sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulumieltä ja tunnustus

Tunnustan!


Ei arkkitehdiksi
Nyt mä sen myönnän: Lusmu, lusmumpi, minä. Minusta ei ole kurinalaiseen toimintaan, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Olen lusmujen kuningatar, enkä muuksi muutu. Lusmu, lusmu, lusmu, lusmu..

Kuusipuu
En ala kuitenkaan valehtelemaan itselleni tai teille, että alkaisin nyt "etsimään onnellisuutta" tai, että olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Voin rehellisesti sanoa, että a) olen onnellinen eli sitä ei tarvitse etsiä, b) myönnän tappioni ja c) en ole tyytyväinen siihen mitä olen. Ai minkä tappion? No sen, etten ole ihmenainen, joka pystyy kaikkeen.

Vannotin itselleni, että otan personal trainerin palkkaamisesta kaiken irti ja teen töitä hulluna, että tuloksia tulisi mahdollisimman paljon. En kuitenkaan siihen kyennyt ja petin itseni luovuttamalla. Olen lusmunnut kuukauden: Ei salia tai liikuntaa ja järkyttävä määrä paskaa kitusiin. Tällainen mä olen, aina ei seeprakaan pääse raidoistaan eroon. Se on hyväksyttävä ja alettava nousemaan taas kuopan pohjalta ylöspäin - pienin askelin. Itsesäälissä rypeminen loppuu kuitenkin nyt ja perseily myös, koska kroppa alkaa taas muistuttamaan millaista elämä on, kun perseilee: Selkä on kipeä jos nukun pidempään kuin 7-8h, flunssaa pukkaa joka välissä ja lihakset lyö kaikkialta lukkoon. Ei tämä ole elämää, se oli joskus, muttei saa olla enää!

Joulu, joulu, joulu <3


Olen ollut kiltti? P**kanmarjat!
Palataan kuitenkin iloisempiin asioihin ja kuten ehkä aiemminkin jo kerroin, minusta tuli joulumielinen höppänä. Joulu on lastenjuhla ja lasten riemu tuo joulumielen itsellekin. Joulu oli lahjojen, herkkujen ja sukulaisten täyteinen - ihana kerrassaan. Lahjoja oli paljon, herkkuja aivan liikaa ja sukulaisia on nähty jo varastoon asti, hah!

Rakkaat
Jouluruokaa on myös syöty riittämiin ja Isälle ja muille poismenneille viety kynttilä hautuumaalle. Yhteistä aikaa vietetty pelaten lautapelejä ja korttia, välillä vähän pleikkariakin, ja onhan sitä tullut leikittyä uusilla leluillakin. Lapset on hyvä tekosyy päästä itsekin leikkimään leluilla, oispa ollut noin hianoja vempaimia sillon joskus! On myös reissattu ja saatu puketteja, joulupukkikin tais käydä kylässä piiiiitkästä aikaa.
Poismenneille

Nyt on vielä muutamia päiviä lusmuilua jäljellä, ensi vuonna tää loppuu, ihan oikiasti! Selkä on saatava takaisin kuntoon ja elämä raiteille, piru vie sentään. Toivottavasti ei jää lässytykseksi tämäkin..


Suunta ylöspäin


Elämä on silti edelleen ihanaa ja positiivisena pyritään pysymään, välillä vain kaadutaan, tällä kertaa isommin. Pt jakson lopputulokset tulevat olemaan sontaa, ihan omasta syystäni, mutta vahinkoja sattuu. Opinpahan ettei itseään kannata ahdistaa nurkkaan ja tehdä asioista tietentahtoen pakkopullaa. Kaikesta pitää nääs oppia!

Toivottavasti kaikilla on ollut ihanat juhlapyhät ja uuden vuoden lupauksia tehdään kovasti - niistä pidetään myös sitten kiinni! Joulu on aikaa, jolloin pitää olla perheen, ystävien ja lähimmäisten kanssa, ja iloita ja rakastaa!

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti