tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulu tullessaan, tekee taikojaan..

..on kuin vuosia ei olis ollutkaan!

Perhe 
Joulumieli 
Joulupukki 
Joululahjat 
Joulukuusi ja koristeet 


Joulun taika palas munkin elämään



Vuosia joulu merkitsi minulle vain kipeitä muistoja ja kutsuinkin sitä vain kaupalliseksi paskajuhlaksi, mutta nyt se on kuitenkin muuttunut parissa vuodessa. Kyllä se vain on fakta, että lapset sen joulun tekee, joulu on lasten juhla!

Tämän joulun vietto alkoi jo kauan sitten ja en odota mitään yhtä paljoa. Saamme lapset koko jouluksi, joten päätimme vietellä kriittiset päivät kotosalla. Tässä onkin jo jonkun aikaa haalittu lahjoja pienille ja ne päätyivät jo pakettiinkin. Isännän lahjakin tuli postissa tänään, joten minun osalta homma alkaa lahjojen suhteen olla selvä. Joulukuusi, koristeet ja valot on hommattu ja ulkona on jääpuikon malliset ulkovalot. Koti on koristeltu tontuilla ja kynttilöillä ja viikonloppuna tuoksuu piparkaakut! Joulupukin vierailukin ehdittiin jo varata! Tämä akka on ihan fiiliksissä - olen rakastunut jouluun uudelleen?


Pienenä lapsena varmasti nautin joulusta, mutta viimeiset teinijoulut ennen isän kuolemaa ovatkin ainoita mitä mieleen on painautunut. Aina sai viimetingassa olla kaiken tekemässä ja aattoaamuna vielä siivoamassa, aattona perinteenä oli umpikänninen isä ja monet joulut pelättiin äidin ja joskus itsensäkin puolesta, kun pieni ei vielä tajunnut ettei se uhoaminen aina teoiksi muutu. Viis niistä.. Jäi sieltä hyviäkin asioita: Meilläkin käy hippiäistonttu joka vuosi, mekin kidutetaan lapsia hautuumaareissulla aattoiltana ja aion pakottaa lapset katsomaan Lumiukon aattoaamuna.

Tehtiin isännän kanssa jo pieni jouluinen kierros Pirkanmaalla, vietiin vanhuksille vähän joulutuomisia ja kummilapsilleni lahjoja. Myöhemmin sitten toinen kierros isännän sukulaisia muistaen. Periaatepäätös kuitenkin on se, että aikuisia ei lahjota, vain lapset ja vanhukset lahjotaan. Vanhus -tittelin ansaitsee vasta 70-vuotiaana, tiedoks vaan sukulaisille, hah!

Pelkään kuitenkin, että tavoittelen alitajuntaisesti liian täydellistä joulua ja petyn itseeni jos en onnistukaan. Haluaisin että se olisi täydellistä, kerrankin, vuosien jälkeen. Toisaalta, voihan se olla täydellistä vaikka mutkia tulisikin matkaan?

Mihin tää perhe mut viekään.. Ymmärrän taas mitä joulun odotus todellisuudessa on, ihan mieletöntä!





Takaisin maan pinnalle



Selfie ft SH!
Ruffe ja parsa?
Mitäs muuta tässä on touhuttu hiljaiselon aikana? Lusmuiltu ainakin.. Kuvat kertonee sanojen sijaan tälläkin kertaa, mutta mainittakoon että sain selfien itse Sami Hedbergin kanssa, ruffet on ihania pahviaivoja, mukulat käyny harrastamassa, autokin ehkä ostettiin ja inbodyssäkin käytiin. Pienimuotoista häsläystä ja ajoittaista vitutusta on ollut ilmassa tässä, mutta tämän päiväinen Inbody -mittaus antoi taas potkua ja jaksamista reeniin. Lihasmassaa oli tullut 0,6kg lisää ja rasvaa lähtenyt 0,8kg, hidasta, mutta tulosta silti.

Kyllä olen edelleen positiivinen ja jaksan olla kiitollinen mitä minulla on, vaikka välillä ketuttaakin. Nii saatana! Jos nyt kuitenkin pääsisi taas rutiineihin ja vääntäisi hulluna loppuvuoden töitä, että tulisi sitten mainiot tulokset "lopputesteissä" pt:n kanssa. Tänäänkin nousi rauta vaikka leuka kipuineen on vähän häirinnyt elämää ja reenejä jo jonkun aikaa. Sain mie miljoonannen hammaslääkärireissun jälkeen antibiootin siihen, josko nää kivut sitten kohta lakkais.. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato?

Mutta näillä mennään tänään.. Jatkakaa!




Love,
Me


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti