torstai 11. helmikuuta 2016

Ilman en olisi tässä - Osa 1: Tukipilarini

Varoitus, imelää hehkutusta tiedossa!


Ajattelin kirjoitella tällaisen pienen "sarjan" asioista, joita ilman en olisi välttämättä selviytynyt tästä projektista yhtä hyvin, kun nyt selviydyin. Ensimmäisenä tulee ehdottomasti tärkein osa tämän sarjan teksteistä, koska kaikkein kriittisintä, tästä projektista selviytymisessä, on ollut perheen ja ystävien tuki. Mie oon ihmisriippuvainen ja kaikkea elämänmenoa boostaa muut ihmiset ja ympärillä oleva tuki, vaikkei se teekään asioita puolestani.


Kaikki p***a valuu lähimmän ihmisen niskaan


Ykköstukipilarini on ollut miun aviomies, koska hän on seurannut tätä vierestä ja kestänyt kaikki oikut. Hän on ollut mukana projektissa niin hyvässä kuin pahassa ja ennen kaikkea hän lähti tähän mukaan myös itse. Jos hän olisi jättänyt homman yksin mun tehtäväksi ja esimerkiksi kiskonut vieressä karkkia ja pizzaa, kun minä itken herkkujeni perään, en olisi päässyt viikkoa pidemmälle. Muutimme elämäntapoja yhdessä, koska elämme yhdessä ja totuushan on se, että molemmat me sitä tarvittiinkin. 

Sieltä on tulleet ne tarvittavat potkut perseelle, kun olisi vähiten jaksanut tai kun pahin epätoivo iski. Helppoa se ei varmasti ole ollut ja välillä on vitsailtu kuinka tämä projekti on isoin tekijä jos avioero tulee. Vieläkään ei ole avioeropaperit sisällä, eikä muuten tule olemaankaan jos se minusta on kiinni, ja suurimman osan ajasta arki on vieläkin ihanaa. "Mr. I'm not cute, I'm a badass bodybuilder" on se henkilö, joka saa hymyn kasvoille joka aamu ja se syy miksi jaksan tasapainoilla arjessa työn, perheen, liikunnan ja tämän bloggaamisenkin kanssa. En tee tästä "Oodia aviomiehelleni" vaikka kuinka haluaisinkin, vaan yritän pitää asian lyhyenä ja ytimekkäänä: Ilman sinua, Rakkaani, en olisi tässä.

Fight for it!


Yhdessä


Imelää hei.
Yksin tällaisiin muutoksiin lähteminen on pelottavampaa ja varmasti joskus jopa mahdotonta, niinkuin omalla kohdallani. Moni meistä kuitenkin elää perheessä tai kumppanin kanssa, jolloin elämäntapamuutoksetkin pitäisi tapahtua koko porukalla. Muiden kanssa on mahdoton elää jos elämäntavat ovat täysin erilaiset, tai ainakin se vaatii järjetöntä itsekuria. Nostan kyllä hattua niille ihmisille, jotka pystyvät laihtumaan tai elämään terveellisesti jos vieressä joku tekee jotain aivan muuta - miusta ei siihen olisi ja myönnän sen täysin!

Me olemme aina "Mr. Badass Bodybuilderini" kanssa tehty asiat kimpassa, koska olemme kai kuin paita ja perse, majakka ja perävaunu, what ever floats your boat. Alusta asti olemme olleet kokoajan yhdessä, lähes 24/7, pieniä välttämättömiä poikkeuksia lukuunottamatta. Se toimii meillä ja välillä kun luulee kaipaavansa sitä omaa aikaa, ja sen oman ajan ottaa, ei siitä tule hevonpersustakaan - tosin en voi puhua kuin omasta osuudestani.

Projekti alkoi jo vuonna 2013 ja sen aikana järjestettiin häät, pyöritettiin arkea ja elettiin muutoksia mm. työn ja harrastusten saralla - ja vieläkin olemme tässä. En ole niin naiivi, että uskoisin pelkän rakkauden tehneen tämän kaiken. Voidakseen rakentaa toimivan parisuhteen ja perhe-elämän, vaatii se paljon työtä ja yhteisymmärrystäkin - rakkaus ei valitettavasti yksinään riitä. Välillä, kaiken keskellä, otan hetken aikaa ja katson taakse meidän yhteistä taivalta, enkä voi kuin ihmetellä miten tästä kaikesta selvittiin ja voimme vieläkin katsoa toisiamme silmiin ja tunnustaa rakkautta. Meillä on paljon yhteisiä asioita ja muistoja, mutta tässä tuon esille alusta asti mukana kulkeneen "meidän sanan": Yhdessä.

This is us!


Tukiverkosto


Tiedän, että olen ylistänyt tukiverkostoani aikaisemminkin, mutta eihän sitä voi ylistää liikoja. En halua jättää pois ystäviä ja muuta perhettä tästä postauksesta, koska vaikka isoin tuki on tullut vierestä, ei muiden tukea tule vähätellä. Tämä projekti on ollut jälleen yksi niistä asioista, joka on erotellut jyvät akanoista. Olen ärsytykseen asti postannut tästä someen ja paasannut ihan kasvotustenkin läheisille, joten moni on jäänyt asemalle junaan hyppäämisen sijaan. En syytä siitä ketään, koska kaikissa ihmissuhteissa tiet lähtevät välillä eri suuntiin. On kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä, jotka kaikesta toitottamisesta huolimatta ovat edelleen rinnallani, ja ovat auttaneet minua eteenpäin omalla tavallaan. Sitähän en tiedä, että kuinka monen vaseböökki fiidistä olen joutunut pois, mutta ei sillä ole mitään väliä. Olen tuuliviiri, joka innostuu usein uusista asioista ja hehkuttaa niistä pää punaisena pitkin somea, kunnes se innostus loppuu kuin seinään. Onhan miussa siis kestämisensäkin..

Family comes first!

Tässä kohtaa lopetan imelät lätinät ja meuhkaamisen, ja totean: Kiitos rakas, kiitos ystävät, kiitos perhe ja kiitos elämä! Ilman tukeanne, en olisi tässä.

Mikset siekin ottaisi pienen hetken ja kiittäisi rakkaitasi heidän tuestaan, se on ihan palkitsevaa! Tai vielä parempi, oletko tähän asti ollut se joka on jättänyt ystäviä tai läheisiä ilman tukea tärkeillä hetkillä? Vaikka välillä tuntuisi pahalta, johtui se sitten mistä tahansa, se kaunis sana tai tsemppi voi olla juuri se mitä toinen tarvitsee juuri sillä hetkellä. Oli se sitten pieni tai iso asia, se ei ole sinulta pois jos vähän tsemppaat ja laitat toisen hetkeksi etusijalle. Kokeile piruuttas!

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti