sunnuntai 14. elokuuta 2016

Long time no see: Selittelyä selittelyn perään

Mistähän sitä edes alottaisi, kun paljon on aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut?

Tässä käy varmaan joka kesä näin, blogi jää, kun akka viipottaa pää kolmantena jalkana menemään. No excuses. Onneksi en tee tätä työkseni, vaikka silloin olisikin varmasti enemmän aikaa tänne kirjoitella. Silti ahdistaa ja nolottaa, etten ole saanut sovituista asioista kirjoitettua. Olen lupaillut lukijoille ja itselleni, mutta siihen se on jäänyt. Monesti olen tekstin aloittanut, mutta muutaman lauseen jälkeen sulkenut koneen ja antanut olla.

Kesä tuli kesä meni


Kesään kuului uuden työn aloitus, paljon aikaa perheen kanssa ja totaalinen lusmuilu liikunnasta ja terveellisestä syömisestä. Käytiin Tykkimäet, Särkänniemet ja Tropiclandiat, ollaan juostu Pokemonien perässä liki 200km (Oi kyllä, olen koukussa), leikitty, naurettu ja oltu. Lopulta sydänkin ehti särkyä, kun kesä loppui liian aikaisin.



Paljon on parissa kuukaudessa oppinut uudessa duunissa ja sen saralla kesä on ollut täynnä onnistumisen tunteita. Salilla tai juoksemassa en ole paria kertaa lukuunottamatta,juurikaan käynyt, joten omantunnon tuskia on koettu - ja paljon. Selitin ja sallin tämän itselleni sillä, että lasten kanssa on muutenkin niin vähän aikaa, että mielummin olen heidän kanssaan, kun työpäivän jälkeen kulutan edes sitä tuntia kahta poissa. Huono selitys, mutta ehkä kelvollinen.

Pääasia on, että kesä oli täynnä perhettä ja rakkautta ja toki toissijaisena se, että painoa en ole grammaakaan ottanut takaisin, vaan se on jopa pari kiloa pudonnut huonoilla syömisillä. Nyt paininkin taas itseni kanssa, että saisin hommat takaisin raiteille ja liikunnan ja ruokavalion taas kuntoon.

Kesken jäi kaikki - So sorry!


Niinkuin FB:n puolella jo pyytelinkin anteeksi niin teen sen vielä täällä. Suuri anteeksipyyntö yhteystyökumppaneille, jotka jäivät odottamaan postauksia ja lukijoille, jotka ehkä joskus saivat motivaatiota tai jotain muuta irti tästä blogista. Nyt kun olen päässyt jyvälle töistä ja paluu arkeen on tapahtunut, koitan olla taas aktiivisempi. Mitään en tosin enää lupaile, etten tuota pettymystä kenellekään - varsinkaan itselleni.


Jalkatreeni kahden kuukauden tauon jälkeen


Pari kertaa tämän kesän aikana kävin salilla kokeilemassa onneani ja molemmilla kerroilla lähdin melkein itkua vääntäen ja kettuuntuneena kesken kaiken kotiin. Parempi olikin sitten taas pysyä poissa.

Eilen kuitenkin sain itseni taas yrittämään ja kappas, se olikin pitkästä aikaa ihan jeppis. Kevyt jalkatreeni "vähän sinnepäin" ja nyt nautin tästä tuskasta ja vältän vessaa ja portaita. Veikeetä kuinka kipu on välillä kivaa ja tuskakin taivaallista..

Ehkä se kipinä taas löytyisi ennen syyskuun koitosta. Miten musta tuntuu, että tämä sama kaava käytiin läpi viime kesänä, mutta mitään en oppinut. Pässi mikä pässi? Sen ehkä nyt opin etten haali enää yhtään projekteja päällekkäin, yksi kerrallaan loppuun asti ennen uuden aloittamista.

Yritetään jatkaa siitä mihin jäätiin..

Peace,
Me


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uudet kesäiset tuulet..

Kesä on vihdoin täällä: Isäntä jäi kesälaitumille ja lasten kevätjuhlat on juhlittu. Mitä minun kesälomaani tulee, sitä ei ole. Tulen siis kiusallanikin viljelemään tätä koko kesän: "Loma? Mikä se on? Jotain syötävää?"

Varoitus: Tämä postaus sisältää paljon kuvia!

Kaduilla tuulee..


Tässä siis yksi uusi tuulahdus: Se miksi sitä kesälomaa ei tänä vuonna ole johtuu siitä, että "poltin kesälomani" vaihtamalla työpaikkaa.  Lähden ensi viikolla täysillä kohti uusia haasteita "omalle alalle" eli takaisin nörtiksi. Lomista viis, kun pääsee haastamaan itsensä ja osaamisensa. Kesää vietetään kuitenkin mahdollisimman mukavasti vähintäänkin viikonloppuisin - tästä tehdään maailman paras kesä!

Sain myös alkuviikosta taas uuden harjoitusohjelman Kisakunnon Tommilta eli siltä parhaimmalta henkilökohtaiselta mustalaiseltani (Köh.. Personal trainer). Testaukset tehtiin ja tuloksista lisää alempana, mutta lyhykäisyydessään totean, että nyt pääsee treenaamaan jo kunnolla!

Lonkankoukistaja on taas terässä, joten jalat lisättiin aikaisempaan saliohjelmaani, joka sisälsi jonkun aikaa vain työntävät + core ja vetävät + core. Rakastuin supereihin niin paljon että vedetään niillä vielä jonkun aikaa jalkojen lisäyksellä. Rok rok!

Salil eka salil vika?

Nyt mennään eikä meinata!

Hei hei mitä kuuluu..


Monenlaista on mahtunut toukokuuhun: Väriestejuoksu Jyväskylässä, Kympin nainen Kouvolassa, tuotetestailua ja sen sellaista. Kaikista näistä tulen postailemaan pian omina postauksinaan, mutta kuvat antavat vähän esimakua.

Väriestejuoksu 2016

Kympin nainen 2016

Suomen Voimistelutuote..

Vastuskuminauhat.fi

Tämän kaiken lisäksi on käyty Eturivin keikalla katsomassa Yötä, yksissä kemuissa otettu selfie Viikatteen Kallen kanssa, opetettu lapsille "uusia" pihaleikkejä, otettu matsia Carcassonnessa, käyty elämäni ekassa pesismatsissa ja rääkätty mainiota ystävää/työkaveria bootcampin muodossa. Toki tässä on keretty paljon paljon muutakin..

Olli <3

Kalle <3

Mikäs tää on, kuka arvaa?

Voitan, aina!

Superpesistä Tahko - Kitee

Bootcampin loppuskaba

..kuten treenata hulluna ja tehdä tulosta!


Jeah!

Kävin siis keskiviikkona inbodyssa ja aeroscan mittauksissa ja voin kertoa, että olen tyytyväinen tuloksiin. Kyllähän ne aina voisivat olla paremmat, varsinkin nyt, kun kahden viimeisen välissä oli kuukauden totaalilepo tuon lonkankoukistajan takia.

Let the results speak for themselves!

Inbody 750

Aeroscan

Tästä on kuitenkin pirun hyvä jatkaa! Tällä kertaa tavoitteet ovat hieman realistisemmat ja eka etappi on 10km juosten kesän lopussa. Mahtavan pt:n avulla sinne päästään jopa etuajassa, hahahahaa!

Hyvää kesän alkua immeiset!


Love,
Me

perjantai 13. toukokuuta 2016

Testissä Bluebiit RunningBas nappikuulokkeet

Musiikki on minulle edelleen hyvin tärkeä osa treenaamista ja ilman täysiä pauhaavaa musaa korvassa, on todella vaikea keskittyä siihen mitä tekee. Oli sitten kyse salitreenistä, juoksemisesta tai ihan vain koiran lenkittämisestä - musiikki kulkee mukana. Välillä se on räppiä, välillä trancea, välillä suomipoppia, toisinaan rockia ja joskus jopa heviä - kunhan on hyvää musiikkia.



Etenkin sen jälkeen, kun aloitin juoksemaan/lenkkeilemään enemmän, olen etsinyt itselleni täydellisesti istuvia kuulokkeita niitä löytämättä. Nappikuulokkeet ovat aina pudonneet korvista, kolisseet ja kahisseet ja sangalliset jättikuulokkeet ovat vain kokoajan tiellä ja rumiakin.

Sain jo joku aika sitten testattavaksi Bluebiit RunningBass nappikuulokkeet, jotka yllättivät minut kyllä positiivisesti. Olin skeptinen, koska olin kuullut merkistä vain vähän ja koska olin jo harkinnut vakavasti bluetooth kuulokkeita. Nimestä päättelin kuitenkin, että näiden on oltava nyt sitten hyvät juoksemiseen, ja ovathan ne!



Korvaan tuleva osa on rakennettu ovelasti, siinä ei ole kiinteää sankaa korvan taakse vaan se on "rautalankamainen", jonka voi muotoilla itse oman korvan mukaan. Niinkuin monessa muussakin kuulokemallissa, valittavana on kolme eri silikoonipallukkakokoa ja omaan korvaan jouduin valitsemaan pienimmän, jonka jälkeen napit istuivat täydellisesti. Eivät hölsky korvissa tai päästä suotta taustamölyä läpi. Toki kun viereen tulee puhumaan kovemmalla äänellä, ja volat ei ole täysillä, kuulet kyllä jos jollain vaikka on asiaa.



Äänentoistopuolen jätin asiantuntevamman tahon, eli mieheni, testattavaksi. Itse kuuntelen musiikkia terapeuttisena nollaamiskeinona eikä minulla ole samanlaista korvaa verrata äänenlaatua kuin hänellä. Mieheni on pyörinyt vuosia musamaailmassa ja hänelle äänenlaatu on aina ollut tärkeä. Hänetkin nämä napit yllättivät sillä äänenlaatu taisteli nätisti toisen valmistajan kehuttujen nappikuulokkeiden kanssa. Basson toisto oli kuulemma erinomainen, parempi kuin muissa testatuissa, ja diskantista tuli kommentti että oli hieman tunkkaisempi, mutta ei sekään paha.

Ainoaksi ongelmaksi näiden kanssa koin kuitenkin korvan taakse tulevan sangan. Se pitää kyllä kuulokkeet kivasti korvissa ja paikoillaan, mutta hiuksia ei tarvitse haroa korvan taakse tai suurella todennäköisyydellä seuraavaksi korjataan kuuloketta takaisin korvaan. Ratkaisin tämän tosin sillä, että hiukset pysyy ponnarilla, niinkuin ne tosin treenatessa aina onkin.



Nämä ei kuitenkaan kolise ja pompi juostessa, joten saa kuunnella rauhassa vain ja ainoastaan sitä musiikkia ilman sivuääniä. Kyllä nämä kuulokkeet menivät omien kokeilujeni ykkössijalle pysyvyyden ja käyttömukavuuden takia, äänenlaadusta puhumattakaan.

Bluebiit tarjoaa teille, rakkaat lukijani, -20% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: biitnewlife . Koodi on voimassa toukokuun 2016 loppuun asti!


Love,
Me

P.S. Pistettiin juuri soittolistojakin uusiksi ja jos kiinnostaa vakoilla niin täältä löytyy miun random lista, joka saa lisäyksiä pikkuhiljaa. Siellä on laidasta laitaan genrejä, joten se on semmonen yleislista niinkuin nimikin kertoo. Jossain kohtaa täytyy tehdä uusi juoksu/treenilista, jossa on enemmän vain menoa ja meininkiä!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämäntapa

Olen taistellut itseni kanssa ja minua on jopa välillä ahdistanut, etten ole saanut tekstiä aikaiseksi tänne. Ahdistusta aiheutti ehkä se, että koin jotenkin olevani velvollinen päivittämään tätä blogia, mutta mitään ei vain syntynyt ja ajatus katkesi aina kun yritin. 

Ymmärsin kuitenkin hetki sitten, että mitäänhän tässä maailmassa ei ole pakko tehdä, paitsi ehkä maksaa veroja ja kuolla. Aloitin tämän blogin pääosin terapeuttisena asiana itselleni vaikkakin salaa toivoin, että tästä olisi ehkä joskus jotain hyötyä muillekin. Matkan varrella olenkin saanut positiivista palautetta ja huomannut, että joku tosiaan lukee tätä. Kiitos teille siitä ja pahoittelut tästä hiljaiselosta!

Samassa mietintäprosessissa etsin syytä tälle "so called writer's blockilleni" ja tänään löysin asialle edes jonkinlaisen selityksen: liian monta rautaa tulessa! Kappas kummaa, ajatusvirta heräsikin taas henkiin.

Kesä = Ihanaa lämmintä rentoutumisen aikaa?


BULLSHIT, ei minun kohdallani. Kyllähän minä kesää rakastan ja se on ehdottomasti paras vuodenaika, mutta se tuo mukanaan myös huonot puolensa. Kesä tuo minuun niin paljon enemmän virtaa, että haalin itselleni tekemistä niin paljon, ettei enää pysy itsekään mukana. Kokoajan pitää olla menossa tai tekemässä jotain ja turhaudun siltä seisomalta jos tekeminen loppuu kesken. That's me, semmonen olen aina ollut, enkä siitä tule muuttumaan.

Mm. TFCD-malleiluhommat ovat olleet yllättävän kivoja ja mukaansatempaavia ja siitä syystä päädyinkin tosiaan luomaan sille oman FB-sivun. Näin voin pitää tämän blogin sellaisena, kun sen alunperin tarkotinkin, spämmäämättä turhan paljon kuvia pärstästäni. On ollut kuitenkin mukavaa huomata miten sitä pikkuhiljaa kehittyy siinäkin hommassa ja kieroutunut omakuvakin on alkanut matkalla muuttua.

Itsekin kyllä haluaisi olla sillä kameran "oikealla puolella" eli kuvaajan roolissa, ja lautapelejäkin olisi kai kiva pelata joskus. Olohuoneeseen ilmestyi tanko, joten pitäisi alkaa toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tankotansseilusta. Samaiseen olohuoneeseen ilmestyi myös spinningpyörä, joten ehkä minulla on taas muutama tunti viikossa lisää kun pk lenkkejä voi tehdä vaikka Suomen pelejä katsellessa. Kaikkeen tähän ei vaan kuitenkaan tunnu riittävän tunteja kellotaulussa.

Minä en siis suinkaan rentoudu kesällä vaan otan kaiken ilon irti olemalla mahdollisimman aktiivinen. Rentoutua voi sitten talven kaamoksessa, eikö?

Mä tein sen ihan vahingossa!


Tästä kaikesta pääsemmekin koko jutun pointtiin, nimittäin siihen, että en enää luettele liikkumista näihin "olisi kiva ehtiä" -asioihin. Liikunta ei ole enää minulle toissijainen tai pakote, jokin asia jolle pitäisi löytää kalenterista aikaa. Huomasin, että liikunta on nykyään minun arkea ja se tulee luonnostaan. Liikunta kuuluu itsestäänselvyyksiin ja sille löytyy aikaa aina, kun sitä haluan. Olen siis onnistunut tekemään liikkumisesta itselleni elämäntavan ja se on aika hiton hieno asia! 

Lähdin tähän projektiin tiedostaen, että tavoitteena on elämäntapamuutos eikä vain dieetti, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt asiaa näin konkreettisesti. Kyllähän minä olen syömiseni saanut pidettyä kurissa ja painoa ei ole grammaakaan takaisin tullut, eli syömistottumuksiani onnistuin kyllä muuttamaan suuntaan jos toiseenkin. En kuitenkaan olisi ihan äkkiä uskonut, että liikunnasta tulisi minulle koskaan elämäntapa tai itsestäänselvyys, koska tie on ollut kivinen ja 90% elämästäni olen vihannut liikuntaa, se on ollut vastenmielistä "hullujen hommaa". Siinä taisi kuitenkin ihan vahingossa käydä niin..

Olen hakenut sitä intoa ja motivaatiota liikkua eri suunnilta, viimesimpänä ammentaen voimaa ihmisten (etenkin aviomieheni) epäuskosta - jos et ole törmännyt postaukseeni aiheesta niin voit lukea sen täältä. Avain oikeaan oveen oli kuitenkin se, että lopetin turhan miettimisen ja stressaamisen ja aloin (vaikkakin ns. pakon edessä, kun lonkankoukistaja sanoi poks) tehdä omilla ehdoillani. Nyt olen nauttinut liikunnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Pahin viholliseni olen minä itse ja kenellekään muulle minun ei ole todistettava yhtään mitään!


Love,
Tuuliviir.. Me!

Kesä <3
Näin meillä, mites teillä?
Wroom wroom..

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mietteitä mielipiteistä

Lauantai-illan valinnat


Tulipahan taas huomattua miten ihminen voikaan muuttua. Tämä viikonloppu oli semmonen "hidas viikonloppu" ja lauantaina sitten mietittiinkin jo aamutuimaan, mitä sitä tekisi illalla. Asiaa vatvottiin jopa tunteja käymällä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot: Leffaa teatterissa, terassikauden avaus, kapakki ylipäätänsä - perinteiset. Mikään ei oikein sytyttänyt ja etätoivo ja tylsyys meinasinkin jo iskeä.

Päädyimme kahdeksan jälkeen lauantai-iltana kuntosalille tekemään kunnon olkapääjumpan. Se oli kivaa ja en vaihtaisi sitä kyllä mihinkään siideriin/terassilla pönöttämiseen. Vielä muutama vuosi sitten valinta olisi ollut aivan toinen ja jos joku olisi edes ehdottanut liikuntaa lauantai-iltana, olisin nauranut pa**asesti. Olen siis nykyään tylsä aikuinen?

"Ehkä elämään mahtuu muutakin kun oma kroppa.."


Kuulin otsikonmukaisen kommentin tuossa taannoin, jopa aika läheiseltä ihmiseltä ja se puistatti pahemman kerran. Keskustelu koski lonkankoukistajavammaani ja siitä johtuvaa treenikieltoa. Tästähän se ajatus sitten lähti.

Oma kroppa = ulkonäkö.. Senkö takia minä tätä teen? No paskanmarjat. Se tulee kyllä kivasti siivellä, mutta se ei ole syy miksi minä pidän itsestäni huolta. Noinko ihmiset oikeasti näkee liikkumisen ja elämäntapamuutoksen? Jos olit lepposa läski aikaisemmin ja teit asialle jotain, oletkin pinnallinen paskiainen, joka teki sen kaiken ulkonäkönsä takia?

Terkkuja ihmisille jotka tosissaan uskoo, että elämäntapamuutos tehdään vain ulkonäön takia: En usko, että yksikään meistä löytää ko. syystä tarpeeksi motivaatiota tehdä muutosta. En ainakaan minä ja minun muutoksen takana oli fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, joka ei "lepposana läskinä" ollut kohdillaan. Nyt saatan pingottaa salilla käymisestä tai lenkkeilystä ja puhua vähän eri aiheista kahvipöydässä, mutta saisinko sitä kohtaan jonkinlaista kunnioitusta? Minäkin kunnioitan muiden ihmisten valintoja, vaikka ne välillä mielessäni kyseenalaistankin. Minä teen nykyään sitä mistä pidän ja voin helvetin hyvin.

Kyllä, elämään mahtuu paljon muutakin, kun oma kroppa. 


Viikonloppu kuvina


Perjantaina saapui tällaiset testiin

Kokeilin pientä kävelylenkkiä..
Jalka ei ole kunnossa vielä.

Carcassonnea ajankuluksi

Lauantai-illan valinta

Elämä on täynnä valintoja ja se on jokaisen oma asia millaisia omat valinnat ovat. Kunnioitetaan toistemme valintoja!

Love,
Me

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

FlipBelt - Kauan odotettu pelastus !

Metsästin jo pidempään sellaista käsivarsikoteloa/juoksuvyötä, johon mahtuisi minulle kaikki tarpeellinen ja tämä tyssäsikin aina jo ensimmäiseen esineeseen: Puhelimeeni. Minulla on LG G4, joka on 5,5 tuuman näytöllä ja siinä on vielä flipcover kuoret päällä. Olisin lopulta tyytynyt jopa siihen, että joka kerta lenkille tai salille lähtiessä irrotan kuoret ja sujautan puhelimen johonkin koteloon, mutta sekään ei ollut mahdollista, koska minnekään se ei olisi mahtunut. Saati sitten, että mukaan olisi saanut mitään muuta.

Paras ratkaisu tavaran kuljetukseen liikkuessa !


Sain testattavakseni FlipBelt nimisen tuotteen noin kuukausi sitten ja jo nyt siitä on tullut lähes välttämätön treenatessa. Se on mukava, tai jopa huomaamaton, päällä ja sen avulla mukana voi kuljettaa kaiken tarpeellisen esim pidemmällekin juoksulenkille. Enää ei tarvitse murehtia onko juoksuvaatteissa taskuja !



Salilla ollessa FlipBeltissäni majailee pääasiallisesti, muihin tuotteisiin liian isoksi osottautunut, puhelimeni, koska musiikin kuuntelu niin salilla kuin juostessa on minulle hyvin tärkeää. Juoksulenkille sinne saakin sitten mukaan puhelimen lisäksi avainnipun, joista ei erikseen tarvitse alkaa irrottelemaan sitä kotiavainta, välipalaa ja vaikka pankkikortin tai keskikokoisen lompakon, jos haluaa piipahtaa lenkin jälkeen vaikka kaupassa.




Omassa käytössä tämä on ollut mukana juostessa, kävellessä ja salitreenissä, mutta voisin helposti kuvitella ottavani sen mukaan myös kesän eläintarhareissulle tai tivoliin. Kesällä harvemmin kuljetaan vaatteissa, joissa on paljon taskuja ja lasten kanssa on aina kivempi jos olalla ei tarvitse kantaa laukkuakaan.



Vyö on helppo pukea päälle ja useiden koko- ja värivaihtoehtojen takia sieltä löytyy "perfect fit" jokaiselle. Pomppimattomuudesta en ole täysin vakuuttunut, koska tuon jättipuhelimeni kanssa vyö heiluu jonkinverran, vaikkei varsinaisesti kyllä pompikaan. Tämä on hyvin pieni paha, kun huomioi, että tämä on ainoa vyö, johon puhelimeni mahtuu ja vielä ilman, että irrotan sen kuoristaan!

"Täytyy vain luottaa, että pysyy.."


Kuului skeptisen kommentti. Kyllä, tavarat tuntuisivat pysyvän FlipBeltissä oikein nätisti, mutta jos hirvittää ja tarvitsee psyykkistä varmistusta, voi vyön kääntää "väärinpäin" päällä, jolloin aukot vyössä ovat käyttäjää vasten eikä vyöstä putoa varmasti yhtään mikään. Kun muistaa valita oikean koon, en näe tavaroiden pysymisessä ongelmaa.

Minä luotan tähän kapistukseen niin, että se on osa Tough Viking 2016 varustustani syyskuussa!



Minulle FlipBelt on löytö ja pelastus, ja se ansaitsi pysyvän paikan lanteillani!




Kokeile sinäkin !


FlipBelt tarjoaa blogini lukijoille -15% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: newlife
Koodi on voimassa huhtikuun 2016 loppuun saakka.

Suosittelen lämpimästi hyödyntämään edun ja testaamaan FlipBeltiä varsinkin jos elämäsi on aktiivista ja rojua pitää pystyä kantamaan mukana tilanteessa kuin tilanteessa! 


Love,
Me

perjantai 8. huhtikuuta 2016

P-R-I-C-E-L-E-S-S

Arsch loch!


Kevät on ollut aika pitkälti hanurista, syvältä perseestä ja täyttä sontaa! Treenejä on jäänyt tekemättä ja mitään en ole saanut aikaan. Itsesäälissä on ryvetty ja syitä asioille etsitty, hyvin pitkälti tuloksetta. Hyvää aikaa on valunut alas viemäristä sillä välin, kun olen "etsinyt itseäni" tai vastauksia.

Miksi?


Olen taas useaan otteeseen miettinyt, että minkä takia minä tätä teen? Minkä takia minä kiusaan itseäni liikunnalla, kun se ei ole kivaa? Miten kukaan voi väittää nauttivansa juoksemisesta tai puntilla käynnistä?

Aina tulee haettua syitä muista, ulkopuolisista seikoista, vaikka totuus on paljon lähempänä. Minä en tee tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Se pois jätetty toisto, minuutti tai metri ei ole pois keneltäkään muulta kuin minulta itseltäni. Ei minun PT:ltä, ei sinulta, ei keneltäkään muulta, se on pois vain minulta itseltäni. Teen tätä vain ja ainoastaan itselleni.


Siksi.


Se tunne, kun pystyy tekemään jotain mitä ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä, se on se syy. Se tunne, kun juostessa tekisi mieli vaan huutaa ja itkeä ilosta, ja hymy nousee pakostakin korviin, se on se syy. Se tunne, kun ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, se on se syy. Se tunne, se on korvaamatonta. Se tunne, se on PRICELESS.


© Mikko Saxlund

...Tämä kaikki vain siitä, että onnistuin juoksemaan 25 minuuttia yhtä soittoa. Ei ehkä paljon sinulle, mutta todella, todella paljon minulle!


Hyvää viikonloppua! <3

Love,
Me


P.S. Tänään on aivan mieletön fiilis ja ei voi kuin toivoa, että huomennakin olisi..

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Liian monta rautaa tulessa?

Taas on aika myöntää, että on tullut haalittua liian monta asiaa To Do -listalle. Kun innostuu helposti uusista jutuista ja on luonteeltaan "kaikki-tänne-nyt-HETI", voi helposti käydä näin. On vain niin pirun monta kivaa juttua, joita haluaisi toteuttaa yhtäaikaa, mutta mitään ei saa tehtyä sitten täysillä. Päiviin tarvittaisiin tuplasti tunteja, että kerkeäisi tehdä kaiken mitä tämä akka haluaa. Tai sitten vain pitäisi opetella hoitamaan yksi asia loppuun ennen seuraavan aloittamista? AAAARGH!



Juoksu vs. Kuntosali

Teinhän mie sen päätöksen muka jo, mutta vieläkin kaivelee, koska haluaisin edelleen tehdä molempia täysillä vaikka tiedän, ettei se vain ole mahdollista. Pitäisikö sitä ottaa kaudet: Talvikaudella kuntosalia ja kesäkaudella juoksua? Ei siinäkään tosin ole mitään järkeä. Ugh!

Tuuliviiri yllä talon katon..


Haluan olla perheen kanssa, haluan leikkiä mallia, haluan valokuvata, haluan liikkua kymmenellä eri tavalla, haluan syödä hyvin mutten sitten kuitenkaan, haluan pelata lautapelejä joka päivä, haluan olla true bloggaaja.. Näiden lisäksi pitäisi hoitaa velvollisuudetkin. Yhdestäkään harrastuksesta ei tule hevonhelevettiä, kun niitä on liikaa - se on fakta. Aika ei riitä, eikä kyllä riittäisi rahakaan, tehdä noita kaikkia niin täysiä, kun mieli halajaa. En silti halua luopua mistään! Tähän kaikkeen kun ynnätään vielä minun laiskuus ja aikaansaamattomuus? Ai että.. ANGST!

Minulla on personal trainer liikunta- ja ravintopuolen apuna, nyt tarvitsisin personal plannerin, joka aikatauluttaisi jokaisen minuutin niin, että saisin nämä kaikki täysillä elämääni. Sitten tämä ihminen opettaisi minut tykkäämään aikatauluista, hah!

Päätöksenteon tuskaa..


Olen paininut tämän asian kanssa viikkokausia ja siksi laiminlyönyt myös tätä blogia. Ratkaisuja en ole löytänyt, koska pahoin pelkään, että se todellinen ratkaisu olisi uusi luonne ja persoona - ja sehän ei käy. Tämä on kyllä taas #firstworldproblems -kamaa, joten kai sitä pitäisi vain olla tyytyväinen, kun elämässä ei ole oikeita ongelmia? Ei, kyllä niitäkin on, trust me.

Olkoon tämä tällainen itkupotkuraivari -postaus ja seuraavalla kerralla palataan taas ruotuun ja asiaan. Nimittäin aiheena voisi olla Flipbelt !


Love,
Me

P.S. Olen itsekin jo menettämässä uskoani omaan #HHM selviytymiseeni, mutta periksi ei silti anneta..

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Onko pakko sairastaa jos ei taho?

Tässä onkin taas eletty radiohiljaisuutta, koska mieli on ollut aika matalalla.

Takapakkia-pakkia-pakkia..


Kaksi viikkoa sitten iski flunssa, joka jätti jälkeensä vieläkin päällä olevan nuhan. Samaan syssyyn SI-nivel veti lukkoon ja epätoivo nosti taas päätään.. Oli käytännössä aika kahden viikon "pakkolomalle", vaikka välissä pari kertaa kokeilinkin onneani. Flunssa olisi väistynyt ja olisin voinut treenata jos jokainen askel ei olisi ollut niin kivulias. Fysioterapeutille sain ajan vasta viime perjantaille ja sunnuntaina pääsinkin taas takaisin rytmiin. Nyt on treenattu su-ma-ti ja tulevaisuus näyttää taas valoisammalta. Tuska ja epätoivo meinasi iskeä, mutta välillä kai täytyy ottaa sitä takapakkia, että arvostaa taas omaa terveyttään enemmän.

Kyllä se on silti kurja huomata miten maihin treenitauko vie, päivä päivältä enemmän ja enemmän. Siksi onkin vaikea pysyä poissa sieltä salilta/lenkiltä vaikka tietää ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa. Itsekin myönnän käyneeni tosiaan pari kertaa kokeilemassa, vain huomatakseni sen olleen huono idea. Ainakin itselle vaikeinta on kuitenkin tietää, koska on tarpeeksi terve palaamaan takaisin sinne salille. Aika arpapeliä se vielä on, joten aina parempi ottaa varman päälle vaikkei pää sitä täysin kestäisikään.

Älä siis koskaan treenaa kipeänä ja puntaroi tarkkaan, että koska olet tarpeeksi terve menemään takaisin salille tms. Sairastelu todennäköisesti vain pitkittyy jos paukkaat takaisin liian aikaisin. Ei se heleppoo ole jos hommalle on omistautunut 110%:sesti, mutta ehdottomasti välttämätöntä.

SI-nivel - totta vai tarua?


Olen kuullut, että tässä on kaksi koulukuntaa, joista toinen sanoo, että koko homma on hölynpölyä ja toinen päinvastoin. Minä uskon ja tiedän kokemuksesta, että SI-nivelen vaivat on vit**maisia ja hyvinkin totta. Minulta on auottu suoliluun lukko pari kertaa aikaisemminkin fysiatrin toimesta, ja nyt se oli tehtävä taas. Pitkään se pysyi oireettomana, mutta kävelyn ja juoksun lisäännyttyä se muistutti taas itsestään.

SI-nivel vaivat oireilevat alaselän kipuna, joka heijastaa pakaraan ja esimerkiksi takareiteen, joskus koko jalkaan. Pitkään istuminen pahentaa vaivaa ja liikunnan pitäisi siinä auttaa, mutta minulla taisi äkillinen liikunnan lisääntyminen aiheuttaa taas ko. vaivat. Jokin vamma voi myös aiheuttaa nämä ongelmat. Minulla syynä on todennäköisesti jalkojen pituusero, lihasten epätasapaino ja yliliikkuva lonkka.

Fysioterapeutin ohjeilla onkin aika poistaa lihasten epätasapaino jaloista ja korjata jalkojen pituuseroa. Vasemman jalan lihaksisto on kuulemma hyvin paljon heikompi kuin oikean ja se voi aiheuttaa tällaisia ongelmia kuin myös se, että minullon erimittaiset jalat. Isolla osalla ihmisistä on pituuseroa jaloissa ja monella se ei vaikuta elämään juuri mitenkään, mutta nähtävästi minulla vaikuttaa jo sentinkin ero. Pohjalliset menee tekoon ortopedisuutariopiskelijaystäväni (johan on pitkä nimitys henkilölle) toimesta. Josko myöhemmin saisi siihen kaveriksi hänen tekemät nahkaiset tennarit - ois meinaan pikkasen mageet!

Jotenka vastaus otsikkoon: Hyvinkin TOTTA!


Aamutreeni ja pääsiäisnoitia


Nyt ollaan siis taas aikataulussa kiinni ja tänäänkin kävin tekemässä jalka+core treenin salilla, jota korjattiin uusien tietojen valossa. Vähän yhden jalan hack-kyykkyä ja yhden jalan prässiä, ai kun kivasti teki gutaa (Prrrkl..). Aamusaleista on muodostunut hyvä tapa, kun treenin jälkeen herää paljon paremmin kuin ilman.

Nämä toimivat kivasti aamujumpan jälkeen

Viikonloppu menikin perheen kanssa mukavasti. Lauantaina koristeltiin pajunoksia sunnuntain virpomista varten ja sunnuntaina sitten virvottiin. Appiukkokin oli kylässä ja toi mukanaan reilusti lihaa ja nammnammmnamm kylmäsavulohta! Hää niin tietää kuinka tuota rakastan ja tuo sitä tullessaan aina kun tulee käymään!

Tässä vähän tunnelmia viikonlopulta.

Näin niitä syntyi..

Tältä näytti trullit ja saalis..

Ihanaa tiistaita kaikille!

Love,
Me

torstai 17. maaliskuuta 2016

Addiktin on tunnistettava oireet ajoissa..

..tai kaaos on taattu.


Tunnistinhan minä ne oireet, mutten halunnut myöntää sitä itselleni tai muille. Nyt se on taas asteen vaikeampaa, koska päästin sen näinkin pitkälle. Kuinka ihminen voikaan olla hirviö jos ei saa sokeria juuri silloin kun sitä kokee tarvitsevansa. Olen sokeriaddikti, enkä pääse siitä koskaan täysin eroon.

"Jos mä tän yhden karkin, en mä siihen kuole.." "Jos mä tän pienen suklaapatukan, ei siinä ole niin paljoa kaloreita.." "Jos mä nyt vain pullan, mitä pahaa siinä on?" "Ai söin eilenkin pullaa, ei se haittaa, koska syön myös nyt.." "Karkkipussi kerran viikossa, mitä väliä?"

ON SILLÄ VÄLIÄ! Addiktin pitäisi jättää se ensimmäinen karkki väliin, koska fakta on se, että koukussa ollaan taas ja tiukasti eikä siihen tarvittu kuin "se yksi karkki". Sitä ajattelee olevansa niin hirveän vahva, koska on ollut jo niin pitkään "kuivilla", mutta paskanmarjat - pikkurilli riittää ja se vie koko käden. Jos et ole itse ollut sokerikoukussa, et varmasti ymmärrä, että sokeri on oikeasti kuin huume. Se tekee välillä jopa aavistuksen hulluksi.


Helposti riippuvainen


Niinkuin jo aiemmin kerroin, olen sitä ihmissorttia, joka kehittää riippuvuuden helposti melkeinpä mistä vain. Olen ollut koukussa mm. rahapeleihin, energiajuomiin/kofeiiniin ja tupakkaan, mutta ehdottomasti pahin tuntuisi olevan tämä sokeri. Taistelen näiden kaikkien kanssa edelleen, jatkuvasti, mutta pahimpana pinnalle nousee herkut. Välillä on vaikea kulkea peliautomaatin ohi ilman pakottavaa tarvetta laittaa siihen kolikko tai ajaa pitkä matka ostamatta battery -tölkkiä huoltoasemalta, mutta niihin pystyy kuitenkin lopulta helpostikin sanomaan ei. Tottakai niissäkin lipsutaan aina välillä, mutta se ei ole yhtä paha kuin tämä sokerikierre.

Menen pitkään ajattelematta koko asiaa, mutta kun se karkki tai pulla kerran juolahtaa mieleen ja erehdyn sellaista nauttimaan, ei siitä piinasta helpolla pääse eroon. Kokoajan on vain saatava lisää, vähän kerrallaan siitä ei muka ole haittaa vaikka joka kerta se "vähän" on aina vain enemmän. Enemmän ja useammin. Kokoajan. Kunnes se on päivittäistä ja määrät ovat oikeasti suuria.



Ärrinmurrin PRKL!


Mietin pidempään syytä hirveälle kiukkuärrimurri -ololleni, jota on nyt jatkunut useamman viikon, mutta en keksinyt mitään järkevää selitystä. Vihdoin lamppu välähti ja taidan syyttää tätä sokeripaskaa - ainakin osittain.. Kiukuttaa -> syön herkkuja -> kiukuttaa lisää -> syön lisää karkkia.. Ja kierre vain jatkuu, kunnes olen tosissani ahdistunut koko hommasta. Tällä kertaa tunnistin oireet aika ajoissa, joten ei menty kuin asteelle "pari karkkipussia ja pullaa viikossa", mutta sekin riittää. Tein aikoinaan ison työn päästäkseni irti tästä kierteestä ja nyt möhläsin itseni takaisin sinne. Saako nyt kieriä itsesäälissä (ja syödä karkkia)? Ei saa. Nyt ämmä ryhdistäytyy ja alkaa katkasuhoito, hah!

Painoa ei ole onneksi kertynyt lisää grammaakaan, koska syön edelleen pirun huonosti, mutta itsetunto koki kyllä pienen kolhun.. Opin tästä kuitenkin sen, että taistelu riippuvuuksia vastaan ei tule päättymään koskaan, eli tämä on todellakin se "ikuisuusprojekti".

Olenko yksin?


En usko, että olisin yksin tämän ongelman kanssa. Moni ei vain myönnä itselleen olevansa koukussa sokeriin tai että sokerin syönti vaikuttaisi mitenkään heidän elämäänsä negatiivisesti. Annan vinkin: Kokeile pystytkö olemaan viikon ajattelemattakaan herkkuja. Jos pystyt, et varmaan ole koukussa, mutta jos et pysty tai se on hankalaa, saatat olla.

Tässäkin asiassa on opittava tuntemaan itsensä ja omat tavat toimia ja reagoida, näin pystyy tunnistamaan oireita mahdollisimman ajoissa. Minulle helpoin olisi totaalinen kieltäytyminen, mutta sitä en halua tehdä, joten nyt alkaa pohtiminen, että miten tämä tilanne ratkaistaan pidemmässä juoksussa. Herkkuja on saatava syödä välillä, koska joku pahe pitää olla, mutta millä pitää homma kurissa varmasti? Kokeilen varmasti alkuun karkkipäivää ja jos se ei toimi täytyy keksiä jotain muuta..

Eiköhän tämä tästä.. Argh.

Love,
Me



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Flunssan kourissa

Mene pois paha pöpö..


Maanantaina pääsin vielä juoksemaan, mutta tiistaina oli jo jätettävä väliin alkavan räkätaudin takia. Kurkku muuttui raastinraudaksi ja ei voinut kuin hartaasti toivoa, että tää menis nopeasti ohi - no eipä mennyt. Perjantaina tuntui jo vähän paremmalta joten kävin kokeilemassa pk:ta, mutta eihän siitä mitään tullut ja sittenhän se pöpö vasta iskikin. Vieläkin vuotaa nokka ja olo on, kun ois rekan alle jäänyt. Mikä piru siinä on, että nää pöpöt iskee aina silloin kun vähiten sitä kaipaisi?

Pitäisi vissiin oikeasti levätä, mutta eihän tässä ehdi kun on muutakin tekemistä. Alkaa vaan jo kiukuttaa ettei pääse reenaamaan varsinkin kun aikataulu on näin tiukka. On se silti kai vain ymmärrettävä ettei kipeänä saa reenata tai ei parane ikinä. Vielä kun oppisi, että milloin on sopivasti tervehtynyt reenaamaan.. Angst.

Vuosi vierähti


Sunnuntaina olikin sitten vuosi täynnä blogin ensimmäisestä postauksesta, kyllä aika menee nopiaan. Elämä on edelleen laiffia ja ikuisuusprojekti ei tule koskaan päätökseen. Kokoajan kehitytään johonkin suuntaan tämänkin suhteen. Valitettavasti tähän väliin en nyt keksinyt mitään superspessua ylläriä, mutta ehkä ensivuonna sitten.. Kiva jos olet alusta asti jaksanut minun tarinoitani lueskella ja jos jaksat jatkossakin. Kiitos ihan kaikille lukijoille !

Kaikennäköistä on tullut kirjoiteltua, mutta olisi myös mukava kuulla mitä te lukijat haluaisitte lukea jatkossa. Muutamia juttuja on mielessä, mutta uudet ideat kelpaavat aina. Onko jotain mitä haluaisit tietää tai mihin haluaisit että ottaisin kantaa? Rohkeasti vain!

Enough said.. Tänään ei oikein lähde käyntiin varmaan siksi että räkä täyttää pään.. Otetaan pidemmän kaavan mukaan seuraavassa postauksessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Love,
Me

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

10 turhaa faktaa minusta


1. Meikkaan todella harvoin


En pidä meikkaamisesta, koska se vie aikaa, enkä edes juurikaan osaa meikata. Silloin kun meikkaan laitan perus meikin: Pohja, puuteri ja ripsiväri. Meikattua tulee siis yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vuodessa, siis hyvin pitkälti vain jos on pakko. Aika usein heitän vanhentuneita meikkejä roskiin..

2. Juon litroittain Pepsi Maxia


Joku pahe oli säilytettävä (Bullshit!), joten mie kittaan sitten aikamoisen määrän Pepsi Maxia päivässä. Siitä en osaa luopua, enkä ole edes harkinnut luopuvani. Pääsin eroon tupakasta, energiajuomista ja vaikka mistä, mutta tästä en helpolla luovu. Mmm.. Aspartaamia!

3. Jo suolakurkkujen haju aiheuttaa kakomisrefleksin


En siis voi sietää suolakurkkuja missään muodossa, joten meille ei saa edes ostaa suolakurkkuja. Mielestäni se löyhkä ja makukin tarttuu aivan kaikkeen, joka on samassa jääkaapissa, oli ne pakattu kuinka hyvin tahansa. Yök, melkein ajatuskin oksettaa. Näinpä isäntä joutuu syömään suolakurkkunsa muualla ja sitä se tekeekin ihan mielellään. Mun lähelle ei vaan tarvi tulla, kun niitä on popsinut.. Grr.

4. Ostan usein asioita kirpputorilta


Olen ostanut suurimman osan vaatteistani tämän laihdutusprojektin aikana/jälkeen pääasiallisesti Facebook kirppareilta. Ostan myös tavaraa, kuten lautapelejä, mutta pääosin vaatteita. Tämä alkoi lähinnä siitä, ettei oikeasti ollut järkeä uusia vaatekaappia kokoajan kaupasta ostamalla, koska sitä olisi ollut vararikossa alta aikayksikön. Mielestäni kierrätys on hyvä asia ja siinä säästyy kivasti pitkä pennikin.

5. Olen addikti


Näin on, minulla on taipumus kehittää riippuvuus asiaan kuin asiaan hyvinkin helposti. Olen ollut mm. peliriippuvainen (Texas hold'em ja kolikkoautomaatit), kofeiiniaddikti, sokeririippuvainen, shoppailuaddikti.. Innostun hirveän helpolla ja jos innostus jatkuu pidempään, tulee asioista minulle monesti pakkomielteitä ja riippuvuuksia. Mikään riippuvuuteni ei ole tosin onneksi ollut "vakava" ja olen päässyt niistä eroon/saanut ne kuriin ilman ammattiapua. Nyt olen löytänyt tavan kääntää riippuvuudet liikuntaan, joka on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto.

6. Pelkään kipua


Pelkoni kohdistuu ennemminkin "kipuun, jonka päättymisestä ei ole tietoa". Tämä johtaa juurensa siitä, että minun on myös vaikea elää epätietoisuudessa minkään asian suhteen. Jos minuun kohdistuu fyysistä kipua, enkä tiedä että se päättyy joskus, voin joutua paniikkiin. En voi esimerkiksi mennä hammaslääkäriin yksin vaikka siellä aiheutuva kipu loppuukin joskus, mutta pelkään sitä ihan järjettömästi silti. Alhainen kipukynnys on myös hidastanut treenaamistani, koska: NO PAIN NO GAIN! Olen oppimassa tästä onneksi hyvää vauhtia pois..

7. Vihaan aamuja


Olen aamulla lähes poikkeuksetta kiukkunen, koska nukkuisin mielelläni puoleenpäivään jooooka päivä. Vielä joskus valvoin yöt ja nukuin päivät, mutta sittemmin on kai täytynyt tässäkin asiassa aikuistua. Monet ovat känkkiksiä kunnes saavat kahvinsa, mutta minä kun en kahvia juo niin ei ole mitään erityistä joka kiukkusuuden veisi pois. Se laantuu vasta, kun olen herännyt kunnolla. Paras olisi jos kukaan ei puhuisi minulle heti herättyäni.

8. Olen sotkuinen


Jätän vaatteita lojumaan lattialle ja astiat usein lavuaariin. Saan kuunnella siitäkin kettuilua harva se päivä, kun en saa astioitani koneeseen. Tämäkin on ehkä enemmänkin saamattomuutta ja laiskuutta kuin sotkuisuutta. Ei se kai minun syy ole jos ne vaatteet ja astiat vain jostain kumman syystä pesevät itse itsensä siellä altaassa ja lattialla? Hih. Sika, oink oink.

9. Tykkäisin piirtää


Pentuna piirsin paljon ja olin muutenkin hirveän luova, mutta aikuisena sille ei tunnu olevan aikaa. Olen säästänyt paljon piirrustuksiani ja oikeasti jopa osasin joskus piirtää. Nyt jos pitäisi edes kirjoittaa "analogisesti" niin menisi nopeasti sormi suuhun. Olen digitalisoitunut ja "piirtäminenkin" tapahtuu nykyään photoshopilla. Piirtäminen oli aina hirveän terapeuttista ja sillä oli helppo tyhjentää pää. Harmittaa ettei sile löydy aikaa ja intoa enää.



10. En osaa tehdä kuperkeikkaa tai viheltää


En ole koskaan osannut tehdä kuperkeikkaa vaikka useat ihmiset ovat yrittäneet sitä minulle opettaa. Taekwondoa treenatessa opin ukemin, mutta en silti pysty vieläkään tekemään perus kuperkeikkaa. En myöskään ole koskaan osannut viheltää ja tätäkin on monet yrittäneet minulle opettaa. Onneksi nämä eivät ole niin tarpeellisia taitoja..


Tällaista tänään. Nyt tiedätte minusta aivan kaiken? Buahahaa..


Love,
Me

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rapakunnosta puolimaratonille 1 + Synttäritarjous!


Viikko 1: Completed



Viikko 1 "makrot"
Ensimmäinen viikko projektissa "Rapakunnosta puolimaratonille" on nyt takana ja tästä on hyvä jatkaa etieppäin.

2 x juoksua, 2 x peruskestävyyttä ja 2 x kuntosalia - akka on ehkä vähän poikki ja lihakset pyytää armoa, mutta sitä ei anneta. Nyt on tavoitteet korkealla ja niitä tavoitellaan kaikin voimin, kesäkuussa voi sitten hetken relata.


Havaintoja juoksuharrastusta aloittelevalta


1. Nesteytyksestä on pidettävä huolta. Mie meinasin kuivua kasaan alta viikossa, jonka seurauksena mm. oma hiki tuntui iholla hapolta. Onneksi KPK 24/7 pelastaa aina, ja sain hyvät vinkit asian korjaamiseen: Suolaa ja elektrolyyttejä, koska nestettä mie kyllä kittaan. Minulle näyttäs riittävän tuo suola, koska vaihdoin ruokasuolan merisuolaan ja olen nyt pyrkinyt käyttämään sitä lähemmäs 10g päivässä 3-5g sijaan ja alkaa jo vähän helpottaa. Suola siis ehkä oikeasti auttaa imeyttämään sitä nestettä kehoon, ja se näkyy jo myös painossakin..

2. Kengät, ja jopa sukat, pitää olla oikeanlaiset. Tuli havaittua, että mm. sukalla on vaikutusta jalkojen kipuiluihin juostessa, ainakin näin alkuvaiheessa. Ostin Niken juoksusukat ja kun aloin käyttää niitä juostessa rupesi jalkapohjat/jalan sisäsyrjät kipeytymään aika pahasti. Myös kenkien sitomista saa reenata pariin otteeseen ennenkuin on hyvä, koska kiukku kyllä tulee jos vähänkin painaa jostain.

3. Ruokavalio vaikuttaa suuresti tuloksiin. Olet mitä syöt? Huomasin myös, että edellisen 24h syömiset vaikuttavat jopa suuresti sykkeisiin ja jaksamiseen. Ravintoaineiden oikea tasapaino jne on oltava kohdillaan ja pysyttävä samankaltaisina, että tuloksia voi millään tasolla verrata toisiinsa. En myöskään enää ikinä lähde 200kcal aamupalan jälkeen tunnin lenkille matolle, kuolema meinas tulla. Oikeanlaista ruokaa koneistoon tarpeeksi niin hyvä tulee.

4. Se ottaa aikansa, kun tottuu. Tässä on viikossa käyty läpi aikasta monen lihaksen kipeytyminen, lonkan jumit jne. Ensin veti jumiin takareidet ja persus, sitten etureidet salin jälkeen ja sitten vuorossa oli alaselkä.. Nyt kipeenä on lonkka/lonkankoukistajat ja tuntuu, että siellä suunnalla onkin jonkinlainen lukko. Odotan kovasti sitä hetkeä, kun kroppa hyväksyy tämän uuden harrastuksen ja lakkaa kipeyttämästä paikkoja.. Ehkä sitten, kun on käyty koko kroppa läpi?



Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..


Blogin ensimmäisestä postauksesta (tällä kolmannella "aloituskerralla") tulee sunnuntaina vuosi täyteen eli blogi on pian 1-vuotias! Sen kunniaksi Torikadun Liikuntakeskus tarjoaa Teille lukijoille 2kk kuntosalikortin tarjoushintaan. Mainitsemalla Torikadun tiskillä koodisanat "New Life blogi", saat 2kk kuntosalikortin hintaan 78e (Normihinta 92e). Tarjous koskee vain 2kk korttia, yksi kortti per asiakas ja se on voimassa tämän viikon (7.3-13.3.2016). Kortti on siis ostettava tällä viikolla ja laitettava voimaan viimeistään 15.3!

Katsotaan keksinkö jotain muutakin kivaa ensimmäisten synttäreiden kunniaksi! Kiitos kaikille lukijoille tässä vaiheessa ja toivottavasti pysytte jatkossakin kuulolla!

Love,
Me

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Tehrään akasta juaksija: Ensimetrit

Ensimetrit = 19,5km


Tää homma tosiaan alkoi virallisesti sunnuntaina ja tää akka lähti intoa puhkuen vääntämään lenkkiä juoksumatolle. Minnuuhan ei siis tuonne ulos saa liukastelemaan, ei edes kirveellä uhaten. Miltä se nyt sitten tuntuu ja miten on mennyt? No voin kertoo että pa**aahan tää on ja jalkoihin sattuu enemmän kuin laki sallii, mutta mä en ole luovuttanut ja se voittaa kaiken edellä mainitun! Just nyt voisin hakata kirveellä nää jalat irti lonkista asti, ettei elämä ois näin tuskaista, mutta kyllä tää tästä. Edelleen on tahtoa ja intoa vaikka muille jakaa, koska tää on nyt se "mun juttu"!

Tässä vähän mitä on tullut tehtyä:

Sunnuntaina vuorossa oli peruskestävyys tassuttelua, eli 60min ja sykkeet alle 120. Kokeilin 6.0km/h ensimmäisen 30min, mutta sykkeet olivat liian alhaisia niin nappasin vauhdin 6.5km/h.. Ei ne ehkä siltikään olleet tarpeeksi korkealla, mutta sillä mentiin.

Sunnuntai

Maanantaina päästiinkin kokeilemaan juoksemista "ensimmäisen" kerran, eli ohjelmassa oli 30min kävelyä 6.5km/h + 15min juoksua 7.5km/h + 15min kävelyä 6.5km/h. Näillähän sitten mentiin ja voin kertoa, että fiilikset oli juostessa semmoset, että kuolen siihen paikkaan. Meinasin rehellisesti luovuttaa 3min juoksemisen jälkeen, mutta se suomalainen sisu löytyi sieltä taas ja eiku menoks loppuun asti. Eli kyllä, rapakunnossa olen ja nyt on 3kk aikaa hankkiutua parempaan kuntoon.

Maanantai

Tiistaina oli ensimmäinen salipäivä uudella ohjelmalla, siitä alempana lisää. Keskiviikkona, eli tänään, vetäsin aamukävelyt matolla kukonlaulun aikaan. Voin kertoa, että vitutuskäyrä oli aika korkealla huomatessani, että kuulottimet jäivät autoon. Ei se myöskään helpottanut suorittamista, että joka askeleella meinasi päästä kyynel, kun takareidet ja perse on niin jumissa. Ei muuta kuin ajatuksella: "Sillä se lähtee millä on tullutkin", koska eikös se niin mene? No kerronpa meneekö, PA**AN MARJAT, ei mene. Kiukulla kävelin 60min 6,5km/h vauhdilla ja matolta pois astuessa meinasi jalat pettää alta ja suusta päästä huuto. Kävelen kuin ankka tai ihminen per**p**on jälkeen ja kyllä, nyt sattuu!

Keskiviikko



Itse kerjäsin ja sain vain mitä tilasinkin!


Mie taisin 15.2.2016 huudella FB:n puolella Tommille terkkuja niinkuin tähän tyyliin: "Antaa tulla, kestän kyllä. Periks en tuu antamaan!" Enköhän se ollut myös minä itse, joka sinne Helsinki Half Marathonille ilmottautui, joten ei kai tässä olisi oikeasti varaa itkeä ja vinkua. Itken ja vingun kyllä silti, ihan vian koska voin, HAH!

Kyykky, romanialainen mave, prässi..


..ja ASKELKYYKKYKÄVELY! Tosissaankohan hän on? Vissiin sitten on, hah.

Mie olen nykyään kaksijakoinen, tai siis saliohjelma on. Tiistaina mie sitten tein ensimmäisen kerran osan 1: Jalat + core. Jos olisin kehdannut, olisin huutanut koko salin kuullen kuinka mun PT yrittää tappaa mua, mutten tosiaan viittinyt, kihih.

Kevyesti otin painojen suhteen ja kiltisti tein ensimmäiset otsikossa mainitut kolme liikettä 3x20, jonka jälkeen erehdyin huokaisemaan, että enää kaks jaloille ja sitten core. No jeppis jepulis.. Vuorossa oli se askelkyykkykävely ja paperissa luki 3x20+20. Jalat tärisi ja kävelin kuin ankka, mutta eikun yrittämään. Ensimmäiset 10+10 ja jalka petti kirjaimellisesti alta, koska se ei vaan enää liikkunut. Repesin nauruun ja tässä kohtaa meinasin huutaa sen, että mua yritetään tappaa - silleen huumorimielessä tietenkin, koska kaikkea ei tarttis ottaa nii vakavissaan. Hetken hoin kyllä muutamia kirosanoja mielessäni ja saatoin laittaa maestrolle viestiäkin, että unen näki, että 3x20+20 tulis, no ei tosiaan tullu. Kiukulla puskin kyllä 3x10+10, koska jalat ei vaan enää kantanu, ens kerralla sit ehkä jo 12+12?

Jälleen kerran saanen muistuttaa itselleni: ITE KERJÄSIT! Näin on.. Tästä mä oikeesti tykkään. Nyt se pien natsi heräs siellä Tommissa, ehkä hää ei tykänny mun tempauksesta ilmottautua HHM2016:seen vaikka hää oli eri mieltä alunalkujaankin? Ei sillä kai väliä miksi se heräsi, koska pääasia on että heräsi. Tällaisesta kidutuksesta mä tykkään ja tällaisen rääkin jälkeen voi hymyillä vaikkei sitä 3x20+20 tullutkaan tällä kertaa! #mypersonaltrainerisawesome!



Eteenpäin, sanoi mummo lumessa


Huomenna on viikon ainoa ja ansaittu lepipäivä, mutta sitten jatkuu taas. Perjantaina otetaan maanantai uusiksi, lauantaina kiskotaan saliohjelman osa 2 ja sunnuntaina tassutellaan pk:t. Kun nää jalat nyt vain toipuisivat ja tottuisivat tähän touhuun, niin voisin lopettaa valittamisenkin. Enhän mä nyt ennen sitä voi lopettaa, koska valittamisesta on hitosti apua.. Täh?

"Minähän en venyttele, se on homojen hommaa", tuppaan sanoa.. No, tänään saattaa olla pakko sortua venyttelemään näitä jalkoja, koska mä teen kualemaa Teen teen - ihan oikeesti! Vinkuvonkuvalivali.. Ihan oikeesti mä olen hiton onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Mukavaa pikkulauantaita kaikille!


Love,
Me


P.S. Mites tässä nyt näin kävikään..  Ei pitänyt mennä kuin Tough Vikingiin tänä vuonna? Tähän asti kalenteriin on kuitenkin jo kertynyt:

14.5.2015 Väriestejuoksu, Jyväskylä (5km)
21.5.2016 Kympin Nainen, Kouvola (10km)
11.6.2016 Helsinki Half Marathon, Helsinki (21km)
10.9.2016 Tough Viking, Helsinki (10km)

P.P.S Tässä on muuten alustava kartta tämän vuoden Helsingin Tough Viking koitoksesta: