lauantai 28. marraskuuta 2015

Viimeisetkin viisauden rippeet..

..ovat poissa!

Tämä viikko, ja varmasti osa seuraavaakin, menee aivan harakoille reenaamisen suhteen. Tiistaina pukkas kuumeen ja lunssan tynkästä ja perjantaina poistettiin viimonen viisaudenhammas.

Miehän pelkään hammaslääkäriä enemmän kun mitään, tai en oikeastaan hammaslääkäriä, vaan kipua. Pahin pelkoni on siis minkäänlainen kipu, paitsi se, jonka tietää loppuvan jonkun tietyn aikamääreen päästä tai silloin kun itse päättää (Esim. tatuoiminen).

Järkyttävällä paniikilla siis perjantaina erikoishammaslääkärin vastaanotolle. Mukavasti se siinä myös pelotteli, että: "Tämähän on sitten hyvin pitkäjuurinen hammas ja juuret hipovat kasvojen hermoa, joten tässä pitää olla meidänkin hyvin varovaisia.." Varovaisuudesta en tiedä kyllä, koska hirveä runnominen, rutina ja kiskominen siellä kävi. Operaatio itsessään kesti max 15 minuuttia vaikka kyseessä oli tosiaan puhkeematon hammas ja poisto kirurgisena toimenpiteenä. Leukaluuta ei tarvinnut porata tai muutakaan kikkakolmosta tehdä, viisaus lähti suosiolla. "Viisaus ei asu meissä.."

Pari päivää tässä on syöty sitten kaikkea mitä vain on pystynyt pureskelematta ja suuta paljon aukomatta syömään: jäätelöä, maksamakkaraa (kyllä, pelkälteen, lusikalla, nam), perunamuussijauhelihamössöä, kaurapuuroa sokerittomalla mehukeitolla.. Ja kyllä minä nyt yllätyin, kun yhtäkkiä koin ikävöiväni takaisin siihen ruokavalioon, jota olen kironnut viimeiset X viikkoa. Tuli ikävä ruisleipää, cashew-pähkinöitä ja JOPA kanaa ja riisiä, että anteeksi mitä? No kyllä.. Tajusin, että se on loppujen lopuksi paljon mukavampaa syödä, kun on tietyt kellonajat ja tietyt eväät mitä pitää popsia. Tällainen: "Mitähän sitten pystyisin syömään ilman että tikit repeää.." on aivan anaalista, vaikka jäätelö onkin hyvää.

Yllättävää on myös se, ettei tämä edes ole pahasti kipeä, kunhan ei väkisin kisko leukoja kauemmaksi toisistaan. Buranaa ja Para-tabsia napsin kyllä säännöllisin väliajoin, viitaten aikaisempaan pelkoon, mutta nassu ei ole enää edes turvoksissa. Ohjeissa kyllä sanotaan, että turvotus tulee vasta 2 päivän kohdalla, että kahtellaan sitten huomenna.

Tässä siis joku tekosyy hiljaiselooni. Ai sou sowwi..

Eniten harmittaa, että huomiset yhteistreenit jää minulta väliin. Ruikutan rannalla, kun muut könyää portaita ja hikoilee. Napsin kyllä kuvia ja laiskottelen lopun aikaa.. Lekuri oli sitä mieltä että: "Jos sitä nyt ainakin pari päivää pysyisit poissa salilta tai jättäisit raskaat liikunnat väliin.." Eli maanantaina mennään jo?? Hihii! Nojoo, jos sama jatkuu, että haava alkaa vuotamaan verta jo silloin, kun kiipeän portaat yläkertaan, niin ehkä se on katottava miten tää tästä etenee. Samalla ketutuksella kuitenkin homma loppuun asti, pidempi saikku siitä tulis jos tuo ei umpeutuisi tai ottais ja tulehtuis.. Leuka kuitennii hermoon asti auki. Plöäääh!


Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu!




Love,
Me


P.S. Joulun odotus alko jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti