perjantai 30. lokakuuta 2015

Back in business: Hyvä treeni, parempi mieli!

Taas mennään!


Olen siis toipunut flunssasta ja olen päässyt viikon verran taas reenailemaan. Loistava fiilis vaikka ensimmäiset reenit olikin aivan hanurista - nyt tuntuis taas kulkevan. Tulokset, here we come!

Pikakelaus menneestä viikosta


Perjantaina aloittelin tunnin lenkillä ihan kokeillakseni, että kestääkö keuhkot ja kestihän ne. Sykkeet oli helppo pitää kurissa ja lenkki teki todella hyvää yli viikon totaalisen sairastelun jälkeen. Lauantaina paukkasin tietenkin heti takaisin kiinni ohjelmaan ja salille. Sunnuntaina tein saman eikä kumpanakaan päivänä oikein kulkenut ja hermot oli aika kireellä.. En silti luovuttanut.

Perjantain käyrät.

Sitten sainkin aloittaa täyden treeniviikon maanantaina 1,5h lenkillä. Hei alan oikeesti jopa pitämään lenkkeilystä!


Maanantain käyrät.

Tiistaina pääsin pienten vastoinkäymisten jälkeen kuitenkin matolle tekemään korkeemman sykkeen reenin. Se onnistumisen tunne ja riemu, kun juoksin 4minuuttia putkeen x4! Aivan mieletöntä, koska aikaisemmin minuutinkin putkeen juokseminen teki todella tuskaa. Ei siis varmasti mikään isoasia maratoonareille ja muille, mutta tällaiselle rapakuntoiselle p**kalle se vaan tuotti niin suurta iloa!

Tiistain käyrät.

Keskiviikkona salitreeni, joka kulki jo huomattavasti aikaisempia paremmin ja pystyi toteamaan, että HYVÄ TREENI, PAREMPI MIELI! 

Kaiken tämän aikaa, kuten myös flunssassa, olen kiskonut ruokaohjelman mukaista safkaa, eikä se ole vieläkään helppoa. Kaikki muu menee hyvin, mutta lounaalla ja päivällisellä meinaan itkeä, joka päivä. Nyt onneksi sain kakistettua sen ulos Tommille ja saatiin asiaan ratkaisu: Jaksotetaan jaksotetaan.

PT rääkki by Tommi


Päivä oli ollut aika kaoottinen ja todella ristiriitaisten tunteiden myrsky perhe- ja työasioiden tiimoilta. Helvetin hyviä ja helvetin huonoja uutisia, mutta pää pystyyn ja aivot narikkaan: Eilen olikin sitten se ihanin salipäivä ikkään, JALAT. Mistä tietää että jokin ylempi paha voima on olemassa? Koska se on keksinyt jalkapäivän.

Ensimmäinen kunnon reeni Tommin kanssa ja odotukset oli aika korkeella, enkä pettynyt! Ei ollut itku nimittäin kaukana heti ensimmäisessä liikkeessä eli prässissä, kun vierestä kuului kolmannen sarjan melkein jäädessä lyhyeksi “Vielä tulee kolme!” “Vittu ku ei..” “Tulee tulee!” Ja saatana tulihan sieltä ne viimoset kolme, mutta työn ja tuskan takana ne oli.. TÄTÄ MÄ OLIN KAIVANNUTKIN, heeeell ya!

On se jännä, kun isäntä on kyllä tehnyt monesti samaa, mutta sille uskallan sanoa, että “Haista sinä kuule kakki, ei tule!” ja lopettamaan kesken. Ei Tommille kyllä uskaltanut samaa tehdä, että sori vaan isännälle! ;) Päätin, että yritän jatkossa tehdä yhtä kiltisti toistot loppuun myös isännän coutsauksessa.

Reeni oli kaikenkaikkiaan loistava.. Tommi ei päästänyt helpolla, mutta ei rääkännyt kuitenkaan yli rajojenkaan. Opin taas paljon asioita ja jostain syystä, sori taas isännälle, hän selitti monet asiat paremmin kun isäntä on koskaan selittänyt ja ne meni jakeluunkin. Voi tosin myös olla yleensäkin kuuntelemisesta kiinni.. Ahihi. Puristusvoiman parantamiseksi otettiin mukaan parit roikkumisharjoitukset joka viikolle.. 33sec roikuin eilen, mutta kädet olikin valmiiksi aika hapoilla, ens kerralla sitten väh. 40sec!

Kyllä eilen taas päti tuo aikaisempi “Hyvä treeni, parempi mieli.” Sai heittää aivot narikkaan ja tehdä tosissaan töitä ja murheet unohtuivat. Hyvä mieli piti murheet loitolla koko loppuillan.

Tommi on hyvin selkeä, helposti ymmärrettävä ja tietää selkeesti mitä tekee. Huomaa.että mies on tehnyt muutakin kun bodannut salilla tai vaihtoehtoisesti venytellyt persettään siellä - niinkuin valitettavan moni pt tuntuisi tekevän. Eihän minulla ole kokemusta kuin muutamasta, joita olen vierestä päässyt seuraamaan ja juttua kuullut, mutta tiedän silti että minä tein oikean valinnan ja olen jo nyt helvetin tyytyväinen Tommin apuun ja panokseen! Häntä tuntuisi oikeasti kiinnostavan mitä asiakkaalle kuuluu ja häneltä saa vastaukset kysymyksiin nopeasti, toisinkun monelta muulta. Suosittelen lämpimästi ja olen aikasta varma että tää homma jatkuu vielä tämän 3kk jakson jälkeenkin. Yleisurheilutausta ja muutenkin monipuolinen osaaminen on helvetin hyvä juttu, hän tietää monesta asiasta paljon. Eikä hänen koulutustaustakaan ole ollenkaan huono vaikka käytännön osaaminen merkkaakin huomattavasti enemmän in the long run. Tsek it aut Kisakunto.fi. 

Harkitsen myös jos joskus eksyisi hänen kehonpainoharjoittelu -tunneille.. Houkuttas kovasti. Vink vink, Torikadun Liikuntakeskuksesta löytyy semmosia! 

Tänään otetaankin sitten lepiä ja nautitaan taas ajasta perheen kanssa, la+su jumppaillaan lisää.

Lähtöpaino pt-kauden alussa: 66,5kg
Paino tänään: 65,4kg (Jaiks!)
Fiilis tänään: Mitä parhain!


Love,
Me



P.S. Vielä ehdit osallistua Hedbergin Hyvinkään keikan lipun arvontaan Facebookissa! On muuten myäs 2 tykkääjää enää vajaa ja arvotaan lisää juttuja!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tieni terveellisempään elämään

Jos olet onnellinen, voit kaikinpuolin paremmin


Kulkeeko psyykkinen hyvinvointi käsikädessä fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden kanssa? Olen vahvasti sitä mieltä, että totta helvetissä. Olen siitä myös kävelevä ja hengittävä esimerkki ja siitä on varmasti paljon tutkimuksiakin, ainakin uskoisin niin. Jos mukaan ei lasketa päällä olevaa räkätautia, olen tämän elämäntapamuutoksen myötä ollut elämäni kunnossa.



Mikä esimerkki?


En liikkunut lapsena/kouluikäisenä koululiikuntaa lukuunottamatta ollenkaan enkä sen puoleen myöskään katsonut mitä söin. Eihän lapsen/nuoren sitä tarvitsekaan tehdä ja varmasti vanhempani yrittivät syöttää minulle jossain määrin monipuolista ruokaa, mutta kyseessä oli jo silloin hyvin itsepäinen ja nirso ihmisalku. Muistan taistelleeni vihanneksia ja salaatteja vastaan ja muistan syöneeni pennusta lähtien paljon herkkuja. Käyttörahani kulutin karkkeihin ja limsaan ja vapaa-aikani vietin tietokoneella.

Siinä kahdentoista ikävuoden nurkilla olin kirjaimellisesti pieni pyöreä nörttityttö ja koulukiusaamiselta en säästynyt vaikka teini-ikään tullessani pituuskasvun pyrähdys pelasti minut liikalihavuudelta. En ole ennen kuuttatoista ikävuotta koskaan ollut pikkutyttö, aina pituuskäyrissä muita ylempänä ja aina ollut sopivasti lihaa luiden päällä, mutten koskaan ollut oikeasti lihava.

Olin sanallisesti kiusattu lapsi lähes koko kouluaikani ja vieläkin on vaikea käsittää miksi. Valittiinko minut kohteeksi kenties siksi, että olin arka ja ujo enkä osannut puolustaa itseäni? Ehkä siksi että olin nörtti - nykypäivänä sekään ei taida enää olla käsite, koska kaikki käyttävät tietokoneita ja se kuuluu jo opetussuunnitelmiinkin. Ei sillä syyllä ole niin väliä, koska koulukiusaaminen jättää aina jälkensä. 

Pitkät poissaolot koulusta ja jatkuva sairastelu varmasti vaikutti asiaan. Olin poskiontelontulehduskierteessä koko pienen ikäni aina aikuisuuteen asti. Vatsa- ja selkäongelmat vaivasivat myös nuoresta pitäen ja juoksin lääkäreissä, mutta mitään ei löytynyt. Lievä välilevynpullistuma ja skolioosi löytyivät lukioaikoina ja niitä hoidettiin fysioterapialla. Myös vatsani ei ollut koskaan normaali, aina siihen sattui ja ei ollut hetkeä, kun en olisi ollut jostain kipeä. 

Lähdin vaihto-oppilaaksi merten taa ja elin yhden elämäni onnellisimmista vuosista. Olin onnellinen uuden vaihto-oppilasperheeni ansiosta, koska minua kohdeltiin kuin olisin aina ollut sen perheen jäsen. Opin arvostamaan lämpöä, perhettä, ystäviä, rakkautta ja paljon muuta. Tämän vuoden aikana sairastin yhden kerran postiontelontulehduksen, vaikka aikaisemmin niitä oli vähintään kuusi vuodessa. En vieläkään liikkunut normaalia enempää, päin vastoin, mutta onnellisuus vaikutti jo tässä vaiheessa fyysisteen terveyteeni. 

Tulin takaisin kotosuomeen siihen samaan vanhaan oravanpyörään ja sairastelukierre alkoi uudelleen: Poskiontelot, vatsa, selkä. Koin olevani viallinen yksilö, sain perheen nuorimpana ne paskimmat jämägeenit.



Aikuisena minua on leikelty ja minusta on etsitty ties mitä sairauksia, mitään ei vieläkään löydetty. On epäilty vatsaongelmien takia endometrioosia, tähystetty sisuskalut läpikotaisin ja poskiontelot on leikattu kahdesti, tuloksetta. Aloin jo uskoa olevani vain luulosairas, että kaikki oli psykosomaattista. Pääosin niin taisi ollakin, näin jälkikäteen voin sen myöntää.

En ollut kauhean pitkiä jaksoja onnellinen, vaikka oli minun elämässä ajoittain onnen hetkiäkin. Mistään ei oikein tullut mitään ja hain kaiken sairastelun keskellä paikkaani maailmassa. Söin paljon antibiootteja ja kipulääkkeitä ja olin aika pirun masentunut ja kyllästynyt omaan pieneen oravanpyörääni, jota elämäksi kutsutaan, ja jolla ei ollut enää tarkoitusta.

Löysin onnen vai löysikö hän minut?


2012 joulukuussa tilanne alkoi kääntyä päälaelleen, kun palaset loksahtivat kohdilleen. Tapasin nykyisen aviomieheni ja sain perheen ja aloin olla onnellinen. Sain pitkään kaivattua rakkautta ja tunsin itseni kerrankin tärkeäksi jollekin. Pikkuhiljaa poskiontelontulehdukset harvenivat kuin ihmeen kaupalla, mutta eivät kadonneet kokonaan ja selkä- ja vatsavaivat vaivasivat, vaikka mitään syytä niille ei edelleenkään löytynyt.

Aloitettuani 2013 tämän "Ikuisuus projektin" aloin voimaan jo huomattavasti paremmin, koska laihduin ja toin elämääni liikunnan ja terveellisemmän ruokavalion. Oivalsin elämän ja löysin tien onnellisuuteen - opin taas arvostamaan pikkuasioita joka päivä enemmän. Opin kuinka tärkeää onnellisuus on ja opin miten sen voi saavuttaa: arvostamalla pieniä asioita, olemalla positiivinen ja tekemällä sitä mistä tykkää. Opin miten tärkeää toisen ihmisen tuki elämässä on tai miten tärkeää on olla rakastettu ja rakastaa jotain ihmistä. Opin rakastamaan noita kahta poikaa ja miestäni, opin rakastamaan ensimmäistä kertaa oikeasti ja oikein. Huomasin, että mitä terveellisemmin söin ja mitä enemmän liikuin, sitä paremmin voin.

Nyt olen jo pitkään voinut mitä mainioimmin, koska selkä/hartiaseutu ei ole ollut kipeä yli vuoteen ja vatsakin toimii nykyään niinkuin normaaleilla ihmisillä. Vieläkin aina välillä mietin kuinka ihmeellistä tämä on, koska elin niin pitkään samassa oravanpyörässä ja jatkuvissa sairastelukierteissä.

Tuskin koskaan pääsen tavoistani eroon ja joka syksy tulen varmasti odottamaan jäätävää sairastalukierrettä ja aina kun joku on vieressä flunssassa, ennustan että kohta olen minäkin. En varmasti totu helposti siihen, että vuoteen mahtuu aina vain se 1-2 pientä flunssaa ja 1 isompi pöpö, vaikka niin se taitaa olla lähes kaikilla, koska ei niiltä vain voi välttyä. 1-3 kertaa vuodessa kipeänä olo ei todellakaan ole mitään verrattuna jatkuviin ongelmiin, joten bring it on, pikkupöpöt ei pahemmin hetkauta.

Mitä tästä opimme?


Syön terveellisesti työntämättä naamaani jatkuvasti paskaa, liikun säännöllisesti ja pyrin hakemaan kaikesta positiiviset asiat. Olen onneni kukkuloilla ja elämäni kunnossa. Tunnen paljon ihmisiä, jotka elävät vähintään yhtä pahoissa kierteissä, kun itse elin ja teitä on varmasti todella paljon muitakin.

Mieti välillä sitä suklaapatukkaa tai sipsipussia ostaessasi, olisiko sille toista, ehkä vähän terveellisempää, vaihtoehtoa. Voisiko sen vehnäleivän välillä vaihtaa ruisleipään tai voisiko sen jäätelön jättää tällä kertaa ostamatta ja ostaa sen sijaan vaikka banaanin? Mitä jos pleikkarin pelaamisen sijaan lähdet pienelle kävelylle tai jos vaikka hissin sijaan käveletkin portaat?

Aina elämäntapamuutos ei korjaa kaikkea niinkuin se minulle teki, mutta uskon vahvasti että se parantaisi jokaikisen sairastelukierteessä olevan ihmisen oloa paljonkin. Se vähintään lievittäisi kipuja ja vähentäisi niitä sairaslomia, jossei poistaisi kokonaan. Aina ei myöskään ole pakko tehdä täyskäännöstä vaan muutoksia voi tehdä pikkuhiljaa, asia kerrallaan ja lopulta huomaat voivasi jo paljon paremmin. Miksi et kokeilisi? Eikö se olisi sen arvoista löytää se tahto ja muuttaa sitä elämistään vähän terveellisemmäksi ja paremmaksi? Jos vastineeksi saat terveemmän kropan ja mielen?

Minnuu ei ainakaan kaduta tämän pitkän, välillä raskaankin tien, valinta, sillä en vaihtaisi tätä oloa, onnea ja terveyttä mihinkään tässä maailmassa.



Fyysinen kunto peilaa suoraan psyykkiseen hyvinvointiin ja päin vastoin. Hyvä olo fyysisesti auttaa jaksamaan ja kun mieli voi hyvin, voi myös kroppakin paremmin. Nykyään oravanpyörässä juokseminen on mukavaa, kun jaksaminenkin on kohdillaan!


Love,
Me


torstai 15. lokakuuta 2015

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Mieli seilaa ja koin syvää paloa kirjoittaa päivän toisen postauksen. Aamulla oli kunnon angstit ja kiukut, mutta iltaa kohden mieli muuttui ja aloin miettiä kuinka onnellinen ja onnekas loppujen lopuksi olenkaan. Elämästä pitää osata nauttia myös silloin kun asiat ottaa kupoliin ja kaikesta pitää löytää se positiivinen puoli. Olen oivaltanut miten tätä elämää eletään sekoamatta täysin, oletko sinä?

Onnellisuus ei vaadi isoja asioita tai tapahtumia, vaan onnea tuo juurikin ne pienet arkiset asiat, jos ne vain osaa huomata. Tänään paistoi aurinko, ensimmäistä kertaa päivällinen upposi kuin upposikin kakomatta, suolaamattomat cashewpähkinät maistuvatkin hyvältä, lapsilla oli kivaa ja heidän hymy oli herkässä, ne lämpimät halit joita mieheni minulle antoi, ne hölmöt vitsit mitä isäntä aina kertoo ja joille aina joka kerta nauran ja se että lapset kysyvät jokaikinen ilta, "Tulethan taas sanomaan hyvää yötä ja antamaan hyvän yön halin?". Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja välillä se unohtuu kertoa. Mistä sinä olet kiitollinen?


Mm. näistä asioista olen kiitollinen


Aviomies - elämäni valo, tukipilarini, sielunkumppanini, elämäni rakkaus
Bestis - rakas ihana ystävä, joka on ollut elämässäni niin ilossa kuin surussakin
Duuni - hyvä työ on iso asia, koska siellä vietetään iso osa elämästä
Elämä - ei myöskään ole itsestäänselvyys
Facebook - kyllä, olen kiitollinen FB:stä koska se on nykypäivänä pirun kätevä yhteydenpitoväline
Hyvä ruoka - ruoka kuin ruoka, sekään ei saisi olla itsestäänselvyys
Itsetunto - se oli vaikea löytää enkä aio sitä enää hukata
Jalat - terveet jalat, en voisi kuvitella millaista olisi elää ilman kantavia jalkoja - ja muutenkin terveys
Koti - minulla on ihana koti, joka ei nykymaailmassa ole ollenkaan itsestäänselvyys
Lapset - kaksi ihanaa poikaa, jotka tuovat elämääni niin paljon ja joita rakastan kuin omia. Tätä kautta olen myös kiitollinen lasten äidille, joka on tuonut nämä pojat maailmaan ja ottanut minut avosylin vastaan lastensa elämään.
Mielenterveys - mieleni on kiero ja välillä raskas paikka olla, mutta ilman sitä en olisi minä
Nauru - vitsit, arjen pienet naurunaiheet, ilo
Onni - olen kiitollinen että olen löytänyt sen ystävien ja perheen avustuksella
Perhe - jota en koskaan uskonut saavani
Rakkaus - minulla on paljon rakkautta ympärilläni ja ilman sitä tämä maailma olisi kovin tylsä ja yksinäinen
Siskot - niin biologinen kuin ameriikankin siskot, myös paras ystäväni on minulle kuin isosisko
Tämä valtio - vaikka kuinka asiat muuttuvat ja joistain asioista en pidä, on monet asiat niin paljon paremmin Suomessa, kun monessa muussa paikassa, ja olen siitäkin kiitollinen
Ulkoilma - puhdas ja raikas ulkoilma, kauanko sitäkään enää on..
Veljet - vaikka tappelua ja taistelua on riittänyt, ovat veljeni minulle kovin tärkeitä
Ystävät - ilman heitä ei myöskään selviäisi tästä maailmasta
Äiti - minulla on monta äitiä tai äitihahmoa: Äiti, ameriikan äiti ja nyt myös anoppi, joka ansaitsee paikan tässä ryhmässä

Nauttikaa elämästä ja etsikää niitä pieniä iloja ja positiivisia puolia. Jos sillä hetkellä, juuri siitä asiasta, ei löydy sitä positiivista puolta millään, etsi se jostain viereisestä asiasta ja siitä on aina helpompi jatkaa. Muistakaa olla kiitollisia, älkääkä pitäkö terveyttä, perhettä, ystäviä tai oikeastaan yhtään mitään, itsestäänselvyytenä. Kaikki on katoavaa ja monet asiat huomaa tärkeiksi vasta kun ne menettää. Tunnustakaa sitä rakkautta myös vanhemmille tai sisaruksille jos ette sitä normaalisti tee - ystävillekin, ja etenkin omille lapsillenne. Älkää koskaan menkö vihaisina nukkumaan, älkääkä koskaan jättäkö pahoja/rumia sanoja viimeisiksi sanoiksi kenellekään, koska koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Nauttikaa hetkestä ja eläkää TÄTÄ hetkeä. Menneisyys on elettyä elämää ja siitä voi vain ottaa oppia, tulevaisuus on tulevaa eikä sitä voi ennustaa tai etukäteen muuttaa - tästä hetkestä voi nauttia ja siihen voi vaikuttaa.

Ota ilo irti kaikesta mahdollisesta, sillä eläthän vain kerran.

Niin minä ainakin aion tehdä <3

Love,
Me

Shit happens

Jos vi***ukseen voisi kuolla..


..olisin niin dööd. Karma tuli kylään varmaan siksi, että hehkutin liikaa terveyttäni, kun muut kärsivät flunssasta. Menin sanomaan ääneen kuinka erikoista on, että kaikki ovat kipeitä, mukaanlukien isäntä, ja minä en - NO NYT OLEN MINÄKIN! Voin kertoa, että kipeenä olo ei ole koskaan ottanut päähän näin paljoa.. Ei koskaan! Miksi pitää tulla kipeäksi juuri silloin, kun sille olisi vähiten aikaa tai kiinnostusta? Toisaalta eihän sille varmaan ole koskaan aikaa tai kiinnostusta - nyt vain kaikista vähiten! Juuri alkoi personal rainer hässäkät ja ehdin innostua heti alkuun, kuinka lenkki ja reeni kulki paremman syömisen takia niin paljon paremmin..

Hyvä esimerkki siitä tuli esille hyvinkin nopeasti kahdella pk-lenkillä. Kaksi kävelylenkkiä: sama matka ja sama aika - eri tulokset. Lenkit tuli tehtyä lauantaina ja maanantaina, ja sunnuntai oli ensimmäinen päivä, kun söin ruokaohjelmani mukaan. Ero on aika selkeä.

Ylempi 10.10 ja alempi 12.10


Pakko levätä = Pakkolepo?


Vaikka kuinka ottaa kupoliin ja vanne kiristää päätä, on pakko relata, koska muuten kaivan vain isomman kuopan itselleni. Loppuviikon liikunnat taisi vaihtua lepoon, mutta ruokavalio pysyy. En anna tilaa perseilylle tai vaihda terveellistä ruokavaliota jäätelöön ja suklaaseen vaikka kuinka mieli tekisi. Ehkä tästä paranee vähän nopeammin kun syö kiltisti silloin kun pitää ja juo paljon vettä. Lisätään ruokavalioon vain vähän Finrexiniä ja satunnaisesti Buranaa, hah.

Se on vain pöpön sattuessa mietittävä tarkkaan missä se raja menee ja minulle se oli kuume. Kun kuume nousi ja olo heikkeni tahdilla, oli pakko todeta, että vituikshan se meni. Tiistaina kävin vielä kivasti crosstrainingissä ja olokin oli vielä ihan normaali, mutta keskiviikkona se pukkas kurkun tukkoon ja kuumeen pilviin. Ei ole mitään järkeä lähteä salille hakemaan pahempaa pöpöä enää tässä vaiheessa - sydänlihastulehdusriski on ihan todellisuutta eikä vain pelottelua.

Ei millään jaksaisi maata paikallaan ja levätä, ei hemmetti soikoon, mutta pakotan itseni siihen uskottelemalla itselleni, että sillä tämä lähtee nopeammin pois ja olen taas nopeammin pelikunnossa. En uskalla edes kuvitella miten pää lahoaa jos tämä pitkittyy. Väitän ja uskon vahvasti, että ens viikolla ollaan taas täysillä messissä! Stna!

Kaiken A ja O


Keskellä L ja K? No ei.. On se kumma, että kaikissa flunssantorjuntavinkeissäkin on aina käytetty alkoa.. No joo, kai se on fakta, että se puhdistaa ja muuta sontaa, mutta ei, ei tällä kertaa.

Minusta sairastelussa pitää muistaa, että tärkeintä on oma terveys, ei se puntilla käynti tai juoksulenkki, vaikka se siltä sillä hetkellä tuntuisikin. Ei viitsi pelleillä ja lisätä riskiä pitkittymisestä ja jälkitaudeista, jos hyvällä tuurilla selviäisi vaikka parin päivän pakkolevolla.

Kiukku, angsti, vitutus, ärsytys, harmitus, kenkutus.. Mutta täältä noustaan taas heti kun mahdollista! GRR!



Hate,
Me

maanantai 12. lokakuuta 2015

Syö, nuku, treenaa - TOISTA!

Loistavaa alkanutta viikkoa, se ois siis maanantai, jos joku ei ole vielä huomannut!

Viikonloppu on taas testailtu, plärätty lappuja ja tehty taulukoita, ehkä jopa käyty lenkilläkin. Toki on vietetty myös aikaa perheen kanssa ja syöty hyvin, ainakin eilen, huh huh. Viikonloppu meni kyllä siivillä, ihan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Sormukseenkin jäi tangosta kivat jäljet.

Aloitetaan vaikka siitä ruokailusta, koska se on eniten pinnalla. Lauantaina käytiin tekemässä akalle ruokaohjelma ja sunnuntaina vedinkin jo sen mukaan eikä se ollut ihan helpoin rasti. Ruokailuajat tiheemmiksi, ruokamäärät paljon isommiksi ja samalla kalorit paljon isommiksi, eikä unohdeta terveellisempää ruokaa ja paljon makroja. Tältä näytti ruokalista eilen:

Aamupala:
50g Nalle pikakaurahiutale
100g Kotimainen mustikka
100g Sokeroimaton mansikkakeitto
50g Keitetty kananmuna
36g Keitetty kananmunan valkuainen

Välipala 1:
20g Cashew-pähkinä
100g Ylikypsä saunapalvikinkku
120g Banaani, kuorittu

Lounas:
135g Kylmäsavustettu kirjolohi
55g Täysjyvämakaroni
10g Pellavansiemen
100g Punainen paprika
100g Kurkku

Välipala 2:
100g Kotimainen mustikka
50g Mansikka
80g Sokeroimaton mansikkakeitto
120g Banaani
15g Whey-100 Vanilja

Päivällinen:
100g Broilerin fileesuikale
120g Valkokaali
50g Täysjyväriisi
600g Rasvaton, laktoositon maito
42g Kalkkunaleike

Iltapala:
30g Ruispalat
5g Margariini 60%
55g Keitetty kananmuna
20g Cashew-pähkinä
250g Rasvaton, laktoositon maito
30g Kalkkunaleike

Makrot:
2300kcal
173g proteiini
222g hiilihydraatti
71g rasva


Ei juma***ta sanon minä! 


Mietin lähes joka aterialla, että selviänkö siitä itkemättä, mutta sentään itkua ei kertaakaan tullut. Rehellisesti voin kyllä kertoa, että laatta meinas lentää moneen otteeseen, koska ruokaa oli järkyttäviä, lähes kolminkertaisia, määriä verrattuna aikaisempaan. Voittajafiilistä oli kuitenkin ilmassa kun illalla sain iltapalan vedettyä napaani - usko oli vähissä moneen kertaan päivän aikana, mutta minähän sitten tein sen. Kaksi kertaa isäntä jo kysyi, että pitäisköhän sun kysyä siltä PT:ltä, että aloitat vähän pienemmillä määrillä, joita nostettaisiin myöhemmin. EI KÄY, minä opettelen nyt kunnolla!

Tänään kalorit olis luokkaa 2500kcal, koska tuohon lisätään vielä 50g Recovery Pro.. Huomasin kuitenkin heti aamusta, että herääminen oli helpompaa ja nopeampaa kuin pitkään aikaan, ehkä se liian pieni ruokamäärä on tosiaan ollut sen ainaisen väsymyksen perimmäinen syy. Toivon todella, että tällä saataisiin akkaan myös virtaa.

Lenkkiä, ryhmäliikuntaa ja kuntosalia


Sain toki perjantaina myös saliohjelmani jo olemassa olevan liikuntaohjelman kaveriksi. 99% liikkeistä olikin jo tuttuja entuudestaan, mutta mukaan tuli pari uuttakin. Perjantain lihakuntotestailut antoi taas parempaa kuvaa personal raineristanikin ja samoilla linjoilla mennään edelleen: Ei turhaa selkääntaputtelua ja kannustuksen kautta kunnon rääkkiä. Toki keskeytys tuli jos tekniikka ei enää pitänyt tai minun tapauksessa keskivartalo petti, mutta niinhän sen pitääkin mennä - puhtaita liikkeitä.

Sain pitää liikuntasuunnitelmassani tiistain crosstrainingin ja torstain nyrkkeilyt, lisäksi joukkoon tuli kolme salikertaa ja yksi 1,5h lenkki. Eiköhän tällä ruokavaliolla ja ohjelmalla saada vähän akkaan lihaa, vai mitä?


Tätä taitaa olla loppuvuosi.

Lauantaina sain lenkille seuraksi ystävän ja hänen pienokaisensa, mutta sunnuntaina jouduin tassuttelemaan yksin. Käyristä alla fiksuimmat huomaa, että lauantaina oli mukana ihminen joka ylläpiti tasaisempaa vauhtia ja maasto oli helpompi. Huomasin myös, että vaunuja lykkiessä sykkeet nousivat herkemmin. Sain sentään armoa pt:ltä, että kävellessä sykkeet saa olla vähän korkeammat kuin pyörällä: Peruskestävyys <- 120, Vauhtikestävyys 120-125, Maksimi 125->. En kuitenkaan tokalla lenkillä onnistunut pitämään sykkeitä 120-125 välillä niinkuin olisi pitänyt, koska sain ne sinne vain ylämäissä ja sieltä ne herkästi huitaskin jo yli tuon 125, joten jatkossa nämä lenkit tehdään salilla matolla tai pyörällä.

Lauantai

Sunnuntai

Tämän viikon ohjelma


Ma: 1h 30min pk-lenkki
Ti: Crosstraining
Ke: Kuntosali: Selkä/Hauis + Vatsat
To: Kuntonyrkkeily
Pe: Lepopäivä
La: Kuntosali: Jalat
Su: Kuntosali: Rinta/Olkapää/Ojentaja + Vatsat

Nyt onkin kaikille kolmella jätkällä syysloma koulusta, joten saavat ihanasti olla kotosalla, kun minä "raadan" töissä, pyh. Voi olla ettei paljon muuta ehdi tekemään kuin töitä, syömistä, liikkumista ja nukkumista. Tokihan sinne väliin pitää pakollakin työntää aikaa lasten ja miehen kanssa, mutta voi olla akka aika poikki, kun viikonloppu koittaa.

Hyvä tästä tulee


Positiivisin mielin ollaan (vielä) liikkeellä ja intoa puhkuen mennään eteenpäin. En malta oikein odottaa, että pääsee tuon saliohjelman testaamaan ja keskiviikkoon tuntuu olevan ikuisuus! Ai mutta mitatkin tuli otettua, että voi niitäkin vertailla kolmen kuukauden päästä:

Paino: 66,5kg
Hauis: 26cm
Rinnanympärys: 86cm
Vyötärö kapein: 69cm
Vyötärö levein: 89cm
Lantio: 97cm
Reisi: 56cm
Pohje: 37cm

Tästä se lähtee, täysillä ja kaikki otetaan irti. Kiitos teille ihanille ihmisille, jotka tämän mahdollistitte: Anoppi, appiukko, lanko, velipoika ja rakas! Maailman paras synttärilahja! <3


Love,
Me

torstai 8. lokakuuta 2015

Talvi tulloo..

Kyllä pitää valittaa kylmästä jo tässä vaiheessa vuotta, -6 astetta aamusella, hrr. Eipä se onneksi tuntunut niin kylmältä, kun otin jo muhkean talvitakkini käyttöön: LOKAKUUSSA! Ennustan, että 22. päivä, kun täytän taas 21 vuotta, on jo ensilumi etelässäkin maassa. Siitä onkin vuosia, kun näin on ollut, mutta muistaakseni näin oli ainakin sinä vuonna kun synnyin. Oishan se aika kiva synttärilahja? Hell no, vihaan kylmää ja talvea ylipäätänsä!

Tiistai: Paras hieronta ikkään!


Mitä kuuluu? No esimerkiksi sitä, että kävin tiistaina pitkästä aikaa hieronnassa, tällä kertaa hierojakoulun opiskelijalla. En kadu hetkeäkään, koska selkä ei ole ollut näin hyvin auki aikoihin. Aikaisemmin, kun olen käynyt tuota lapaväliä hierotuttamassa, on se auennut hieman, mutta ongelma ei ole ekalla kertaa poistunut, NYT POISTUI! Halleluujaa.. Tänään uusiksi sitten vuorostaan jalat käsittelyyn. Jalkoja multei olekaan koskaan hierottu, joten vähän jännittää kuinka tuskasta se mahtaakaan olla, kääk.

Tiistaina kävin myös kivasti kaverin kanssa lenkillä ja pidin sykkeen lähes koko lenkin alle 105, hyvä minä. Kyllä se tassuttelu on aika hidasta noilla säännöillä, katsotaan millainen ohjeistus huomenna tulee pt:ltä. Käppyrästä huomaa taas, koska koirat pysähtyivät haistelemaan.


Lenkin jälkeen pöräytinkin suoraan taas Torikadun liikuntakeskukselle crossailemaan. Alkuun meinas väsyttää ja tuntui että voimat vaan loppuu kesken, mutta sitten sitä voimaa tuli jostain lisää ja sain vedettyä reenin loppuun. Hyvä tunti oli jälleen vaikken vieläkään uskaltanut hypätä boxin päälle.. Vielä joku päivä!

Keskiviikko: Lepiä


Eilen otettiinkin levon merkeissä, kun piti työnpuolesta mennä Mansesteriin kouluttamaan. Koulutuksesta pääsi pois vasta 20:00, joten kotosalla oltiin kympiltä ja sehän on way past my bedtime. Tämä tietenkin kostautui tänään, koska väsy on järkyttävä! Saapi nähä miten nyrkkeilyssä tänään jaksaa ellei sitten ota töiden jälkeen päikkäreitä. Tänään tuli taas lähettyä puoli kuus kotoa kohti konttoria - kiitos parkkipaikkatilanteen. Lepipäivä teki kyllä oikein hyvää vaikkei se kauheesti virkistänytkään.

Tehtiin myös tossa aikaisemmin tilausta Fitnesstukullekin ja nyt odotellaan pukettia. Sieltä olisi tulossa koukkua ja jousta "uudelle" nyrkkeilysäkille jonka löysin kohtuuhintaan kirppikseltä. Kyllä FB-kirppikset on välillä tosi käteviä!

Vois tämä haukottelu nyt loppua prkl!

Huomenna tai tänään pitäs varmaan ottaa vähän mittaa ja kuvaa niin saa sitten "muistoksi" ja näkee tuleeko näkyvää eroa tässä kolmen kuukauden rääkin aikana. Otetaanko tänään matsia kuntopallon kanssa? Jaa.. Harkitaan. Jos nyt ainakin lenkille päräyttäis tänäänkin.

#throwbackthursday

Mitäs sitä tänään kaivais? Mennään vaikka vuoteen 2012 #tbt:n kunniaksi! Kuvien perusteella aktiivinen vuosi. Jatketaan mainiota torstaita haukotusten kera!

Kumpa näiden selkään pääsis vähän useammin!
Ainoa asia mistä pidän talvessa.


Tän kun kokis vielä joskus uudelleen

Piips ei ole vielä harmaa.. Oivoi!


Love,
Me

tiistai 6. lokakuuta 2015

Personal Trainer rääkki alkakoon!

Pohjalta mennään vain yhteen suuntaan: YLÖSPÄIN!


Eilen kävin aloitustapaamisessa personal trainerini kanssa (Personal rainer = henkilökohtainen mustalainen, haha.) ja tehtiin mm. vähän testejä. PT:n roolin otti Tommi (Kisakunto.fi), koska pitkällisen pohdinnan (Lue: parin vertailun) jälkeen totesin hänet täydelliseksi PT:ksi minulle. Hän on jämäkän, osaavan, asiantuntevan ja tarpeeksi "natsin" oloinen ihminen, joka pistää varmasti lihaksen kasvamaan ja akan ruotuun. Terkkuja vaan Tommille! ;)

Suomeksi sanottuna, kaipaan itselleni PT:tä, joka ei anna tilaa lusmuilulle tai keskeneräisille treeneille, vaan potkii perseelle. En halua selkään taputtelua vaan kaipaan rakentavaa kritiikkiä ja kunnollisia ohjeita positiivisella asenteella ja vaikka en ole vielä päässyt salille treenaamaan Tommin kanssa, uskon että hän handlaa tän homman täydellisesti.



Testejä, testejä, testejä..


Ensin otettiin painot ja kehonkoostumukset: Futrex kehonkoostumusmittaus antoi vähän erilaisia tuloksia, kun Inbody720, mutta se oli odotettavissakin. Rasvaprosentiksi se heivasi 26,6% vs. Inbodyn 23,8% - ei paha sinänsä, koska se voi kuulemma heittää isollakin prosenttimäärällä. Futrex jaottelee rasvat kolmeen osaan: Tärkeä rasva: 6,0kg, Rasvavarasto: 8,8kg, Ylimääräinen rasva: 3,1kg. Taas sai lisää motivaatiota tähän touhuun..

Seuraavan testin tulokset olikin sitten ihan hanurista, vaikka tiesinhän minä ettei se mitään huipputuloksia anna, mutta kyllähän se masentaa, kun oletuksista tulee faktaa. Eli kyseessä oli Aerolution by Aeroscan, joka mittaa fyysistä suorituskykyä. En joutunut heikoimpaan ryhmään hapenottokyvylläni, mutta toisiksi huonoimpaan silti.

Tuloksia: Fuuuuck!


Max. mitattu VO2 abs.: 1,8l / min
Max. mitattu VO2 suht.: 27ml/min/kg (<-25 olisi ollut heikko, tämä oli huono)

Mielenkiintoisempi osuus: Harjoitusalueet

Peruskestävyys alue <105
Vauhtikestävyys alue 105-109
Maksimikestävyys alue 109>

Mitä tämä kertoo? Olen tehnyt kaiken liikunnan maksimikestävyys alueella, koska alle 109 minulla on lähinnä kävellessä - hyvin hitaasti. Ilmeisesti ohjelmaan tulee paaaaljon hitaita ja pitkiä lenkkejä, koirat nauttii, mutta kävelijä tylsistyy? No ei, täytyy ajatella positiivisesti.

Perjantaina sitten käydään ihan salilla testailemassa maksimeita ja saan liikunta-/saliohjelmani ja lauantaina tehdään ruokaohjelma. Sitten pääsen kunnolla tekemään ja raatamaan ja 3kk päästä testataan testit uudelleen ja toivotaan hartaasti, että tulokset ovat edes hieman parempia vaikkei kolmessa kuukaudessa ihmeitä tehdäkään.

Uudet pökät ja sykkeen testailua lenkillä


2XU Thermal <3
Aika järkyttävän hitaasti sai tassutella, että sai pidettyä sykkeet alle 105 ja ylämäissä nousi pakostakin ellei hidastanut aivan mateluvauhtiin. Yllättäen huomasin myös, että toista koiraa ohittaessa sykkeet pomppas automaattisesti - enhän minä jännitä sitä tilannetta enhän?

Uudet 2XU:n thermal kompressiotrikoot tuli myös eilen postipaten matkassa ja pitihän ne heti testata. Ei ne kyllä lämmittäneet, mutta taitaa ominaisuus lähinnä olla se että jo olemassa oleva lämpö pysyy sisällä eikä karkaa. Kun hetken oli tutissut ja tassutellut, alkoi jalat lämmetä ja pysyivätkin sitten kyllä lämpösinä. Mukavat ne oli pehmeän sisustansa takia, mutta kai se on kyykättävä reidet lämpösiks aina ennen lenkkiä, hih!

Käyrää tuli nappastua Polarin H7:lla, koska isännältä tuli tiukka komento ettei Fitbittiin enää luoteta näissä asioissa ja kyllähän se taitaa vähän huijata, kun mittaustekniikkakin on noissa eri. Käyrästä näkee koska koira jäi vähän haistelemaan ja missä kohtaa se toinen koira ohitettiin.


Täysii!


Tästä se silti lähtee: Vedetään täysillä lusmuilematta tasan tarkkaan Tommin ohjeilla ja kolmen kuukauden päästä sitten tuomiolle, samalla nähdään miten sitten jatketaan. Tästä matkasta tulette vielä lukemaan paljon, halusitte tai ette ja katsotaan keksitäänkö jotain kivaa matkan varrella.. Mites jos vaikka saatas se 100 tykkääjää vihdoin täyteen blogin FB-sivuilla. Arvottaisko jotain? Enpä tiedä, kokeilkaa miten käy - 6 tykkääjää puuttuisi enää! Käykää ainakin osallistumassa Sami Hedbergin keikkalippuarvontaan!


Love,
Paska kunto

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Me Vs. Jumppapallo - Osa 1

Kuten osa FB:stä jo lukikin, voitin loistavilla arvaustaidoillani JM Syke nimiseltä yritykseltä FB:stä vihreän jumppapallon ja lahjakortin Inbody720 mittaukseen. Jumppapallo sai heti nimekseen Kuningaspossu.

Olen tiedostanut jo pidempään, että isoin ongelmani treenatessa on keskivartalo, koska se pettää tehdessä melkeinpä mitä vaan joka vaatii "paketin kasassa pitämistä". Näin ollen tämä voitto oli mitä mainioin, koska jumppapallo on loistava vekotin keskivartalon treenaamiseen. Se on myös toinen arkkivihollisistani esteiden lisäksi. (Kyllä, Tough Viking Santis treeneistä jäi trauma!)

Päätinkin sitten ottaa ensimmäisen matsin Kuningaspossun kanssa heti aamutuimaan ja eihän siitä tullut mitään. Joitain liikkeitä mitkä on aina crosstrainingissä menneet päin persuksia ja aiheuttaneet pahemman luokan ketutusta..

Vatsarutistuksia?





Lankutusta?




Mikä tän nimi nyt on?





En mie tällekään nimeä tiedä..






Säälittävää rävellystä SANON MA! Jumppapallo 1, Me 0. Uusi erä otetaan kyllä pian!

Love,
Me

perjantai 2. lokakuuta 2015

Peilikuva: Paras ystävä vai arkkivihollinen?

Olenko koskaan tyytyväinen peilikuvaani?


Ajattelin ottaa tällaisen kevyen aiheen perjantai-iltaan: Peilikuva. Monesti tulee mietittyä, että katsooko sieltä peilistä koskaan sellainen ihminen, johon olisi tyytyväinen? Kuinka kiero ihmismieli onkaan?

Ei sillä, että kauhean usein viihtyisin peilin edessä, mutta senkin ajan mitä viihdyn, en ole kovin tyytyväinen. Järki sanoo, että -35kg ja kymmenien senttien jälkeen siihen peilikuvaan pitäisi alkaa olla tyytyväinen, ainakin minun tapauksessa. Mutta eihän se tunnu niin menevän. Vieläkin 90% ajasta sieltä peilistä katselee se 100kg maitovalas vaikkei se ole enää totta. Oma kuva on kaiketi kieroutunut ja mieli ei helposti anna sen oieta.



Eikö mikään riitä?


17v minä n:ro 1
17v minä n:ro 2
Onhan tämä ehkä vähän säälittävä aihe, mutta varmasti moni muu on huomannut saman. Onko kukaan koskaan 100%sti tyytyväinen peilikuvaansa? Aina löytyy jotain vikaa? Vai löytyykö sieltä lukijoista joku joka voi katsella peilikuvaansa hymyillen ja ihaillen, JOKA KERTA? Rehellisesti?

Itse ainakin olen huomannut lyhyen elämäni aikana, että olin minkä kokoinen tahansa, en ole koskaan tyytyväinen itseeni. Olen nyt niissä mitoissa missä olin viimeksi 17 vuotiaana, sellainen mitä ihannoin kun olin jotain muuta, muttei se riitä. Nyt on oltava timmimpi ja lihaksikkaampi, mutta entä sitten jos joskus saavutan sen? Mitä sitten pitää olla?


En haluakaan olla tyytyväinen?


25v minä n:ro 1
25v minä n:ro 2
Tuudittaudun lauseeseen: Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Isäntä sen minulle aikoinaan opetti ja tottahan se on. Jos olet 100%sti tyytyväinen itseesi tai johonkin asiaan ylipäätänsä, ei kehitystä tule enää tapahtumaan. Epätyytyväisyys motivoi tavoittelemaan sitä tyytyväisyyttä.

Kyllähän sitä aina haluaisi, ainakin alitajuntaisesti, olla täydellinen. Haluaisi katsoa peiliin ja hymyillä ja ihailla. Haluaisi voida sanoa, että tässä sitä ollaan, kaikki on saavutettu. Vai haluaako? Onko sitten enää mitään tavotteita?

Tavoitteleeko sitä loppujen lopuksi mahdotonta jos tavoittelee täydellisyyttä / 100%sta tyytyväisyyttä? Entä sitten, onko sen tavoitteleminen rikos? Ei, mutta onko siinä mitään järkeä?

Ei, en usko että olen koskaan täydellinen, mutta uskon että voin aina olla tyytyväisempi itseeni. Voin aina oppia itsestäni lisää ja miksi haluaisin lopettaa sen tavoittelemisen?

Vastaus: Ei kumpaakaan. Peilikuva on loppujen lopuksi aika turha asia ja siitä on aivan turha ottaa ressiä. Kliseistä shittiä, mutta jos psyykkinen ja fyysinen vointi on mainio, mitä sillä on väliä mitä se peilikuva kertoo?



Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!


Love,
Me

torstai 1. lokakuuta 2015

Tatuointeja, arvontaa ja yleistä lätinää

Purkkapallomasiina!

Terrrve taas!


Mistähän sitä alottaisi.. Onpa taas vierähtänyt tovi viimeisestä kirjoituksesta ja mitä kauemmin siitä vierähtää, sitä hankalampaa tämä aina on. Aloitetaan yleismaallisista kuulumisista..

Mmm.. Sieni! 

Tatuointia tatuoinnin perään


Taas on hakattu ihoa ja projekti vain jatkuu.. Enää ei ole paljoa ihoa näkyvissä eli joku päivä tuo hiha on valmis! Vielä mahtuu pikkuisia juttuja ja lopulta piilotetaan sitten viimeisetkin ihon rippeet kädestä. Pelkään että minulle tulee niin tyhjä olo sitten, kun tämä ikuisuusprojekti valmistuu. Mitäs sen jälkeen? Eihän tämä voi jäädä tähän, mutta ei ole kyllä jatkoakaan mielessä. Joskushan tämänkin leikin on loputtava tai olen pian kauttaaltaan musteessa. No.. Oiskohan se sen ajan murhe sitten? Rakkaudesta lajiin, en lopeta ikkää! Hidastan vain!

Lapsuuden lemppari - karkkirannekoru!



Maanantaina se alkaa


Nimittäin saan oman personal trainerin ja pääsen ehkä vihdoin treenaamaan tosissani. Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa ja toivon todella ettei se aiheuta pettymystä. Mitään ei saisi odottaa noin hartaasti. Ainakin tuleva pt vaikuttaa jämptiltä ja asiantuntevalta ihmiseltä - oikea moniosaajakin vielä.

Mitä sitten tavoittelen tällä pt:n palkkaamisella? Olen miettinyt mikä on se tärkein asia ja tullut siihen tulokseen että niitä on kolme asiaa: 1. Yleiskunnon kohottaminen, 2. Voiman lisääminen ja 3. Lihasmassan kasvatus. Miten tämä kaikki sitten onnistuu? No en minä tiedä, eiköhän se kuulla maanantaina. Silloin on vuorossa testauksia ja aloitusjutustelua. Toivottavasti saan ohjelmat mahdollisimman pian, niin ruoka-, liikunta- kuin saliohjelmat. Syöminen kun on edelleen hankalaa ja treenaamisen motivaatio taas hiipunut, koska koen että teen kaiken väärin, kun jotain yritän salilla räveltää.

Esitietolomakkeita - jee.
Testit kuulostaa mielenkiintoisilta: Ne mittaavat kehonkoostumusta ja mm. maksimaalisen hapenottokyvyn ja sykealueet.

Aina on nuo jälkimmäiset kovasti kiinnostaneet, kun kehonkoostumustahan on tullut inbodylla jo jonkun aikaa seurattua. We'll see!

Päivittelen toki sitten fiiliksiä ja muuta kivaa, kun homma saadaan käyntiin! Kovasti on mm. suunnitelmia ens vuoden Tough Vikingiin ja siitäkin pian erillinen postaus. Kaikki nämä linkittyvät jotenkin toisiinsa. Nyt vedetään täysillä kohti tavotteita ja toivottavasti saadaan paljon edistystä kehiin!

Sami Hedbergin keikalle lippu


Oletkos huomannut FB-sivuillani lippuarvonnan? Käyhän toki kurkkaamassa ja osallistumassa jos et ole vielä hoksannut! Vielä tämä kuukausi aikaa osallistua ja sitten päästä Hyvinkäälle Samia katsomaan!

Yleistä shaibalia


Salilla on tullut käytyä enemmän tai vähemmän satunnaisesti, joka tiistai crosstrainigissä ja torstaisin kuntonyrkkeilemässä. Lenkille en ole oikein päässyt, mutta josko into taas löytyisi kun aletaan yleiskuntoa parantamaan. Tilasin myös motivaatiota XXL:stä kompressiotrikoiden muodossa. Ooo.. <3 Tänään kuitenkin mennään taas kuntonyrkkeilyllä ja koitetaan saada lantiota pikkuhiljaa mukaan lyönteihin.. On muuten pirun hankalaa tällaiselta pökkelöltä!

Viikonloppu mennään taas lasten ehdoilla ja tehdään kaikkea kivaa: Yhdessäoloa, lämpimiä leipiä, leffaa ja ehkä jotain syksykuviakin voisi napsia. Viimeiset pari vklp on mennyt haipakkaa niin tällä kertaa otetaan rennosti ja levonkin kannalta!

Oli myös hauska katsella vanhoja FB muistoja ja todeta että vuosi toisensa jälkeen olen ollut kipeänä tähän aikaan vuodesta. Arvatkaa mitä, nyt ei ole flunssa iskenyt - ainakaan vielä! JEEEEE!

Niiiiin ja loppukuusta tämä akka on taas vuoden vanhempi.. Käkääk! Ikäkriisi?


Love,
Me