maanantai 15. helmikuuta 2016

Peruskestävyystreenien vaikutukset - OSA 2

"Mullei ollu mitään muut ku mahdollisuus.. Ja tieto siitä, että mitä tahdon voin saavuttaa.."


Aerolution pyöräergometrilla tehty ja nyt puretaan sitten tulokset. Testit teki tietenkin Tommi (Kisakunto.fi) ja nämä olivat nyt sitten pt-jakson päätöstestit, joita odotin melkein jopa kauhulla. Niinkuin olen aikaisemmin tainnut kirjoitella, ei oma pää ihan kestänyt sitä menoa niinkuin oli tarkoitus, mutta niistä tunteista voi lukea aikaisemmista postauksista, ken haluaa. Lyhykäisyydessään mie siis tein 2kk täysillä, jonka jälkeen tein asiasta pakkomielteen ja tapoin palon liikuntaan yli kuukaudeksi, mutta se palo löytyi takaisin ja tässä on pari viikkoa väännetty taas täysillä.


"..koval duunil asiat vaan onnistuu.."


Itseasiassa tämä ei vaatinut edes sitä kovaa duunia.. Eli mitä ne tulokset olisikaan olleet jos koko 4kk olisi vedetty täysillä? Turhaahan se on sitä miettiä, mutta kyllä se silti mielessä kävi.. Omaksi yllätyksekseni sitä tulosta kuitenkin tuli! Menin jopa vähän sekaisin näistä tuloksista, koska odotukset olivat jotain aivan muuta. Kun kipaisin testien jälkeen kotiin, isäntä toi taas mainion pointin esille tokaisemalla jotain tähän suuntaan: "Tuo tunne sun pitäisi muistaa aina, kun alat miettimään, että miksi sä teet tätä. Just siksi, just tuon onnistumisen tunteen takia." Ugh - taas se oli oikeassa..

Tästä päästään taas aiheeseen peruskestävyysharjoittelun tärkeys, kuinka pienellä panoksella saa paljon aikaan. Osassa 1 kerroin jo miten pk-treenit olivat vaikuttaneet rasvanpolttoon, kun otettiin Futrex kehonkoostumusmittaus ja nyt pohditaan samaa aihetta uudelleen, toisesta näkökulmasta.

Minun kunto on aina ollut huono ja sehän myös todistettiin, kun aloitin treenaamisen Tommin kanssa lokakuussa, kurkkaa täältä. Nyt suunta on kuitenkin oikea, kiitos Tommin, hän sai minut lopulta uskomaan kuinka tärkeää peruskestävyys on jo pelkästään palautumisen takia. Eihän minusta koskaan juoksijaa tule, mutta olen taas lähempänä haavettani: Puolimaratonin juoksemista. Joku päivä olen kunnossa - ensimmäistä kertaa elämässäni!

Annetaan tulosten puhua



5. lokakuuta 2015:


Max. mitattu VO2 abs.: 1,8l/min
Max. mitattu VO2 suht.: 27ml/min/kg (<-25 on heikko, tämä osui kohtaan huono)

Peruskestävyys alue <105
Vauhtikestävyys alue 105-109
Maksimikestävyys alue >109

Max. syke: 157

14. helmikuuta 2016:


Max. mitattu VO2 abs.: 2l/min
Max. mitattu VO2 suht.: 31,6ml/min/kg (Päästiin huonosta jo välttävään)

Peruskestävyys alue <110
Vauhtikestävyys alue 110-138
Maksimikestävyys alue >138

Max. syke: 167


Ota se aika, se kannattaa


Onhan se helevetin tylsää vääntää 90min kuntopyörällä varsinkin, kun peruskestävyysalue on noin alhainen. Hiki ei tule ja ainoa mitä voit tehdä on tuijottaa sitä töllöä, joka onneks Torikadulta löytyy pyörien edestä, tai kuunnella musiikkia. Ette muuten usko kuinka monta kertaa noi mun Spotifyhyn tekemät jumppapumppa soittolistat on käyty läpi, osaisin biisien järjestyksen varmaan ulkoa jos en kuuntelisi shufflella.

Kyllä se silti kannattaa, koska jo näinkin pienellä panoksella saadaan aikaan noinkin iso muutos, tai itselleni se ainakin oli iso muutos ja ennen kaikkea suunta on nyt oikea! Nuo testitulokset tuli alkuun ihan shokkina, kun ne lokakuussa sain, mutta sekin käännettiin positiiviseksi - ilman niitä en olisi osannut alkaa tekemään asialle mitään, vaikka tiesin olevani paskassa kunnossa. Siihen asti treenasin lähes aina vauhtikestävyys alueella tai enemmänkin maksimilla, tietämättä sitä itse!

Vaikka aikaisemmin väitin, ettei personal trainerit vain sovi kaikille, kumoan väitteeni. Ilman tätä pt-jaksoa ja Tommia en olisi tätäkään tajunnut. Opin paljon muutakin ja taas tunnen itsenikin asteen paremmin. Ei, kaikki eivät tarvitse pt:tä treeneihinsä, mutta aika moni tarvitsee sen avun jossain kohtaa matkaansa, joten rohkeesti vain sitten jos se hetki tulee! Pitää kuitenkin aina muistaa tehdä se taustatyö, koska luottoa pitää löytyä ja kemiat on kohdattava, tai se voi olla turha kokeilu. Jälleen kerran tokaisen, että löysin itse sen juuri sopivan raaaainerin ja eiköhän tässä jatkoa tällekin hommalle tule!

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!


Onnistumisen tunteita kerrassaan, vaikka en palkintoa tästä perseilystä ansaitsikaan.. Kiitos Tommi / Kisakunto.fi kärsivällisyydestä ja tähänastisesta matkasta, todistit osaamisesi ja eroon et tästä lusmuperseestä ihan vielä pääse. Pistetääks akka takas ruotuun? Haluan olla vielä TIKIS! ;)

Nyt pyritään pitämään tämä motivaatio ja muistamaan isännän neuvo. Juuri tämän takia mä tätä teen, koska olen koukussa onnistumiseen!

Pienin askelin, ilon ja onnistumisten kautta..

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti