perjantai 6. marraskuuta 2015

Jaksaa jaksaa

Entä jos ei?


Heck ya!
Se olisi kuukausi takana pt:n ohjeistuksella elämistä ja kerrompa teille miten se on mennyt. Romahdin, romahdin pahasti, tällä viikolla ja oli hetkiä, kun ei vain olisi jaksanut - mutta en nähnyt vaihtoehtoja. Kuka tähän leikkiin lähti? Ei ainakaan kukaan muu kuin minä itse, joten se sisu on vain ollut pakko löytää. Reenissä ei ole ollut mitään ongelmaa, päin vastoin, se on kulkenut aivan loistavasti. Ruokavalio taasen on ollut se haaste, täysin uusi esterata minulle.

Olen ihminen joka syö ruokaa maun takia, en suinkaan siksi, että se on ravintoa, josta saa energiaa. Kun ohjelmassa on yhden päivän ruokailut, joita toistetaan päivästä toiseen, ei ole aina itku ollut kaukana. Ruokavalio tehtiin yhdessä Tommin kanssa, joten koin ettei minulla ole varaa valittaa. Itsepäisyys ja suomalainen sisu sai porskuttamaan eteenpäin, kunnes itku voitti ja pieni ihminen oli ei enää jaksanut. Oli siis aika avata suu ja hetihän se ongelma korjaantui. Mikä meissä suomalaisissa on, että suu avataan vasta silloin, kun on äärimmäinen pakko, joskus jopa myöhäistä? Onneksi on fiksu personal rainer, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman, heh.

Kysyin siis luvan muokata ohjelmaa totaalisesti, mutta isäntä keksi helpon ratkaisun. Muovattiin vähän lounaan ja päivällisen määriä, että sinne sai mahdutettua sekaan vähäkalorisen kastikkeen. Alussa elin siinä uskossa, että oksurefleksit ja itkut johtuivat ruuan määrästä, koska en ollut tottunut syömään niin paljon tavaraa kerralla, mutta taisin olla väärässä. Ongelma oli (no pään sisällä tietenkin) kuitenkin ruuan "laatu". Terveellistä ja toisinsanoen tylsää ja todella kuivaa shittiä, mutta yksinkertaisella asialla se korjattiin. Kana ja riisi ei ole edelleenkään sitä ehdotonta herkkuani, mutta nyt se menee jo alas kymmenessä minuutissa, kun aikaisemmin se vei 30-45minuuttia.

Tämä viikko on siis ollut psyykkisesti rankka, mutta joka kerta olen kerännyt voimia treenistä. Aina ei ole pakko jaksaa ja kaikkeen on varmasti ratkaisu, helppo tai vaikea. On kuitenkin opittu nauttimaan liikunnasta, joten se pelasti monet kerrat. Taas mennään - täysillä.

Mistä tunnistaa Tikis-tytön?


Tikis julkaisi taas hassun hauskan artikkelin, lue se tästä. Joitain ominaisuuksia aloin tunnistaa itsestäni, mutten silti osaa ajatella olevani mitenkään tikis - lihasta ei ole tarpeeksi sellaiseen kunniatermiin!

Paino: En vielä täysin osaa riemuita siitä, että paino on noussut, koska päässä on aina pieni epäilys, että onko se paino lihasta vai rasvaa. Olen kuitenkin parantanut suhtautumistani tässä asiassa ja ehkä vielä joku päivä pompin riemusta aina, kun vaaka näyttää isompaa lukua. Tällä hetkellä riemuitsen vasta, kun kehonkoostumusmittaus näyttää parempia tuloksia. Tästä siis puolikas piste?

Lihaskasvu ei kyllä todellakaan kauhistuta, se on ihan fakta. Lihaskasvua odotellessa ja teen sen eteen niin paljon töitä, kun akasta irti lähtee! Yksi piste tästä.

Vaatekauppa vaihtoon? Joo, muttei sillä tavalla kun artikkelissa sanotaan vain siksi että pukeutumistyyli on muuttunut. Pukeudun nykyään mielummin treenitrikoisiin ja collareihin, kun farkkuihin ja suoriinhousuihin. Puolikas piste?

Ruoka: Kyllä, aina välillä itken pizzan perään, terkkuja vaan isännälle, mutta oikeanlainen ruoka on tärkeää minulle ja ymmärrän että sitä se vaatii jos haluaa joskus olla TIKIS. Ateriakoot ja ruuat kyllä aiheuttaa katseita töissä, mutta kukaan ei ole vielä ääneen asiasta maininnut. Saanko tästä kokonaisen pisteen?

HC treeniä: No onko se sitä että vedetään täysillä? En todellakaan välitä siitä, että hiki valuu ja tuskan parahduksia pääsee välillä suusta. En meikkaa salille, kun en meikkaa juuri muuallekaan ja en 99% ajasta ota peiliselfieitä, myönnän muutaman alkuvaiheessa ottaneeni. Tästä annan kyllä kokonaisen pisteen.

"Ei ole aikaa". No kyllä on, aina todellakin löytyy aikaa, kun sen vain etsii. Täysin osuva, täysi piste.

Asenne ratkaisee: Olen aina ollut sitä mieltä, että olen löytänyt sen oikean asenteen. Ilman asennetta ei todellakaan pärjää tässä maailmassa, saati sitten selviä salireenistä tai 1,5h lenkistä. Asenne on oltava kohdillaan, että pystyy ylittämään itsensä ja repimään itsestään viimeisetkin voimat. Eihän tätä tervejärkinen ihminen itselleen tee! *naur* Piste!

6 pistettä seitsemästä. Olen siis tuon artikkelin mukaan lähestulkoon tikis-tyttö, mutten kyllä ole. Minä lisään tähän vielä sen, että tikis-tyttöys ei ole pelkkä asenne vaan on myös oltava ulkoisesti tikis. Tää akka ei vielä ole, mutta aivan varmasti joku päivä!

Onko lupa olla ylpeä jos sitä on terveellä tavalla?


Mietin pitkään, että onko minusta julkaisemaan alla oleva kuva. Moni varmasti pitää sitä huomionhakuisuutena tai jonain muuna negatiivisena asiana, mutta arvatkaas mitä? Minua ei kiinnosta p:n vertaa, koska mielestäni saan olla ylpeä saavutuksestani ja siitähän tämä blogi kertoo. Usein on vaikea uskoa tätä muutosta ja ainoat keinot muistuttaa itseään siitä mitä on joskus ollut, on katsoa kuvia ja vertailla. Kuvien avulla muistaa taas, että hei, on tässä ehkä jotain saatu aikaan ja tämä itsensä kiduttaminen ei ole ollut täysin turhaa. Oli jälleen tällä viikolla hetkiä, että tämä on aivan turhaa shaissea ja miksi hemmetissä minä teen tämän itselleni, joten hain taas motivaatiota vanhoista kuvista. Epätoivon hetkiin siis todella hyvä keino, kokeilkaa vaikka! So - f**k it!



Mikään ei ole parempaa kuin huomata, että tämä "kärsimys" on tuottanut tulosta. Se motivoi ja mielestäni se on ihan luvallista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin..

Love,
Me

P.S. Tough Viking 2016 -tiimin esittely tulossa pian. Ilmottautumiset on jo hoidettu. Lähde sinäkin mukaan!

2 kommenttia:

  1. Ittellä on taas vähän lipsunu toi säännöllinen ruokailu ja sen on kyl sitä huomannu treeneissä.
    Ja se jokunen lisäkilo mikä tuli magan alotuksen jälkeen on jo kadonnut sen takia.

    Nyt tarttis vaan ottaa uudelleen itteeän niskasta kiinni!

    Ja miettiny et pitäiskö ottaa ennen/jälkeen kuvat, jos ei julkiseen levitykseen niin ainakin ittelle et näkee sit muutoksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie sanon että ota edes omaan arkistoon! Harmittaa ettei ole mitään aloituskuvaa vaan tuo pärstäkuvakin kaivettiin kivenalta. Nuo -22kg kohdalla otetut kuvat on ensimmäiset jotka otin.

      P.S. Syöminen ON tärkeää! :)

      Poista