lauantai 20. helmikuuta 2016

Hullu. Hullu? Hullu!

Aikailut ja haikailut loppuvat NYT


Nyt on haaveita sysätty sivuun tarpeeksi kauan ja on aika ottaa härkää sarvista. Puolimaraton juostaan Helsinki Half Marathonilla kesäkuun 11. päivä - tai kuollaan yrittäessä! Toki mie tarkistin että tapaturma- ja henkivakuutukset on voimassa, ennenkuin ilmottauduin..

+ Tough Viking Helsinki 2016 syyskuun 10.


Hullu kun pullosta tullu?


Olen nyt saanut kysymyksen: "Millaisia kukkia tuodaan haudalle?" ja olen tullut kutsutuksi vi**nhulluksi.. Olenko siis hullu, kun lähden tätä yrittämään? Olenhan mie vähän sekasin, mutta elämässä pitää olla jotain mitä tavoitella. Kaipaan motivaattoreita ja tällaiset "epärealistiset tavoitteet" toimivat sellaisina enemmän kuin hyvin.

Kyllä mie myönnän hehkuttaneeni torstaina, kuinka juoksin elämäni ensimmäisen kertaa "cooperin testin", eli yli 12min tässä tapauksessa. En ole edes pentuna kyennyt juoksemaan 12 minuuttia putkeen ja sain siitä aina liikunnanopettajalta noottia ja luokkakavereilta ilkuntaa. 12min, ja kesäkuussa pitäisi juosta 3 tuntia. Onhan se kaukainen ajatus, mutta kyllä musta on se tekemään, ainakaan motivaatiota ja tahtoa ei tällä kertaa puutu. Näytän koko maailmalle, koska se tunne oli jotain aivan käsittämätöntä ja sen haluan tuntea uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.. Haluan ylittää sen maaliviivan ja huutaa suoraa huutoa "Mä tein sen!", oli aika sitten mitä tahansa. Onko siinä jotain pahaa?

En ota henkilökohtaisesti tuota herjailua ja uskon vilpittömästi niiden olevan ainakin osittaisia vitsejä, mutta niistä ammennan sitä voimaa. Minä näytän teille jokaiselle, koko maailmalle, että minä pystyn tähänkin. Putoan varmasti korkealta jos jäänkin matkalle, enkä ylitä sitä maaliviivaa, mutta on sieltä ennenkin noustu!

"Tää on parasta just nyt.." Enkä aio olla nauttimatta tästä parhaudesta! Olen niin onnellinen päätöksistäni ja elämästäni, että melkein pakahdun!



Rapakunnosta puolimaratonille


Olen tähän asti keskittynyt lihasmassan kasvattamiseen ja sehän nyt jo testeistä nähtiin, ettei se ole tuottanut tulosta. Huomasin kuitenkin, että kunto on parantunut silmissä ja se jos mikä motivoi parantamaan sitä vieläkin enemmän. Tällä saralla tulee siis tulosta aavistuksen helpommin ja sen pystyy näkemäänkin helpommin. Ei pelkästään tulokset, mutta myös se että olen aina halunnut juosta oikeasti, saivat minut kääntämään kelkan. En pudota kuntosalia missään nimessä pois ohjelmasta, mutta ne treenit käännetään tukemaan uutta päämäärää - juoksemista.

Ensi viikolla varmasti nähdään mitä Tommi saa aikaan ohjelman suhteen. Hän vielä saa miut juoksukuntoon vajaassa neljässä kuukaudessa, uskon siihen vakaasti. Haastehan se on varmasti kenelle tahansa, mutta jos joku sen tekee, se on kyllä Tommi. Rapakunnossa ollaan edelleen, vaikka tulosta onkin jo tullut, joten töitä saa tehdä paljon, mutta en ole koskaan ollut näin motivoitunut ja varma jostain liikuntaan liittyvästä tavoitteesta. Neljässä kuukaudessa olen siinä kunnossa, että juoksen sen puolikkaan järjestäjän ilmoittamassa maksimiajassa eli alle 3h - tai ainakin teen kaikkeni ollakseni. Ilon ja hauskuuden kautta esteiden yli, hops!

Suunnitelmia tulevan varalle


Muutakin kivaa on pyörinyt mielessä esimerkiksi tämän blogin suhteen. Tokihan tässä tullaan seuraamaan "Rapakunnosta Puolimaratonille" projektin etenemistä, mutta muutakin voisi tapahtua. New Life, New Beginning. täyttää pian 1 vuotta ja sen kunniaksi pitää keksiä juttuja! Ainakin blogin uusi ulkoasu on suunnitteilla ja uusi oma .fi domain tulee samalla käyttöön. Mielikuvitukseni on kyllä vähän ruosteessa, joten jos Sinulla on hyviä ehdotuksia, että www.MitäTähän.fi, niin anna palaa ja kommentoi se minunkin tietooni! Millä osoitteella blogi löytyy näppärästi ja kuvaa jotenkin sisältöä? Blogin nimi ei tule muuttumaan matkalla, mutta sen käyttäminen osoitteessa on mielestäni huono ajatus.

Itsetunnon kohotus projekti on myös käynnistynyt kaiken muun rinnalla. Ajattelin mm. repäistä ja kokeilla vaihtaa kameran toiselle puolelle, joten saas nähä saako tästä akasta mitään fiksua kuvaa aikaan. Voi olla, että niitä tulee pian esiteltäväksi, tai sitten ei koskaan!

Olenhan mie tätä hokenut jo moneen otteeseen, mutta tällä kertaa tämä tulee suoraan sydämestä ja silmissä on jonkinlainen hullunkiilto: Nyt mennään, eikä enää meinata. Täysii!

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti