilemaan. Elämä on edelleen ihanaa vaikka inbody masensikin, koska kaikesta pitää hakea ne positiiviset puolet! Kokeile vaikka, elämä on paljon mukavampaa kun niin tekee, hih!

Rakastakaa toisianne!

Love,
Me

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kaikkea pientä kivaa + arvonnan voittaja!

Hyvää huomenta!


Pahoittelen heti alkuun että 13.9 päättyneen arvonnan tulos tulee vasta tänään, mutta kiirettä on taas muka pukannut. Arvonnassa oli siis 30euron lahjakortti Mea Floraan, tamperelaiseen kukkakauppaan. Arvonta on vihdoin suoritettu ja voittajaksi paljastui TepaJ, onneksi olkoon! Laitatko Tepa minulle yhteystietojasi osoitteeseen imasarcasticfck@gmail.com niin saadaan lahjakortti matkaan. Kiitos Mea Floralle arvonnan palkinnosta! Muistakaahan käydä morjestamassa ja ostamassa kukkaloistoa elämään osoitteessa Vuoreksen puistokatu 86 ja tykkäillä heidän FB-sivuistaan, että pysyt ajantasalla!

Tallinna ja Sports direct - uu jea!


Perjantaina tulikin sitten kävästyä Etelä-Helsingissä miehen kanssa, pienellä honeymoonilla niinsanotusti. Kilometrejä ja askeleita tuli kivasti ja Sports directin liikkeet tulivat tutuksi. Ensimmäisenä, kun oltiin saatu tavarat säilytykseen hotellille, vaelsimme Ulemiste Centerille jalan. Sieltä löytyi Sports direct ja shoppailu saattoi alkaa.

Olisin ostanut koko kaupan tyhjäksi, mutta pakko se oli hillitä itseään hieman. Lopputulos oli hyvä. Karrimorilta kahdet trikoot, pinkkiä ja lilaa tietenkin (Nimen perusteella nämä oli juoksutrikoita), koska ne olivat jämäkimmän oloiset ja parhaimmat jalkaan - ne ohuet hirvitykset eivät tuntuneet kivalta. Karrimorin juoksutoppi samoissa pinkeissä sävyissä, kun 3/4 trikootkin. Pinkillä jatkettiin ja mukaan lähti myös Niken treenikassi ja Lonsdalen pistarit. (JEEJEEJEEJEE!) Lisäksi sitten mini nyrkkeilyhanskat autoon koristeeksi, Everlastin sukkia ja uudet siteet nyrkkeilyyn - eivät veny ja pauku ja ovat paljon lyhyemmät aikaisempiin pinkkeihin verrattuna, joten ehkäpä käsistä ei tule sellaiset pallot, kun ennen. Vanhat siteet meni myös aina liian tiukalle kun venyivät niin paljon, koskaan saanut niitä kunnolla käsiin. Toki isännällekin lähti matkaan kaikennäköistä. Kuitenkin mieltä jäi kalvamaan Everlastin ihanaakin ihanampi talvitakki, joka ei hillintäsyistä lähtenyt mukaan.


Tadaa!

Takaisin tassuteltiin toiset 3km ja päästiin vihdoin viemään hotellihuoneeseen romppeet - mukava pienehkö huone 16 kerroksessa, juuri passeli meille. Sitten pitikin tsekata sataman lähettyvillä oleva Sportsdirect, joka oli todellakin pettymys niinkuin meille osasi ystävätkin kertoa. Pieni jossa kaikkea vähäsen, muttei kuitenkaan mitään kivaa. Jos siis menet Tallinnaan ja etsit Sports directiä, niin näe se vaiva, että menet vaikka ratikalla Ulemiste Centeriin, koska siellä oli paljon enemmän tavaraa mistä valita. Yhden päivän ratikkalippu taisi olla jopa 3e, vaikkei sitä itse tullutkaan hommattua.


Näkymät hotellihuoneesta.

Mitään ei yllättäen tarttunut mukaan tältä reissulta ja vieläkin kaiveli ihana takki mieltä.. Pakko se oli saada ja isäntä yllättäen lupasi että jos suostun kävelemään uudelleen sinne toiselle directille niin saan sen. Minähän reippaana likkana ilmoitin, että lähetään sitten heti takaisin, koska jalat ovat varmasti seuraavana päivänä sen verran muussina, ettei tule lähdettyä. Niinpä tassuttelimme taas 3km suuntaansa hakemaan minun ihanaakin ihanampi takki! Tällä oli hintaa kaikki 38e! Sports directiltähän voi tilata kivasti myös netistä, joten pistääpä selaillen. Tähän asti kaikki sieltä tilatut vaatteet ovat olleet hyvälaatuisia ja kestäviä, joten tulemme tukemaan ko. lafkaa useamminkin! Not sponsored!


My precious!

Kolmannen reissun jälkeen pikaiset suihkut ja testaamaan Goodwinin pihvit, jotka osottautuivat isoksi pettymykseksi. Varattiin oikein pyötä ja palvelu olikin mahtavaa - ikkunapöytä erillään muista, josta saimme tuijotella kadulle. Pihvit olivat kuitenkin kovin huonolla leikkuulla - jänteitä ja sitkeää rasvaa. Maku oli hyvä ja lisukkeet nam nam, talon viinikin toimi, mutta ei - ei jatkoon. Ruuan jälkeen vähän siideriä Amarillon terassilla ja visiteeraus hotellin yökerhossa (Ihan vaan, koska halusin tietää onko se samanlainen helvetti kuin Hotelli Vantaa, ja sitähän se oli, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa.). Uni maistui tällaisten askelmäärien jälkeen kivasti.


Fitbit jakeli badgeja ja ennätyksiä rikottiin!

Lauantaina iskikin pienimuotoinen tylsyys, koska kotiinlähtö oli varattu klo 18:45 lähtevällä laivalla. Visiteeraus neljännen kerran sportsilla kaverin puolesta - istuskelua puistoissa, kahvilassa ja lopulta terminaalissa. Jatkossa tiedämme toimia toisin, koska iltalaiva olikin sitten elämys selvinpäin, kun paatti täynnä kännisiä nuoria, jesh!

Mailday


Eilen oli myös kivasti postipäivä: Fitnesstukku muisti meitä! Isännälle maltoa ja whey-100:sta (Se on ehkä vähän minullekin) ja miulle recoa, Questbarin smores patukoita (NAM!) ja kofeiinia. Mukavasti täytettä jo valmiiksi aika täyteen lisäravinnekaappiseen.


Get fit, stay fit!

Tällaista löytyy kaapista - muutama kilo kaikennäköistä!

Mukavasti bongasin myös kirppikseltä Luokkakokous blurayn joten olihan se pakko hakea. Kunpa nyt vielä ehtisi tuon katsoa, odotukset ovat korkealla! Sami <3


Pakko olla hyvä!

Crosstrainigiä ja hartiakipuja


Pakko vähän vielä valitella kuinka vasen hartia vetäs niin jumiin, että käsi puutuilee - kaiketi Tallinnan reissun laukun kantelusta, nyyh. Toivottavasti aukeaa pian, koska tämä ei ole yhtään mukavaa.

Sunnuntaina tuli tietenkin vedettyä salitreeni (selkä-hauis-vatsat), ettei mennyt vklp ihan lusmuiluksi ja siitä on vähän selekäkin arkana. Kipu on kivaa ja tuska taivaallista! Tänään vuorossa olisi kuitenkin crosstraining, jee jee jee! Kovaa reeniä ennen kuin lokakuussa pääsen aloittamaan pt:n kanssa - olisipa jo lokakuu ;)


Tämmöstä tänään.. Mukavaa tiistaita!

Love,
Me


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Täysillä eteenpäin!

Hell ya - nyt mennään!


Ihmisenä on kasvettu ja motivaatiota kerätty roppakaupalla! Olen lauantaista asti jauhanut pelkästä Tough Vikingista kaikille, koska se oli aika helvetin iso suoritus minulle. Pyydän kuitenkin anteeksi mieheltäni, etten juuri muusta ole kyennyt keskustelemaan, hih.

Olen todennut, että tuo kokemus opetti ja kasvatti paljon ja olen siitä hyvin kiitollinen tapahtuman järjestäjille! Tajusin vihdoin, että se on mentävä eikä meinattava. Se on vedettävä täysiä jos meinaa saada joskus tulosta aikaan. Enää ei venytellä persettä liian pienillä painoilla ja luovuteta heti kun lihaksissa herää kipua tai pientä poltetta. Nyt on aika pistää toimeksi!

Toinen motivaation lähde oli eilinen tapaaminen, nimittäin tapasin tulevan personal trainerini ja kävimme läpi mitä hänen sopparinsa pitää sisällään. Tää kaveri vakuutti minut tähän astisista pt:istä parhaiten, koska antoi itsestään hyvin ammattitaitoisen ja osaavan kuvan. Häntä tuntui kiinnostavan myös minun oikkuni ja mielipiteeni eli hän osasi kuunnella. Hänellä oli myös vastaus ja perustelu jokaiseen kysymykseen minkä esitin tai isäntä esitti. Tästä tulee vielä loistava juttu - olispa jo lokakuu! Palataan personal trainerin henkilöllisyyteen sitten kun soppari on allekirjoitettu ja homma lähtee vihdoin lokakuun alussa käyntiin (Täytän vuosia lokakuussa ja saan tämän lahjaksi).. Tää akka on ihan täpinöissään - pistetään ämmään liikettä ja aletaan tekemään tulosta!

Tämän 3vk käytän täysillä siihen, että saan pohjat niin kuntoon, kun tässä ajassa voi saada. Pääsee sitten lähtemään ehkä vähän paremmasta tilanteesta.. Vaikkei tässä ihmeitä tehdäkään enää. Keskivartaloon voimaa ja lenkeillä pientä kunnonkohotusta vois kokeilla.


Jumppaa jumppaa!

Palautuu palautuu..

Ehdin jo riemuita eilen, että jalat alkaa olla jo toipuneet lauantaista, mutta p***an v***t.. Eilen päräytin taas perinteiseen tapaani Jaanan crosstraining tunnille ja kyllähän ne reidet vieläkin huusivat hoosiannaa. Vähän kun yritti kyykätä niin alkoi joku iskeä puukkoja reisiin.. Ai jumankekka sitä tuskaa, mutta en minä jättänyt tekemättä. Sillähän se lähtee millä se on tullutkin! 

Penikat ei enää kipuile niin paljoa kuin vielä toissapäivänä, tänään ei enää satu nilkkoihinkaan. Uaaaa, voiton puolella !


Loppuviikko


Tänään olis vuorossa tissireenit ja huomenna taas nyrkkeilemään! Perjantaina pidänkin sitten ansaitun vapaapäivän ja lähdetään rakkaan kanssa mini-honeymoonille Etelä-Helsinkiin. Ohjelmassa olisi mm. molempien Sportsdirectien tsekkaus ja pihvit Goodwinissa. Samallahan siinä näkee vähän kaupunkia vaikken mä nyt tiedä kuinka paljon nähtävää siinä on? Vinkkejä Tallinnassa tsekattaviin asioihin saa heittää! Lauantaina päräytetään illasta takaisin ja sunnuntainahan paukataan jo salille ettei lepiä tule liikaa. Olen tullut siihen tulokseen että 2päivää on ihan maksimi totaaliselle lepäämiselle tai se jää minun kohdallani päälle. Mitä pidempään "lusmuaa", sitä vaikeampaa se on aloittaa taas..

Blogipolku.fi


Tällainen palvelu on tullut "korvaamaan" blogilistan, joka sulkeutui jokunen aika sitten. Okei, olihan tämä pystyssä jo samaanaikaan sen kanssa ja on siis aivan eri palvelu. Vielä kun sinne saataisiin rutkasti lisää jengiä niin saatais vieläkin loistavampi palvelu. Sivusto on huomattavasti nykyaikaisempi ja oikein toimiva - kannattaa tsekkailla! 

Ugh, olen puhunut!


Love,
Me

P.S. Muistahan se arvonta! Vielä kerkeää!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Tough Viking Helsinki 2015

Hyvää huomenta!


Tiedän, että lupailin postausta jo sunnuntaina, mutta on ollut haipakkaa ja lepäilyä koko eilisen. Nyt kuitenkin tullooooo..!

Tough Viking 2015


Minä otin ja päräytin itseni Tough Viking tapahtumaan Kaisaniemessä 5.9.2015 eli viime lauantaina. Miten siinä kävi? No selvisin maaliin aikaan 2h 30min. Kiitos taisteluparini M:n tsempin ja tuen, en ois selvinny ilman sua - KIIIIITOS! Team M&M Nörtit roks!


Mikä fiilis!

Parannettavaa vuodelle 2016!

Alkuun voin kertoa, että lauantain tunneskaala oli laaja, mutta eniten oli iloa ja ylpeyttä. En uskonut itseeni, kuten ei uskonut moni muukaan, mutta minä tein sen ja voitin itseni niinkuin tarkoitus olikin. Siitä ei voi olla kuin helevetin ylpeä!

Kisan eteneminen


Kisassa oli kaikenkaikkiaan 21 estettä ja matkaa taittui 12km. Estemäärä vaihtelee eri medioissa, monessa paikassa sanotaan 15 tai 16, mutta juontaja sanoi lähtiessä, että niitä on 21. Itsepä ei tullut laskettua, koska yllättäen matkaa taittaessa oli muuta ajateltavaa.. Tässähän ne tulee laskettua.




Aloitus oli ensimmäisessä lähdössä klo 10:00 ja lähtökarsinassa meinasin purskahtaa itkuun, hah! Lasku 5-4-3-2-1 oli käynnissä ja sydän pomppasikin yhtäkkiä kurkkuun ja kyyneleet vaelsivat silmäkulmaan. Ajatukset olivat luokkaa: "Mitä helvettiä mä teen? Mitä mä täällä teen? Vooooi paska!" Tokaisin kuitenkin mielessäni, että nyt ämmä kasaat itsesi, koska NYT MENNÄÄN! Lähtölaukaisu pärähti ja jalat yllättäen toimivat ja pinkoivat matkaan.. Taktiikkana kiertää amerikkalaiset jalkapallot laidasta, kun ne hyökkii muiden kimppuun ja melkein onnistuin tässä suunnitelmassa. Kuitenkin loppusuoralla yksi kaveri spottasi minut ja tönäisi, muttei siinä kyllä voimaa hirveästi käytetty - liekö näki paniikkini.

Alkupyrähdyksen juoksin kiltisti esteelle n:ro kaksi, joka olikin heti vesieste. Jorpakkoon ja kelluvista esteistä ali. Tämä täti pisti heti kiertäen ja taisteluparini kommentin jälkeen totesin, että hyvä niin. Ei siinä yli 180senttisellä miehellä yltänyt kuulemma jalat pohjaan. Töölönlahti ei kuitenkaan ollut vielä kylmä.. Ja taas matkaan kohti kovin pitkältä tuntuvaa rengasestettä.. Pelotti aikaisemman Santiksen tömähdyksen jälkeen, joten ravasin renkaat läpi aika hitaalla tahdilla, mutta enpä kaatunut!

Esteet 1, 2 ja 3 oli takana ja eikun seuraavalle.. Tässä vaiheessa alko jo vähän kunto pettää, joten kävelyksi meni pääosin. Este n:ro 4 olikin Suomen puolustusvoimien kaksi pasia.. Toisen ali ja toisen yli. Jo alituksessa perse takertui pariin kertaan panssarivaunun matalimpiin kohtiin, mutta hei, en jäänyt jumiin. Ylitys olikin jo vähän haastava, mutta M punttasi minut yläilmoihin ja toinen ystävällinen mies auttoi mut alas pistäen tassun renkaan päälle etten tullut perse eellä maahan. Toisella puolella huusin sisäisesti: "MÄ TEIN SEN PRKL VIEKÖÖN!" ja siellä myös kohdattiin puolustusvoimien edustaja, joka oli vetämässä meidän Santahaminan treenejä. M ilmoittaa kovaan ääneen, että kato nyt, kyllä se lähti mun mukaan, tarkoittaen minua. Herrashenkilöllä meni hetki sisäistää ketä me oltiin, mutta kun se tapahtui, näki hänen kasvoiltaan ja eleistään että yllätys oli iso ja aito. Jäätävien tsemppien saattelemina pingottaan taas matkaan..

Sitten pompittiin tasapainoillen yli kakkosnelospätkän, joka oli ehkä nopein este tähän asti vaikka eteninkin hitaasti ja varmasti. Kivikkojen ja ylämäkien kautta piikkilankaesteeseen ja jäihän se persus tässäkin kohtaa kertaalleen kiinni sinne piikkilankaan - pakkoko sitä takapuolta on työntää yläilmoihin!

Este n:ro 7: Ylämäki haaste. Kallioita ja märkää sammalta pitkin sieltäkin läpi. Pitkä siirtymä ja vuorossa oli "Boom Sprint" eli yli-ali-yli-ali.. Eli aika pitkälti sitä mitä juuri sanoin. Ekan alituksen konttasin ja totesin että ei näillä polvilla joten loput alitukset meni lentäen: Metalliputkesta kiinni ja liuku perseellään ali - se oli aika nopea tekniikka!

Sitten tuli taas akalle jarrut vastaan kun edessä oli väärän suuntaiset vinoseinät, ne oli jäätävän korkeita tai siltä se ainakin tuntui. Ihana taisteluparini totes, että sinä et akka kierrä vaan nyt mennään ja niinhän se mentiin. Punttaus ylös ja eikun yli.. Tokalla seinällä satutin haarani ja sisäreiteni aika kivasti, mutta hei - se tuli suoritettua kiertämättä! Tästä muistona mukavat mustelmat, mutta eikös se kerro vaan, että jotain tuli tehtyä?

Kohta ollaan voiton puolella koska este n:ro 10 lähtestyi (Vai meninkö jo laskussa sekaisin?).  Tultiin seuraavalle vesiesteelle, jossa hilattiin persettä köyttä pitkin jorpakon yli ja kiivettiin puolustusvoimien sillan päälle - akka pisti kiertäen ottaen huomioon uimataidottomuutensa. Ja matka jatkui.. Kierrettyjä esteitä 2.

Päästiin takaisin lähtöalueen hiekkakentälle (EKA KIERROS OLI TAKANA - voiton puolella!) ja M lähti tarmokkaasti juoksemaan Budweiser ramppia ylös, itse menin suosiolla vetämään rangaistus burpeet/punnerrukset. Toinen juomapiste ja Sportyfeelin geelit ja vedet naamariin ja eikun tuliesteelle. Vähän meinas jännittää, mutta liekit olivat aika matalia, joten eikun vauhdilla yli ja tulihan sekin läpäistyä. Este nr:o 13 oli köysiverkon kiipeäminen jonnekin 7-10metriin joten akka jätti tämänkin välistä peläten että pää on halki kun siellä ylhäällä ylitän puomin ja putoan päälteni maahan. Burpeet kehiin ja kierrettyjä esteitä 4 kpl.

Eikun toiselle kierrokselle tällä kertaa intoa puhkuen, koska tieto siitä, että yli puolet matkasta oli taitettu, vauhditti menoa! Vedettiin taas pitkä siirtymä ja kohdattiin seuraava haaste, mutta se oli jo tiedossa, että se menee kiertäen, koska kyseessä Monkey Bars by Lappset. Tiesin jo ennen kisaa, että yläkropan voimat ei tähän riitä, joten kukkuu ja punnerrukset kehiin, koska jalat ei enää kyenneet kauheen moneen burbeeseen. Kierrettyjä esteitä 5.. Alkoi jo pikkuhiljaa ketuttaa se kiertäminen..

Taas liikkuu ja vettä tulee niskaan aika kiitettävästi kunnes päästiin tihkusateessa toiselle rengasesteelle by Kuusakoski. Tällä kertaa isoja traktorin renkaita ja niitä piti YHTÄ pyörittää kyljeltä toiselle - yhtä. Tällä esteellä oli ystäväni vapaaehtoisena ja ai piru kun tuntui ihanalta nähdä hymyilevä tuttu naama ja tsempit!

Tuli eteen köysikiipeily ja akan kiertäminen jatkuu: Burpeet kehiin piru vie! M pisti taas yrittäen, mutta läpimärät köydet eivät taanneet hyvää otetta, joten sain burpee seuraa - tämä olikin toinen ja viimeinen este, jonka taisteluparini kiersi - hemmetti mikä suoritus! Alkoi maali häämöttää ja tultiin kolmannelle vesiesteelle, jonka kohdalla totesin, että jalat ei kestä enää yhtään burbeeta ja koska jalat yltti selvästi esteellä pohjaan niin eikun jorpakkoon. Tässä konttailtiin armyverkon ali vedessä ja oli muuten aika kivikkoinen ranta.

Toisiksi viimeinen este lähenee kovaa vauhtia ja maalialue näkyy jo! Jäävesiallas - ja taas totesin että haistakaa kukkanen - sinne vaan. Jälleen tarvittiin punttaus altaaseen ja perään kiljahdus, koska vesi oli oikeesti aika vileetä.. Puhdistui pökät nätisti.

Mä muuten menin jo sekaisin esteiden järjestyksestä ja tais jäädä pari poiskin: Mudassa verkon ali ryömiminen ja Lappsetin kiipeilyeste.. En enää pysy perässä missä välissä nämä olivat.

Este jota olin odottanut kauhulla: NRJ 10.000V eli sähköeste. Esteessä roikkui niitä naruja, joilla elukatkin aidataan talleilla ja maalla. Seison esteen edessä, hetken hokien mielessäni, että tätä EI kierretä vaan se mennään läpi.. Voimia kerättyäni kädet suojaamaan naamaa ja täysiä eteenpäin. Alku tuntui helpolta, ei napsunut, kunnes keskellä sanoi naps tohon rintaan ja se vauhditti menoa aavistuksen. Ilkimöykky otti ja kohdisti palokunnan letkun suoraan mun mahaan, mutta sekään ei minuu estänyt, koska sieltä oli päästävä POIS. Hieman se pisti se napsahdus, muttei ollut yhtään niin paha kun olin varautunut..

Maalissa!!


Maaliviiva ylittyi heti sähköesteen jälkeen ja ajanotto mööpeli piippasi - tämä oli seuraava hetki, kun kyyneleet nousivat silmiin. Ei saatana mikä tunne, en tiennyt oisko pitänyt itkeä, nauraa vai kiljua.. Tyydyin katselemaan pöllämystyneenä ympärille ja yhtä pöllämystyneenä napsattiin kuva ja kerättiin lahjukset.. Käveltiin pois maalialueelta ja se iski. Ei helvetti prkl stna.. Mitä mä just tein? Mä tulin maaliin! Se ylpeyden ja helpotuksen tunne - riemu. Sitten iskikin kylmyys märissä vaatteissa ja eikun Elixian pisteen kautta kävely rautatientorin Elixiaan. AAAAAAAAAH.. Märät vaatteet pois niskasta ja lämmin suihku! Hunajaa! Hiekka ja muta pois kropasta ja puhtaat ja kuivat vaatteet niskaan.. Voittajafiilis! Me tehtiin se ja saan olla ylpeä itsestäni pitkään!


Minä ja mahtava taistelupari!

Kyllä tuntui hyvältä!


Kotiin..


Rakkaani tuli minua sitten pian hakemaan ja sain lämpimän halirutistuksen ja myös kuulla kuinka ylpeä hän minusta on. Yllätin hänet, koska hän oli yksi ihminen jolla ei riittänyt usko, että kisasta selviän. Tuntui ihanalta tehdä oma aviomies ylpeäksi!

Ilta mätettiinkin herkkuja ja kannettiin mitalia ylpeänä kaulassa - KOKO ILTA! Hymy oli herkässä ja tunnustin rakkauttani perhettä kohtaan.. Olin kuin jossain pöllyssä - hahahahaa!


Mun mitali!


KIITOKSET JÄRJESTÄJILLE JA VAPAAEHTOISILLE!


Tapahtuman fiilikset olivat UPEAT ja suosittelen tätä kaikille. Kaikki tsemppas toisia ja auttoi toisia esteillä - tunnelma oli katossa. Musiikki pauhas pitkin reittiä lähtöalueelta kaikuen rakennuksista ja vastaantulevat, eri kierroksella olevat kilpailijat antoivat tsemppiläpsyjä. Eikä reitti ja esteet olleet ollenkaan niin pahoja, kun oletti!

Tough Viking Finland on tehnyt mahtavan työn järjestääkseen näin hienon tapahtuman, joten heille maailman suurin kiitos tästä mahdollisuudesta osallistua kilpailuun yhteistyössä heidän kanssa bloggaajana! Myös suuri kiitos itse kisaa edeltävistä reeneistä - etenkin Santahaminasta vaikkei se omalta osalta mennytkään ihan putkeen. Toivon, että Santikseen pääsee ensivuonnakin, koska haluaisin kovasti suorittaa sen radan vielä läpi - saada toisen mahdollisuuden!

Mitäs nyt?


Tough Viking 2016 kutsuu AIVAN SALETISTI. Aika alle 2h ja vähemmän esteiden kiertoja. Olikos niitä nyt sitten 7.. Ensi vuonna max 2. Porukkaa on jo alettu keräämään kasaan ja yhteistreenejä suunnitteilla.. Yläkroppaan semmoset lihakset, että monkey bars menee. Hubby lähtee ens vuonna mukaan jos vain polvi kantaa sinne asti! <3 Kovaa reeniä ja ens vuotta odottaen. Täältä voinet sitten seurata miten ens vuoteen reenaus sujuu! Nyt parannellaan lihaksia ja penikkakipuja, mutta tämä ylpeyden tunne tuskin häviää vähään aikaan.

Kiitos myös omille tukijoukoille - etenkin omalle rakkaalle vaikket minuun uskonutkaan. Ilman sinua ja potkimistasi reenin ja laihdutusprojektin suhteen, tätä ei olisi tapahtunut. Kiitos rakas ja rakkaat ystävät, jotka kannustitte minut lähtemään tuonne Santiksen pettymyksestä huolimatta!


YES! I AM TOUGH ENOUGH! <3 <3 <3


Love,
Me


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kipu on kivaa ja tuska taivaallista?

Oodi Evokelle!


Nyt on melkein viikon verran menty "Evoke-lisällä" joka aamu ja ai että tekee hyvää. Osaiskohan sitä edes aamua enää aloittaa ilman..? Tämä on kai nyt sitten se minun kahvi (Kahvia kun en ole koskaan juonut..) mikä tuntuisi monelle olevan elintärkeä asia. Jos paikallisesta liikuntakeskuksestasi ei tätä eliksiiriä löydy niin sitä voit myös tilata netistä Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Jaksan toitottaa tätä aina, mutta tämä nyt vain on mahtava lisä moneen kohtaan päivässä, etenkin tämmöselle apinalle joka ei muuten saisi tarpeeksi proteiinia päivän aikana. Makukin on mitä loistavin varsinkin jossei tykkää kiskoa sokerisia litkuja kitusiinsa. Kaikki kokeilemaan - nam nam!

Tänään vuorossa appelsiini!


Note to self: Ei jalkapäivää ja crosstrainingiä peräkkäisiksi päiviksi enää ikinä!


Maanantaina töiden jälkeen kiskoin kunnon jalkatreenin, mutta vähän ihmettelin kun jalat ei ollu niin kipeet kun olisivat voineet olla. Olihan niissä kireyttä, mutta en ollut tuskissani niinkuin viikko sitten. Noooh.. Asia korjattiin eilen, kun vuorossa oli crosstraining. Tänään hieman jännitti lähteä auton rattiin hurautteleen tota Hyvinkää-Helsinki väliä, koska jalat ei toimi sitten juuri ollenkaan, mutta suoriuduin kuitenkin kunnialla!

Aina olen ollut sitä mieltä, että nämä reenin jälkeiset kivut ja tuskat on vaan hyvästä, koska tietää oikeesti tehneensä. Nyt alkoi kuitenkin jo melkein kiukuttaa, kun nää häiritsee jo vähän muuta elämistä. Eikös kolikossa ole aina kaksi puolta? Onhan se mukava tuntea reenin jälkeen että reeni on mennyt sinne minne pitikin, mutta pakkoko tästä on kokoajan kärsiä? Okei syy voi olla minussakin kun lepipäiviä ei ole tarpeeksi usein, hmm.. Eli hei, akka lopettaa nyt sen kitinän ja nitinän!

Illalla näytti meno sitten tosiaan tältä. Kiitos Compressportille mahtavasta tuotteesta, koska ai jumankekka mikä helpotus!




Sykkeetkin saatiin vihdoin nousemaan eilen vähän korkeammalle. Sitäkin pohdin, että voikohan tuo sykkeiden nousemattomuus johtua huonosta syömisestä? Ei ole energiaa ja nyt kun olen taas jonkun aikaa syönyt paremmin niin eilen nosteli sykkeet. Vai onko se toistepäin? En minä vaan tiedä! Siinä 150 bpm:n kohdilla meneekin jo korvat lukkoon. Osaako joku kertoa minulle että miksi hitossa näin käy? On harvinaisen ärsyttävä ominaisuus kun yrittää siinä reenata ja päässä kuuluu oma hengityskin..


150 bpm nousi korkeimmillaan.


Fitbit Charge HR ruksuttaa 24/7 ranteessa ja nyt ajattelin taas alkaa seuraamaan sitä ja paranteleen viikkotuloksia oikein urakalla. Jos olet Fitbit käyttäjä, minut saa klikata kaveriksi ja skabaillaan toki askeleista! Saat helpon voiton!

Viime viikko.

Koitos lähenee!


Tänään vedetäänkin sitten viikon "vika" reeni eli selkäreeni. Torstain ja perjantain otan iisisti lenkkeilyn merkeissä ja lauantainahan sitten vedetään täysillä Tough Viking Kaisaniemi. Voi kammotus.. En edes tiedä miltä minusta tuntuu tuo tuleva koitos.. Jännittää, oksettaa, pelottaa, mutta silti ehkä jopa aavistuksen innoissani? Juu jotain siihen suuntaan.

Ei mulla taas muuta..


Love,
Me

P.S. MUISTAKAA ARVONTA! Kaikki osallistumaan MARS!