keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kaikki on p***aa paitsi k**i?

Olen lähiaikoina, jostain kumman syystä, selaillut muiden blogeja ja niiden kommentteja. Monet selkeästi tykkäävät blogeista, joissa "ei kaunistella totuutta" ja kirjoitetaan myös "elämän kompastuskivistä", enkä ihmettele sitä ollenkaan, koska niin tykkään minäkin. Rehellisesti ja todenmukaisesti kertominen on kaiken a ja o, mutta pidän myös positiivisesta energiasta. Mielestäni koko elämästä selviäminen ilman sekoamista perustuu asenteeseen.



Asenne ratkaisee


Aloin kuitenkin pohtimaan, että luuleeko jengi tosiaan, että jauhan p***aa ja kaunistelen totuutta, sen takia, että postaukseni ovat 99%:sesti positiivisia? Olen lähinnä hyvin positiivinen ihminen.. Eihän tää elämä todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta pitää löytää se positiivinen puoli. Tää blogi on enimmäkseen itelleni, ja muille haluan vain jakaa motivaatiota ja positiivista energiaani. Asiaan kuuluu tietenkin epäonnistumisista ja hankaluuksista kertominen, mutta rehellisesti sanottuna, harvemmin mun elämässä tulee sellaisia vastaan. Minä, kun en luovuta tai anna itselleni tilaa epäonnistua, ja vaikka välillä varmasti kaadun, niin pyrin nousemaan nopeammin ylös kuin kaaduinkaan. Tätä varten on esimerkiksi läheiset ihmiset, jotka potkivat perseelle jos pohja meinaa häämöttää. Kyllä, myönnän, että ilman läheisiä ihmisiä ja tukiverkostoa en myöskään selviäisi tai olisi välttämättä se kuka olen!

Jos asenteesi on "Ei tästä tule kuitenkaan mitään" tai "Mistään ei tule mitään", niin on paljon todennäköisempää, että ei tulekaan. Jos asenteesi taas on se positiivisempi "Minähän onnistun tässä no matter what", todennäköisyys onnistumiselle on varmasti suurempi. On erilaisia ihmistyyppejä ja olen onnistunut tekemään itsestäni positiivisen vaikka ennen olin vain "realistinen". Pyrin myös olemaan stressaamatta tulevasta, sellaisesta mikä ei ole tapahtunut, koska on jopa ihan tutkittua ettei stressi ole ihmiselle hyväksi. Miksi siis vaivata itseään varsinkaan asioilla, joille ei edes voi etukäteen mitään? Mielummin ajattelen, että kyllä tämä vielä positiiviseksi muuttuu tavalla tai toisella, ja jos ei muutu, siitäkin selvitään.

Itseensä uskominen on varmasti välillä hankalaa ja minullakin on motivaatio usein hukassa, ja silloin tulee kyllä blogiin näpytettyä harvemmin. En kuitenkaan koskaan kaunistele totuutta tai valehtele itselleni, koska itsepetos on pahin petos mitä on. Oli mm. vaikea myöntää etten pysty vetämään tätä kolmea kuukautta ruokaohjelman mukaan, mutta myönsin sen silti, koska välillä se on pakollista. En ole täydellinen, kukaan ei ole täydellinen, joten sen tavoitteleminenkin on turhaa. Nautin elämästäni ja haluan myös tuoda sen esille blogissani. Lukee ken tykkää!

Monet kertoo kuinka fitness, kehonrakennus tai muutenvain terveellinen elämä on tehnyt heistä yksinäisiä, karkoittanut läheiset ympäriltä. Sen ei tarvitse mennä niin! Valitse ympärillesi sellaiset ihmiset, jotka ovat rinnallasi loppuun asti harrastuksista tai intohimoista huolimatta. Minulla kävi tuuri, että aviomieheni on hurahtanut samaan aiheeseen ja läheiset ystäväni ymmärtävät tämän edes jossain määrin. Eli ei, en ole yksinäinenkään vaikka myönnettäköön, että aika usein on hermot kireällä ja siitä syystä kotona ollaan välillä nokkapokkasilla. Siinäkin on positiivinen puoli: se vain puhdistaa ilmaa!

On kyllä asioita jotka eivät tule päättymään hyvin tai positiivisesti, mutta se kuuluu elämään. Esimerkkinä mainittakoon maailman tilanne, joka on tällä hetkellä kamala, mutten osaa siihenkään suhtautua ilmeisesti muiden mielestä oikein, joten en ota siihen sen suurempaa kantaa. Katsotaan päivä kerrallaan vaikka tämä tarina ei tulekaan päättymään positiivisesti.

Olenko siis liian itsevarma, koska uskon selviäväni läpi harmaan kiven? Onko se kiellettyä? Olen selvinnyt tähän asti aikamoisesta kakkasuosta, vaikka joistain asioista vain joudun vaikenemaan näin "julkisesti", niin miksi hitossa en selviäisi jatkossa? Elämä on liian kallisarvoista hukattavaksi pessimistisellä asenteella! En pakota ketään olemaan kaltaiseni, tai edes halua sellaista, mutta suosittelen kokeilemaan sitä positiivisuutta - miun elämä on ainakin paljon kivempaa näin!

Kukin tyylillään


Internetz on puolillaan blogeja ja jokaisella bloggaajalla on oma tyylinsä. Miun tyyli on positiivinen ja päiväkirjamainen kertominen, sinun tyyli on varmasti toinen. Tämä on miun näkönen blogi ja sitä olen alusta asti halunnutkin. Dissaan mielessäni monia blogeja, mutten koskaan tuo sitä esille esimerkiksi täällä, koska jokainen bloggaa omasta syystään ja niin pitää ollakin. Jos en pidä jostain blogista, en lue seuraavaa postausta ja korkeintaan mussutan tai keskustelen siitä kotona.

Sama periaate pätee moneen asiaan elämässäni: En dissaa ihmisiä päin naamaa enkä heidän selän takana, päässäni saatan sitä tehdä, mutta sitä tekee jokainen. Kliseinen lause "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." on täysin totta. Pyrin kohtelemaan muita niinkuin haluaisin heidän kohtelevan minua, koska jos olen p***a toista kohtaan, miten voin olettaa hänen tai muiden olevan yhtään muuta minua kohtaan? En minäkään mikään halinalle ole, välillä asiat ketuttaa ja ne täytyy jonnekin purkaa, mutta pitää pystyä harkitsemaan miten ja missä sen purkaa.

Kaikki on p**kaa paitsi k**i?


Ei ole, mikään ei ole kakkaa jos asenteesi on oikea, uskoit tai et. Minä elän elämäni juuri niin kuin haluan ja aion myös kirjoittaa siitä sellaisenaan. Elämäni ei ole vain sydämiä, naurua ja pehmonalleja, vaan välillä asiat tuntuu myös p***alta, koska olen ihminen jolla on tunteet. Sinä elät elämäsi juuri niin kuin haluat ja parhaaksi näet, ja halutessasi myös kirjoitat siitä sellaisenaan tai vaikka kaunistellen, se ei ole minun asiani. Tästä näpyttelystä ei tule koskaan minulle työtä, koska tämä on hauska ja terapeuttinen harrastus. Näin ollen en myös aio ottaa tätä liian vakavasti. Sie luet tätä jos sinnuu kiinnostaa, minnuu ei sinänsä kiinnosta luetko, vaikka onhan se kivaa jos joku näistä lätinöistä jotain irti saa! Jos sinua ärsyttää minun asenteeni, voit ehkä katsoa peiliin ja miettiä tarvitseeko omaasi korjata?

Pus pus hali hali. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Love,
Me

Btw, positiivinen asenteeni ei tule poistumaan vaikka maailmansota syttyisi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti