maanantai 7. syyskuuta 2015

Tough Viking Helsinki 2015

Hyvää huomenta!


Tiedän, että lupailin postausta jo sunnuntaina, mutta on ollut haipakkaa ja lepäilyä koko eilisen. Nyt kuitenkin tullooooo..!

Tough Viking 2015


Minä otin ja päräytin itseni Tough Viking tapahtumaan Kaisaniemessä 5.9.2015 eli viime lauantaina. Miten siinä kävi? No selvisin maaliin aikaan 2h 30min. Kiitos taisteluparini M:n tsempin ja tuen, en ois selvinny ilman sua - KIIIIITOS! Team M&M Nörtit roks!


Mikä fiilis!

Parannettavaa vuodelle 2016!

Alkuun voin kertoa, että lauantain tunneskaala oli laaja, mutta eniten oli iloa ja ylpeyttä. En uskonut itseeni, kuten ei uskonut moni muukaan, mutta minä tein sen ja voitin itseni niinkuin tarkoitus olikin. Siitä ei voi olla kuin helevetin ylpeä!

Kisan eteneminen


Kisassa oli kaikenkaikkiaan 21 estettä ja matkaa taittui 12km. Estemäärä vaihtelee eri medioissa, monessa paikassa sanotaan 15 tai 16, mutta juontaja sanoi lähtiessä, että niitä on 21. Itsepä ei tullut laskettua, koska yllättäen matkaa taittaessa oli muuta ajateltavaa.. Tässähän ne tulee laskettua.




Aloitus oli ensimmäisessä lähdössä klo 10:00 ja lähtökarsinassa meinasin purskahtaa itkuun, hah! Lasku 5-4-3-2-1 oli käynnissä ja sydän pomppasikin yhtäkkiä kurkkuun ja kyyneleet vaelsivat silmäkulmaan. Ajatukset olivat luokkaa: "Mitä helvettiä mä teen? Mitä mä täällä teen? Vooooi paska!" Tokaisin kuitenkin mielessäni, että nyt ämmä kasaat itsesi, koska NYT MENNÄÄN! Lähtölaukaisu pärähti ja jalat yllättäen toimivat ja pinkoivat matkaan.. Taktiikkana kiertää amerikkalaiset jalkapallot laidasta, kun ne hyökkii muiden kimppuun ja melkein onnistuin tässä suunnitelmassa. Kuitenkin loppusuoralla yksi kaveri spottasi minut ja tönäisi, muttei siinä kyllä voimaa hirveästi käytetty - liekö näki paniikkini.

Alkupyrähdyksen juoksin kiltisti esteelle n:ro kaksi, joka olikin heti vesieste. Jorpakkoon ja kelluvista esteistä ali. Tämä täti pisti heti kiertäen ja taisteluparini kommentin jälkeen totesin, että hyvä niin. Ei siinä yli 180senttisellä miehellä yltänyt kuulemma jalat pohjaan. Töölönlahti ei kuitenkaan ollut vielä kylmä.. Ja taas matkaan kohti kovin pitkältä tuntuvaa rengasestettä.. Pelotti aikaisemman Santiksen tömähdyksen jälkeen, joten ravasin renkaat läpi aika hitaalla tahdilla, mutta enpä kaatunut!

Esteet 1, 2 ja 3 oli takana ja eikun seuraavalle.. Tässä vaiheessa alko jo vähän kunto pettää, joten kävelyksi meni pääosin. Este n:ro 4 olikin Suomen puolustusvoimien kaksi pasia.. Toisen ali ja toisen yli. Jo alituksessa perse takertui pariin kertaan panssarivaunun matalimpiin kohtiin, mutta hei, en jäänyt jumiin. Ylitys olikin jo vähän haastava, mutta M punttasi minut yläilmoihin ja toinen ystävällinen mies auttoi mut alas pistäen tassun renkaan päälle etten tullut perse eellä maahan. Toisella puolella huusin sisäisesti: "MÄ TEIN SEN PRKL VIEKÖÖN!" ja siellä myös kohdattiin puolustusvoimien edustaja, joka oli vetämässä meidän Santahaminan treenejä. M ilmoittaa kovaan ääneen, että kato nyt, kyllä se lähti mun mukaan, tarkoittaen minua. Herrashenkilöllä meni hetki sisäistää ketä me oltiin, mutta kun se tapahtui, näki hänen kasvoiltaan ja eleistään että yllätys oli iso ja aito. Jäätävien tsemppien saattelemina pingottaan taas matkaan..

Sitten pompittiin tasapainoillen yli kakkosnelospätkän, joka oli ehkä nopein este tähän asti vaikka eteninkin hitaasti ja varmasti. Kivikkojen ja ylämäkien kautta piikkilankaesteeseen ja jäihän se persus tässäkin kohtaa kertaalleen kiinni sinne piikkilankaan - pakkoko sitä takapuolta on työntää yläilmoihin!

Este n:ro 7: Ylämäki haaste. Kallioita ja märkää sammalta pitkin sieltäkin läpi. Pitkä siirtymä ja vuorossa oli "Boom Sprint" eli yli-ali-yli-ali.. Eli aika pitkälti sitä mitä juuri sanoin. Ekan alituksen konttasin ja totesin että ei näillä polvilla joten loput alitukset meni lentäen: Metalliputkesta kiinni ja liuku perseellään ali - se oli aika nopea tekniikka!

Sitten tuli taas akalle jarrut vastaan kun edessä oli väärän suuntaiset vinoseinät, ne oli jäätävän korkeita tai siltä se ainakin tuntui. Ihana taisteluparini totes, että sinä et akka kierrä vaan nyt mennään ja niinhän se mentiin. Punttaus ylös ja eikun yli.. Tokalla seinällä satutin haarani ja sisäreiteni aika kivasti, mutta hei - se tuli suoritettua kiertämättä! Tästä muistona mukavat mustelmat, mutta eikös se kerro vaan, että jotain tuli tehtyä?

Kohta ollaan voiton puolella koska este n:ro 10 lähtestyi (Vai meninkö jo laskussa sekaisin?).  Tultiin seuraavalle vesiesteelle, jossa hilattiin persettä köyttä pitkin jorpakon yli ja kiivettiin puolustusvoimien sillan päälle - akka pisti kiertäen ottaen huomioon uimataidottomuutensa. Ja matka jatkui.. Kierrettyjä esteitä 2.

Päästiin takaisin lähtöalueen hiekkakentälle (EKA KIERROS OLI TAKANA - voiton puolella!) ja M lähti tarmokkaasti juoksemaan Budweiser ramppia ylös, itse menin suosiolla vetämään rangaistus burpeet/punnerrukset. Toinen juomapiste ja Sportyfeelin geelit ja vedet naamariin ja eikun tuliesteelle. Vähän meinas jännittää, mutta liekit olivat aika matalia, joten eikun vauhdilla yli ja tulihan sekin läpäistyä. Este nr:o 13 oli köysiverkon kiipeäminen jonnekin 7-10metriin joten akka jätti tämänkin välistä peläten että pää on halki kun siellä ylhäällä ylitän puomin ja putoan päälteni maahan. Burpeet kehiin ja kierrettyjä esteitä 4 kpl.

Eikun toiselle kierrokselle tällä kertaa intoa puhkuen, koska tieto siitä, että yli puolet matkasta oli taitettu, vauhditti menoa! Vedettiin taas pitkä siirtymä ja kohdattiin seuraava haaste, mutta se oli jo tiedossa, että se menee kiertäen, koska kyseessä Monkey Bars by Lappset. Tiesin jo ennen kisaa, että yläkropan voimat ei tähän riitä, joten kukkuu ja punnerrukset kehiin, koska jalat ei enää kyenneet kauheen moneen burbeeseen. Kierrettyjä esteitä 5.. Alkoi jo pikkuhiljaa ketuttaa se kiertäminen..

Taas liikkuu ja vettä tulee niskaan aika kiitettävästi kunnes päästiin tihkusateessa toiselle rengasesteelle by Kuusakoski. Tällä kertaa isoja traktorin renkaita ja niitä piti YHTÄ pyörittää kyljeltä toiselle - yhtä. Tällä esteellä oli ystäväni vapaaehtoisena ja ai piru kun tuntui ihanalta nähdä hymyilevä tuttu naama ja tsempit!

Tuli eteen köysikiipeily ja akan kiertäminen jatkuu: Burpeet kehiin piru vie! M pisti taas yrittäen, mutta läpimärät köydet eivät taanneet hyvää otetta, joten sain burpee seuraa - tämä olikin toinen ja viimeinen este, jonka taisteluparini kiersi - hemmetti mikä suoritus! Alkoi maali häämöttää ja tultiin kolmannelle vesiesteelle, jonka kohdalla totesin, että jalat ei kestä enää yhtään burbeeta ja koska jalat yltti selvästi esteellä pohjaan niin eikun jorpakkoon. Tässä konttailtiin armyverkon ali vedessä ja oli muuten aika kivikkoinen ranta.

Toisiksi viimeinen este lähenee kovaa vauhtia ja maalialue näkyy jo! Jäävesiallas - ja taas totesin että haistakaa kukkanen - sinne vaan. Jälleen tarvittiin punttaus altaaseen ja perään kiljahdus, koska vesi oli oikeesti aika vileetä.. Puhdistui pökät nätisti.

Mä muuten menin jo sekaisin esteiden järjestyksestä ja tais jäädä pari poiskin: Mudassa verkon ali ryömiminen ja Lappsetin kiipeilyeste.. En enää pysy perässä missä välissä nämä olivat.

Este jota olin odottanut kauhulla: NRJ 10.000V eli sähköeste. Esteessä roikkui niitä naruja, joilla elukatkin aidataan talleilla ja maalla. Seison esteen edessä, hetken hokien mielessäni, että tätä EI kierretä vaan se mennään läpi.. Voimia kerättyäni kädet suojaamaan naamaa ja täysiä eteenpäin. Alku tuntui helpolta, ei napsunut, kunnes keskellä sanoi naps tohon rintaan ja se vauhditti menoa aavistuksen. Ilkimöykky otti ja kohdisti palokunnan letkun suoraan mun mahaan, mutta sekään ei minuu estänyt, koska sieltä oli päästävä POIS. Hieman se pisti se napsahdus, muttei ollut yhtään niin paha kun olin varautunut..

Maalissa!!


Maaliviiva ylittyi heti sähköesteen jälkeen ja ajanotto mööpeli piippasi - tämä oli seuraava hetki, kun kyyneleet nousivat silmiin. Ei saatana mikä tunne, en tiennyt oisko pitänyt itkeä, nauraa vai kiljua.. Tyydyin katselemaan pöllämystyneenä ympärille ja yhtä pöllämystyneenä napsattiin kuva ja kerättiin lahjukset.. Käveltiin pois maalialueelta ja se iski. Ei helvetti prkl stna.. Mitä mä just tein? Mä tulin maaliin! Se ylpeyden ja helpotuksen tunne - riemu. Sitten iskikin kylmyys märissä vaatteissa ja eikun Elixian pisteen kautta kävely rautatientorin Elixiaan. AAAAAAAAAH.. Märät vaatteet pois niskasta ja lämmin suihku! Hunajaa! Hiekka ja muta pois kropasta ja puhtaat ja kuivat vaatteet niskaan.. Voittajafiilis! Me tehtiin se ja saan olla ylpeä itsestäni pitkään!


Minä ja mahtava taistelupari!

Kyllä tuntui hyvältä!


Kotiin..


Rakkaani tuli minua sitten pian hakemaan ja sain lämpimän halirutistuksen ja myös kuulla kuinka ylpeä hän minusta on. Yllätin hänet, koska hän oli yksi ihminen jolla ei riittänyt usko, että kisasta selviän. Tuntui ihanalta tehdä oma aviomies ylpeäksi!

Ilta mätettiinkin herkkuja ja kannettiin mitalia ylpeänä kaulassa - KOKO ILTA! Hymy oli herkässä ja tunnustin rakkauttani perhettä kohtaan.. Olin kuin jossain pöllyssä - hahahahaa!


Mun mitali!


KIITOKSET JÄRJESTÄJILLE JA VAPAAEHTOISILLE!


Tapahtuman fiilikset olivat UPEAT ja suosittelen tätä kaikille. Kaikki tsemppas toisia ja auttoi toisia esteillä - tunnelma oli katossa. Musiikki pauhas pitkin reittiä lähtöalueelta kaikuen rakennuksista ja vastaantulevat, eri kierroksella olevat kilpailijat antoivat tsemppiläpsyjä. Eikä reitti ja esteet olleet ollenkaan niin pahoja, kun oletti!

Tough Viking Finland on tehnyt mahtavan työn järjestääkseen näin hienon tapahtuman, joten heille maailman suurin kiitos tästä mahdollisuudesta osallistua kilpailuun yhteistyössä heidän kanssa bloggaajana! Myös suuri kiitos itse kisaa edeltävistä reeneistä - etenkin Santahaminasta vaikkei se omalta osalta mennytkään ihan putkeen. Toivon, että Santikseen pääsee ensivuonnakin, koska haluaisin kovasti suorittaa sen radan vielä läpi - saada toisen mahdollisuuden!

Mitäs nyt?


Tough Viking 2016 kutsuu AIVAN SALETISTI. Aika alle 2h ja vähemmän esteiden kiertoja. Olikos niitä nyt sitten 7.. Ensi vuonna max 2. Porukkaa on jo alettu keräämään kasaan ja yhteistreenejä suunnitteilla.. Yläkroppaan semmoset lihakset, että monkey bars menee. Hubby lähtee ens vuonna mukaan jos vain polvi kantaa sinne asti! <3 Kovaa reeniä ja ens vuotta odottaen. Täältä voinet sitten seurata miten ens vuoteen reenaus sujuu! Nyt parannellaan lihaksia ja penikkakipuja, mutta tämä ylpeyden tunne tuskin häviää vähään aikaan.

Kiitos myös omille tukijoukoille - etenkin omalle rakkaalle vaikket minuun uskonutkaan. Ilman sinua ja potkimistasi reenin ja laihdutusprojektin suhteen, tätä ei olisi tapahtunut. Kiitos rakas ja rakkaat ystävät, jotka kannustitte minut lähtemään tuonne Santiksen pettymyksestä huolimatta!


YES! I AM TOUGH ENOUGH! <3 <3 <3


Love,
Me


6 kommenttia:

  1. Onnittelut reitin selvittämisestä! Oli kiva elää tuo reitti uudelleen kirjoituksesi kautta, kiitos raportista!
    Aiemmin olen treenaillut puhtaasti juoksua ajatellen, mutta kyllä täytyy alkaa ottamaan vähän kuntopiiriä, loikka, hyppy, puntti ja militaryesteitä mukaan harjoitteluun. Mua harmittaa se ramppi! 30 punnerruspurpeeta oli kova rangaistus, niitäkin on harjoiteltava.
    Hyvää treenisyksyä sinne!
    t: Timo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava, että kirjoittelustani on jotain iloa muillekin :) Kyllä se vaatii itseltäkin aika kovaa reeniä, että ensi vuonna vedetään kovempaa ja vähemmillä kierroilla. Itseltä tuo juoksureeni jäänyt vähän vähemmälle kun lihaskuntoreenaus, mutta on tässä vuosi aikaa reenata taas molempia! Mukavaa reenisyksyä sinullekin!

      Poista
  2. Hyvä siä! :) Aivan mahtava suoritus!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Pahuksen Autocorrect.. Eli respect suorituksesta!

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin mun kynästä tuo teksti. Samoilla fiiliksillä mentiin. :) ps. se ajanotto oli ennen jäävesiestettä.

    VastaaPoista