sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulumieltä ja tunnustus

Tunnustan!


Ei arkkitehdiksi
Nyt mä sen myönnän: Lusmu, lusmumpi, minä. Minusta ei ole kurinalaiseen toimintaan, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Olen lusmujen kuningatar, enkä muuksi muutu. Lusmu, lusmu, lusmu, lusmu..

Kuusipuu
En ala kuitenkaan valehtelemaan itselleni tai teille, että alkaisin nyt "etsimään onnellisuutta" tai, että olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Voin rehellisesti sanoa, että a) olen onnellinen eli sitä ei tarvitse etsiä, b) myönnän tappioni ja c) en ole tyytyväinen siihen mitä olen. Ai minkä tappion? No sen, etten ole ihmenainen, joka pystyy kaikkeen.

Vannotin itselleni, että otan personal trainerin palkkaamisesta kaiken irti ja teen töitä hulluna, että tuloksia tulisi mahdollisimman paljon. En kuitenkaan siihen kyennyt ja petin itseni luovuttamalla. Olen lusmunnut kuukauden: Ei salia tai liikuntaa ja järkyttävä määrä paskaa kitusiin. Tällainen mä olen, aina ei seeprakaan pääse raidoistaan eroon. Se on hyväksyttävä ja alettava nousemaan taas kuopan pohjalta ylöspäin - pienin askelin. Itsesäälissä rypeminen loppuu kuitenkin nyt ja perseily myös, koska kroppa alkaa taas muistuttamaan millaista elämä on, kun perseilee: Selkä on kipeä jos nukun pidempään kuin 7-8h, flunssaa pukkaa joka välissä ja lihakset lyö kaikkialta lukkoon. Ei tämä ole elämää, se oli joskus, muttei saa olla enää!

Joulu, joulu, joulu <3


Olen ollut kiltti? P**kanmarjat!
Palataan kuitenkin iloisempiin asioihin ja kuten ehkä aiemminkin jo kerroin, minusta tuli joulumielinen höppänä. Joulu on lastenjuhla ja lasten riemu tuo joulumielen itsellekin. Joulu oli lahjojen, herkkujen ja sukulaisten täyteinen - ihana kerrassaan. Lahjoja oli paljon, herkkuja aivan liikaa ja sukulaisia on nähty jo varastoon asti, hah!

Rakkaat
Jouluruokaa on myös syöty riittämiin ja Isälle ja muille poismenneille viety kynttilä hautuumaalle. Yhteistä aikaa vietetty pelaten lautapelejä ja korttia, välillä vähän pleikkariakin, ja onhan sitä tullut leikittyä uusilla leluillakin. Lapset on hyvä tekosyy päästä itsekin leikkimään leluilla, oispa ollut noin hianoja vempaimia sillon joskus! On myös reissattu ja saatu puketteja, joulupukkikin tais käydä kylässä piiiiitkästä aikaa.
Poismenneille

Nyt on vielä muutamia päiviä lusmuilua jäljellä, ensi vuonna tää loppuu, ihan oikiasti! Selkä on saatava takaisin kuntoon ja elämä raiteille, piru vie sentään. Toivottavasti ei jää lässytykseksi tämäkin..


Suunta ylöspäin


Elämä on silti edelleen ihanaa ja positiivisena pyritään pysymään, välillä vain kaadutaan, tällä kertaa isommin. Pt jakson lopputulokset tulevat olemaan sontaa, ihan omasta syystäni, mutta vahinkoja sattuu. Opinpahan ettei itseään kannata ahdistaa nurkkaan ja tehdä asioista tietentahtoen pakkopullaa. Kaikesta pitää nääs oppia!

Toivottavasti kaikilla on ollut ihanat juhlapyhät ja uuden vuoden lupauksia tehdään kovasti - niistä pidetään myös sitten kiinni! Joulu on aikaa, jolloin pitää olla perheen, ystävien ja lähimmäisten kanssa, ja iloita ja rakastaa!

Love,
Me

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulu tullessaan, tekee taikojaan..

..on kuin vuosia ei olis ollutkaan!

Perhe 
Joulumieli 
Joulupukki 
Joululahjat 
Joulukuusi ja koristeet 


Joulun taika palas munkin elämään



Vuosia joulu merkitsi minulle vain kipeitä muistoja ja kutsuinkin sitä vain kaupalliseksi paskajuhlaksi, mutta nyt se on kuitenkin muuttunut parissa vuodessa. Kyllä se vain on fakta, että lapset sen joulun tekee, joulu on lasten juhla!

Tämän joulun vietto alkoi jo kauan sitten ja en odota mitään yhtä paljoa. Saamme lapset koko jouluksi, joten päätimme vietellä kriittiset päivät kotosalla. Tässä onkin jo jonkun aikaa haalittu lahjoja pienille ja ne päätyivät jo pakettiinkin. Isännän lahjakin tuli postissa tänään, joten minun osalta homma alkaa lahjojen suhteen olla selvä. Joulukuusi, koristeet ja valot on hommattu ja ulkona on jääpuikon malliset ulkovalot. Koti on koristeltu tontuilla ja kynttilöillä ja viikonloppuna tuoksuu piparkaakut! Joulupukin vierailukin ehdittiin jo varata! Tämä akka on ihan fiiliksissä - olen rakastunut jouluun uudelleen?


Pienenä lapsena varmasti nautin joulusta, mutta viimeiset teinijoulut ennen isän kuolemaa ovatkin ainoita mitä mieleen on painautunut. Aina sai viimetingassa olla kaiken tekemässä ja aattoaamuna vielä siivoamassa, aattona perinteenä oli umpikänninen isä ja monet joulut pelättiin äidin ja joskus itsensäkin puolesta, kun pieni ei vielä tajunnut ettei se uhoaminen aina teoiksi muutu. Viis niistä.. Jäi sieltä hyviäkin asioita: Meilläkin käy hippiäistonttu joka vuosi, mekin kidutetaan lapsia hautuumaareissulla aattoiltana ja aion pakottaa lapset katsomaan Lumiukon aattoaamuna.

Tehtiin isännän kanssa jo pieni jouluinen kierros Pirkanmaalla, vietiin vanhuksille vähän joulutuomisia ja kummilapsilleni lahjoja. Myöhemmin sitten toinen kierros isännän sukulaisia muistaen. Periaatepäätös kuitenkin on se, että aikuisia ei lahjota, vain lapset ja vanhukset lahjotaan. Vanhus -tittelin ansaitsee vasta 70-vuotiaana, tiedoks vaan sukulaisille, hah!

Pelkään kuitenkin, että tavoittelen alitajuntaisesti liian täydellistä joulua ja petyn itseeni jos en onnistukaan. Haluaisin että se olisi täydellistä, kerrankin, vuosien jälkeen. Toisaalta, voihan se olla täydellistä vaikka mutkia tulisikin matkaan?

Mihin tää perhe mut viekään.. Ymmärrän taas mitä joulun odotus todellisuudessa on, ihan mieletöntä!





Takaisin maan pinnalle



Selfie ft SH!
Ruffe ja parsa?
Mitäs muuta tässä on touhuttu hiljaiselon aikana? Lusmuiltu ainakin.. Kuvat kertonee sanojen sijaan tälläkin kertaa, mutta mainittakoon että sain selfien itse Sami Hedbergin kanssa, ruffet on ihania pahviaivoja, mukulat käyny harrastamassa, autokin ehkä ostettiin ja inbodyssäkin käytiin. Pienimuotoista häsläystä ja ajoittaista vitutusta on ollut ilmassa tässä, mutta tämän päiväinen Inbody -mittaus antoi taas potkua ja jaksamista reeniin. Lihasmassaa oli tullut 0,6kg lisää ja rasvaa lähtenyt 0,8kg, hidasta, mutta tulosta silti.

Kyllä olen edelleen positiivinen ja jaksan olla kiitollinen mitä minulla on, vaikka välillä ketuttaakin. Nii saatana! Jos nyt kuitenkin pääsisi taas rutiineihin ja vääntäisi hulluna loppuvuoden töitä, että tulisi sitten mainiot tulokset "lopputesteissä" pt:n kanssa. Tänäänkin nousi rauta vaikka leuka kipuineen on vähän häirinnyt elämää ja reenejä jo jonkun aikaa. Sain mie miljoonannen hammaslääkärireissun jälkeen antibiootin siihen, josko nää kivut sitten kohta lakkais.. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato?

Mutta näillä mennään tänään.. Jatkakaa!




Love,
Me


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hikeä, tuskaa ja liikkumisen riemua?

Pää lyö tyhjää, mutta yritetään.. Alkuun pienet pahoittelut: Viisurin poiston jälkimeiningit ja työkiireet ovat pitäneet tämän blogin pienessä hiljaiselossa, mii sou sowi!

Taas mennään, palautellen alas ja joka toinen ylös, vauhdilla! 


Viikko sitten sunnuntaina käytiin Warriors of Valhalla tiimin kanssa yhteisreenailemassa Kisakunnon Tommi Pihlavan johdolla. Vai miten se nyt meni, muut reenas ja minä pidin pokkani ylhäällä kameran kanssa? Pari kertaa meinas kyllä kieltämättä hihityttää, mutta eihän se olisi ollut reilua hekotella portaitten yläpäässä, kun muut painaa hulluna portaita ees taas, vai oisko? Kyllä minuu oikeesti ketutti kuin pientä oravaa talvella, jolla on käpy jäässä, kun en päässyt näihin kemuihin osallistumaan (Tämä siis siksi että edeltävänä perjantaina olin tosiaan viisurin poistossa ja rankkaa liikuntaa ei saanut harjoittaa..).

Treenillä oli tarkoitus imitoida itse Tough Viking kisaa, omalla tavallaan: Juoksua, sykkeiden vaihtelua ja väleissä lihaskuntoa vaativia harjotteita. Alkuun tiimi otti pientä lämpöä juoksemalla portaiden alapäähän ja siitä se sitten alkoi, rääkki! Ylös ja alas lukuisilla eri variaatioilla: kaikki portaat, joka toinen, tasajalkaa.. Välissä vähän kahvakuulaa ja punnerruksia ja taas mentiin. Vaikea sinänsä kertoa millainen reeni oli, kun itse tosiaan ruikutin rannalla, mutta jälkikommentit kertoi, että reeni meni perille. Laatta meinas lentää ja henki salpaantui, mutta kivaa ilmeisesti oli, vaikka pohkeet olivatkin tukossa monta päivää jälkeenpäin. Tiimi veti täysillä ja jokainen tsemppasi toisia, juuri niinkuin homman pitääkin olla. Tuskasta ja hiestä huolimatta, porukka jaksoi hymyillä vielä lopussa! Mieletön tekemisen meininki kaikilla!

Tuli kyllä myös hienosti esille yksi erinomainen seikka Tommista personal trainerina: Hän teki saman mitä teetti tiimillä. Itseäni ei juurikaan vakuuta pt:t/valmentajat, jotka seisovat vieressä ja kertovat mitä tehdään, huutavat "Jaksaa, jaksaa" tai just ja just ehkä näyttävät liikkeen pienimmillä painoilla. Mielestäni se, että hän teki saman treenin itse, kertoo osaamisesta. Helpompi se on luottaa pt:hen, joka todistetusti kykenee tekemään asiat mitä teettää valmennettavalla. Miksi näin? Koska on paljon näitä pt:itä, jotka eivät välttämättä edes näytä siltä, että on pahemmin itse vuodattanut verta tai kyyneleitä treenin parissa ja valmennettavan kanssa salilla seisoo vieressä KÄDET TASKUSSA. Pisteet siis Tommille jälleen!

Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa?















Kiitos Tommi (Kisakunto.fi) ja kiitos tiimi! Näitä lisää, ens kerralla saa muu porukka sit hihitellä miulle! Toivottavasti teillä muilla oli yhtä hauskaa kun mulla, muahahhahahaaa!

Love,
Me