tiistai 22. maaliskuuta 2016

Onko pakko sairastaa jos ei taho?

Tässä onkin taas eletty radiohiljaisuutta, koska mieli on ollut aika matalalla.

Takapakkia-pakkia-pakkia..


Kaksi viikkoa sitten iski flunssa, joka jätti jälkeensä vieläkin päällä olevan nuhan. Samaan syssyyn SI-nivel veti lukkoon ja epätoivo nosti taas päätään.. Oli käytännössä aika kahden viikon "pakkolomalle", vaikka välissä pari kertaa kokeilinkin onneani. Flunssa olisi väistynyt ja olisin voinut treenata jos jokainen askel ei olisi ollut niin kivulias. Fysioterapeutille sain ajan vasta viime perjantaille ja sunnuntaina pääsinkin taas takaisin rytmiin. Nyt on treenattu su-ma-ti ja tulevaisuus näyttää taas valoisammalta. Tuska ja epätoivo meinasi iskeä, mutta välillä kai täytyy ottaa sitä takapakkia, että arvostaa taas omaa terveyttään enemmän.

Kyllä se on silti kurja huomata miten maihin treenitauko vie, päivä päivältä enemmän ja enemmän. Siksi onkin vaikea pysyä poissa sieltä salilta/lenkiltä vaikka tietää ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa. Itsekin myönnän käyneeni tosiaan pari kertaa kokeilemassa, vain huomatakseni sen olleen huono idea. Ainakin itselle vaikeinta on kuitenkin tietää, koska on tarpeeksi terve palaamaan takaisin sinne salille. Aika arpapeliä se vielä on, joten aina parempi ottaa varman päälle vaikkei pää sitä täysin kestäisikään.

Älä siis koskaan treenaa kipeänä ja puntaroi tarkkaan, että koska olet tarpeeksi terve menemään takaisin salille tms. Sairastelu todennäköisesti vain pitkittyy jos paukkaat takaisin liian aikaisin. Ei se heleppoo ole jos hommalle on omistautunut 110%:sesti, mutta ehdottomasti välttämätöntä.

SI-nivel - totta vai tarua?


Olen kuullut, että tässä on kaksi koulukuntaa, joista toinen sanoo, että koko homma on hölynpölyä ja toinen päinvastoin. Minä uskon ja tiedän kokemuksesta, että SI-nivelen vaivat on vit**maisia ja hyvinkin totta. Minulta on auottu suoliluun lukko pari kertaa aikaisemminkin fysiatrin toimesta, ja nyt se oli tehtävä taas. Pitkään se pysyi oireettomana, mutta kävelyn ja juoksun lisäännyttyä se muistutti taas itsestään.

SI-nivel vaivat oireilevat alaselän kipuna, joka heijastaa pakaraan ja esimerkiksi takareiteen, joskus koko jalkaan. Pitkään istuminen pahentaa vaivaa ja liikunnan pitäisi siinä auttaa, mutta minulla taisi äkillinen liikunnan lisääntyminen aiheuttaa taas ko. vaivat. Jokin vamma voi myös aiheuttaa nämä ongelmat. Minulla syynä on todennäköisesti jalkojen pituusero, lihasten epätasapaino ja yliliikkuva lonkka.

Fysioterapeutin ohjeilla onkin aika poistaa lihasten epätasapaino jaloista ja korjata jalkojen pituuseroa. Vasemman jalan lihaksisto on kuulemma hyvin paljon heikompi kuin oikean ja se voi aiheuttaa tällaisia ongelmia kuin myös se, että minullon erimittaiset jalat. Isolla osalla ihmisistä on pituuseroa jaloissa ja monella se ei vaikuta elämään juuri mitenkään, mutta nähtävästi minulla vaikuttaa jo sentinkin ero. Pohjalliset menee tekoon ortopedisuutariopiskelijaystäväni (johan on pitkä nimitys henkilölle) toimesta. Josko myöhemmin saisi siihen kaveriksi hänen tekemät nahkaiset tennarit - ois meinaan pikkasen mageet!

Jotenka vastaus otsikkoon: Hyvinkin TOTTA!


Aamutreeni ja pääsiäisnoitia


Nyt ollaan siis taas aikataulussa kiinni ja tänäänkin kävin tekemässä jalka+core treenin salilla, jota korjattiin uusien tietojen valossa. Vähän yhden jalan hack-kyykkyä ja yhden jalan prässiä, ai kun kivasti teki gutaa (Prrrkl..). Aamusaleista on muodostunut hyvä tapa, kun treenin jälkeen herää paljon paremmin kuin ilman.

Nämä toimivat kivasti aamujumpan jälkeen

Viikonloppu menikin perheen kanssa mukavasti. Lauantaina koristeltiin pajunoksia sunnuntain virpomista varten ja sunnuntaina sitten virvottiin. Appiukkokin oli kylässä ja toi mukanaan reilusti lihaa ja nammnammmnamm kylmäsavulohta! Hää niin tietää kuinka tuota rakastan ja tuo sitä tullessaan aina kun tulee käymään!

Tässä vähän tunnelmia viikonlopulta.

Näin niitä syntyi..

Tältä näytti trullit ja saalis..

Ihanaa tiistaita kaikille!

Love,
Me

torstai 17. maaliskuuta 2016

Addiktin on tunnistettava oireet ajoissa..

..tai kaaos on taattu.


Tunnistinhan minä ne oireet, mutten halunnut myöntää sitä itselleni tai muille. Nyt se on taas asteen vaikeampaa, koska päästin sen näinkin pitkälle. Kuinka ihminen voikaan olla hirviö jos ei saa sokeria juuri silloin kun sitä kokee tarvitsevansa. Olen sokeriaddikti, enkä pääse siitä koskaan täysin eroon.

"Jos mä tän yhden karkin, en mä siihen kuole.." "Jos mä tän pienen suklaapatukan, ei siinä ole niin paljoa kaloreita.." "Jos mä nyt vain pullan, mitä pahaa siinä on?" "Ai söin eilenkin pullaa, ei se haittaa, koska syön myös nyt.." "Karkkipussi kerran viikossa, mitä väliä?"

ON SILLÄ VÄLIÄ! Addiktin pitäisi jättää se ensimmäinen karkki väliin, koska fakta on se, että koukussa ollaan taas ja tiukasti eikä siihen tarvittu kuin "se yksi karkki". Sitä ajattelee olevansa niin hirveän vahva, koska on ollut jo niin pitkään "kuivilla", mutta paskanmarjat - pikkurilli riittää ja se vie koko käden. Jos et ole itse ollut sokerikoukussa, et varmasti ymmärrä, että sokeri on oikeasti kuin huume. Se tekee välillä jopa aavistuksen hulluksi.


Helposti riippuvainen


Niinkuin jo aiemmin kerroin, olen sitä ihmissorttia, joka kehittää riippuvuuden helposti melkeinpä mistä vain. Olen ollut koukussa mm. rahapeleihin, energiajuomiin/kofeiiniin ja tupakkaan, mutta ehdottomasti pahin tuntuisi olevan tämä sokeri. Taistelen näiden kaikkien kanssa edelleen, jatkuvasti, mutta pahimpana pinnalle nousee herkut. Välillä on vaikea kulkea peliautomaatin ohi ilman pakottavaa tarvetta laittaa siihen kolikko tai ajaa pitkä matka ostamatta battery -tölkkiä huoltoasemalta, mutta niihin pystyy kuitenkin lopulta helpostikin sanomaan ei. Tottakai niissäkin lipsutaan aina välillä, mutta se ei ole yhtä paha kuin tämä sokerikierre.

Menen pitkään ajattelematta koko asiaa, mutta kun se karkki tai pulla kerran juolahtaa mieleen ja erehdyn sellaista nauttimaan, ei siitä piinasta helpolla pääse eroon. Kokoajan on vain saatava lisää, vähän kerrallaan siitä ei muka ole haittaa vaikka joka kerta se "vähän" on aina vain enemmän. Enemmän ja useammin. Kokoajan. Kunnes se on päivittäistä ja määrät ovat oikeasti suuria.



Ärrinmurrin PRKL!


Mietin pidempään syytä hirveälle kiukkuärrimurri -ololleni, jota on nyt jatkunut useamman viikon, mutta en keksinyt mitään järkevää selitystä. Vihdoin lamppu välähti ja taidan syyttää tätä sokeripaskaa - ainakin osittain.. Kiukuttaa -> syön herkkuja -> kiukuttaa lisää -> syön lisää karkkia.. Ja kierre vain jatkuu, kunnes olen tosissani ahdistunut koko hommasta. Tällä kertaa tunnistin oireet aika ajoissa, joten ei menty kuin asteelle "pari karkkipussia ja pullaa viikossa", mutta sekin riittää. Tein aikoinaan ison työn päästäkseni irti tästä kierteestä ja nyt möhläsin itseni takaisin sinne. Saako nyt kieriä itsesäälissä (ja syödä karkkia)? Ei saa. Nyt ämmä ryhdistäytyy ja alkaa katkasuhoito, hah!

Painoa ei ole onneksi kertynyt lisää grammaakaan, koska syön edelleen pirun huonosti, mutta itsetunto koki kyllä pienen kolhun.. Opin tästä kuitenkin sen, että taistelu riippuvuuksia vastaan ei tule päättymään koskaan, eli tämä on todellakin se "ikuisuusprojekti".

Olenko yksin?


En usko, että olisin yksin tämän ongelman kanssa. Moni ei vain myönnä itselleen olevansa koukussa sokeriin tai että sokerin syönti vaikuttaisi mitenkään heidän elämäänsä negatiivisesti. Annan vinkin: Kokeile pystytkö olemaan viikon ajattelemattakaan herkkuja. Jos pystyt, et varmaan ole koukussa, mutta jos et pysty tai se on hankalaa, saatat olla.

Tässäkin asiassa on opittava tuntemaan itsensä ja omat tavat toimia ja reagoida, näin pystyy tunnistamaan oireita mahdollisimman ajoissa. Minulle helpoin olisi totaalinen kieltäytyminen, mutta sitä en halua tehdä, joten nyt alkaa pohtiminen, että miten tämä tilanne ratkaistaan pidemmässä juoksussa. Herkkuja on saatava syödä välillä, koska joku pahe pitää olla, mutta millä pitää homma kurissa varmasti? Kokeilen varmasti alkuun karkkipäivää ja jos se ei toimi täytyy keksiä jotain muuta..

Eiköhän tämä tästä.. Argh.

Love,
Me



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Flunssan kourissa

Mene pois paha pöpö..


Maanantaina pääsin vielä juoksemaan, mutta tiistaina oli jo jätettävä väliin alkavan räkätaudin takia. Kurkku muuttui raastinraudaksi ja ei voinut kuin hartaasti toivoa, että tää menis nopeasti ohi - no eipä mennyt. Perjantaina tuntui jo vähän paremmalta joten kävin kokeilemassa pk:ta, mutta eihän siitä mitään tullut ja sittenhän se pöpö vasta iskikin. Vieläkin vuotaa nokka ja olo on, kun ois rekan alle jäänyt. Mikä piru siinä on, että nää pöpöt iskee aina silloin kun vähiten sitä kaipaisi?

Pitäisi vissiin oikeasti levätä, mutta eihän tässä ehdi kun on muutakin tekemistä. Alkaa vaan jo kiukuttaa ettei pääse reenaamaan varsinkin kun aikataulu on näin tiukka. On se silti kai vain ymmärrettävä ettei kipeänä saa reenata tai ei parane ikinä. Vielä kun oppisi, että milloin on sopivasti tervehtynyt reenaamaan.. Angst.

Vuosi vierähti


Sunnuntaina olikin sitten vuosi täynnä blogin ensimmäisestä postauksesta, kyllä aika menee nopiaan. Elämä on edelleen laiffia ja ikuisuusprojekti ei tule koskaan päätökseen. Kokoajan kehitytään johonkin suuntaan tämänkin suhteen. Valitettavasti tähän väliin en nyt keksinyt mitään superspessua ylläriä, mutta ehkä ensivuonna sitten.. Kiva jos olet alusta asti jaksanut minun tarinoitani lueskella ja jos jaksat jatkossakin. Kiitos ihan kaikille lukijoille !

Kaikennäköistä on tullut kirjoiteltua, mutta olisi myös mukava kuulla mitä te lukijat haluaisitte lukea jatkossa. Muutamia juttuja on mielessä, mutta uudet ideat kelpaavat aina. Onko jotain mitä haluaisit tietää tai mihin haluaisit että ottaisin kantaa? Rohkeasti vain!

Enough said.. Tänään ei oikein lähde käyntiin varmaan siksi että räkä täyttää pään.. Otetaan pidemmän kaavan mukaan seuraavassa postauksessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Love,
Me

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

10 turhaa faktaa minusta


1. Meikkaan todella harvoin


En pidä meikkaamisesta, koska se vie aikaa, enkä edes juurikaan osaa meikata. Silloin kun meikkaan laitan perus meikin: Pohja, puuteri ja ripsiväri. Meikattua tulee siis yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vuodessa, siis hyvin pitkälti vain jos on pakko. Aika usein heitän vanhentuneita meikkejä roskiin..

2. Juon litroittain Pepsi Maxia


Joku pahe oli säilytettävä (Bullshit!), joten mie kittaan sitten aikamoisen määrän Pepsi Maxia päivässä. Siitä en osaa luopua, enkä ole edes harkinnut luopuvani. Pääsin eroon tupakasta, energiajuomista ja vaikka mistä, mutta tästä en helpolla luovu. Mmm.. Aspartaamia!

3. Jo suolakurkkujen haju aiheuttaa kakomisrefleksin


En siis voi sietää suolakurkkuja missään muodossa, joten meille ei saa edes ostaa suolakurkkuja. Mielestäni se löyhkä ja makukin tarttuu aivan kaikkeen, joka on samassa jääkaapissa, oli ne pakattu kuinka hyvin tahansa. Yök, melkein ajatuskin oksettaa. Näinpä isäntä joutuu syömään suolakurkkunsa muualla ja sitä se tekeekin ihan mielellään. Mun lähelle ei vaan tarvi tulla, kun niitä on popsinut.. Grr.

4. Ostan usein asioita kirpputorilta


Olen ostanut suurimman osan vaatteistani tämän laihdutusprojektin aikana/jälkeen pääasiallisesti Facebook kirppareilta. Ostan myös tavaraa, kuten lautapelejä, mutta pääosin vaatteita. Tämä alkoi lähinnä siitä, ettei oikeasti ollut järkeä uusia vaatekaappia kokoajan kaupasta ostamalla, koska sitä olisi ollut vararikossa alta aikayksikön. Mielestäni kierrätys on hyvä asia ja siinä säästyy kivasti pitkä pennikin.

5. Olen addikti


Näin on, minulla on taipumus kehittää riippuvuus asiaan kuin asiaan hyvinkin helposti. Olen ollut mm. peliriippuvainen (Texas hold'em ja kolikkoautomaatit), kofeiiniaddikti, sokeririippuvainen, shoppailuaddikti.. Innostun hirveän helpolla ja jos innostus jatkuu pidempään, tulee asioista minulle monesti pakkomielteitä ja riippuvuuksia. Mikään riippuvuuteni ei ole tosin onneksi ollut "vakava" ja olen päässyt niistä eroon/saanut ne kuriin ilman ammattiapua. Nyt olen löytänyt tavan kääntää riippuvuudet liikuntaan, joka on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto.

6. Pelkään kipua


Pelkoni kohdistuu ennemminkin "kipuun, jonka päättymisestä ei ole tietoa". Tämä johtaa juurensa siitä, että minun on myös vaikea elää epätietoisuudessa minkään asian suhteen. Jos minuun kohdistuu fyysistä kipua, enkä tiedä että se päättyy joskus, voin joutua paniikkiin. En voi esimerkiksi mennä hammaslääkäriin yksin vaikka siellä aiheutuva kipu loppuukin joskus, mutta pelkään sitä ihan järjettömästi silti. Alhainen kipukynnys on myös hidastanut treenaamistani, koska: NO PAIN NO GAIN! Olen oppimassa tästä onneksi hyvää vauhtia pois..

7. Vihaan aamuja


Olen aamulla lähes poikkeuksetta kiukkunen, koska nukkuisin mielelläni puoleenpäivään jooooka päivä. Vielä joskus valvoin yöt ja nukuin päivät, mutta sittemmin on kai täytynyt tässäkin asiassa aikuistua. Monet ovat känkkiksiä kunnes saavat kahvinsa, mutta minä kun en kahvia juo niin ei ole mitään erityistä joka kiukkusuuden veisi pois. Se laantuu vasta, kun olen herännyt kunnolla. Paras olisi jos kukaan ei puhuisi minulle heti herättyäni.

8. Olen sotkuinen


Jätän vaatteita lojumaan lattialle ja astiat usein lavuaariin. Saan kuunnella siitäkin kettuilua harva se päivä, kun en saa astioitani koneeseen. Tämäkin on ehkä enemmänkin saamattomuutta ja laiskuutta kuin sotkuisuutta. Ei se kai minun syy ole jos ne vaatteet ja astiat vain jostain kumman syystä pesevät itse itsensä siellä altaassa ja lattialla? Hih. Sika, oink oink.

9. Tykkäisin piirtää


Pentuna piirsin paljon ja olin muutenkin hirveän luova, mutta aikuisena sille ei tunnu olevan aikaa. Olen säästänyt paljon piirrustuksiani ja oikeasti jopa osasin joskus piirtää. Nyt jos pitäisi edes kirjoittaa "analogisesti" niin menisi nopeasti sormi suuhun. Olen digitalisoitunut ja "piirtäminenkin" tapahtuu nykyään photoshopilla. Piirtäminen oli aina hirveän terapeuttista ja sillä oli helppo tyhjentää pää. Harmittaa ettei sile löydy aikaa ja intoa enää.



10. En osaa tehdä kuperkeikkaa tai viheltää


En ole koskaan osannut tehdä kuperkeikkaa vaikka useat ihmiset ovat yrittäneet sitä minulle opettaa. Taekwondoa treenatessa opin ukemin, mutta en silti pysty vieläkään tekemään perus kuperkeikkaa. En myöskään ole koskaan osannut viheltää ja tätäkin on monet yrittäneet minulle opettaa. Onneksi nämä eivät ole niin tarpeellisia taitoja..


Tällaista tänään. Nyt tiedätte minusta aivan kaiken? Buahahaa..


Love,
Me

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rapakunnosta puolimaratonille 1 + Synttäritarjous!


Viikko 1: Completed



Viikko 1 "makrot"
Ensimmäinen viikko projektissa "Rapakunnosta puolimaratonille" on nyt takana ja tästä on hyvä jatkaa etieppäin.

2 x juoksua, 2 x peruskestävyyttä ja 2 x kuntosalia - akka on ehkä vähän poikki ja lihakset pyytää armoa, mutta sitä ei anneta. Nyt on tavoitteet korkealla ja niitä tavoitellaan kaikin voimin, kesäkuussa voi sitten hetken relata.


Havaintoja juoksuharrastusta aloittelevalta


1. Nesteytyksestä on pidettävä huolta. Mie meinasin kuivua kasaan alta viikossa, jonka seurauksena mm. oma hiki tuntui iholla hapolta. Onneksi KPK 24/7 pelastaa aina, ja sain hyvät vinkit asian korjaamiseen: Suolaa ja elektrolyyttejä, koska nestettä mie kyllä kittaan. Minulle näyttäs riittävän tuo suola, koska vaihdoin ruokasuolan merisuolaan ja olen nyt pyrkinyt käyttämään sitä lähemmäs 10g päivässä 3-5g sijaan ja alkaa jo vähän helpottaa. Suola siis ehkä oikeasti auttaa imeyttämään sitä nestettä kehoon, ja se näkyy jo myös painossakin..

2. Kengät, ja jopa sukat, pitää olla oikeanlaiset. Tuli havaittua, että mm. sukalla on vaikutusta jalkojen kipuiluihin juostessa, ainakin näin alkuvaiheessa. Ostin Niken juoksusukat ja kun aloin käyttää niitä juostessa rupesi jalkapohjat/jalan sisäsyrjät kipeytymään aika pahasti. Myös kenkien sitomista saa reenata pariin otteeseen ennenkuin on hyvä, koska kiukku kyllä tulee jos vähänkin painaa jostain.

3. Ruokavalio vaikuttaa suuresti tuloksiin. Olet mitä syöt? Huomasin myös, että edellisen 24h syömiset vaikuttavat jopa suuresti sykkeisiin ja jaksamiseen. Ravintoaineiden oikea tasapaino jne on oltava kohdillaan ja pysyttävä samankaltaisina, että tuloksia voi millään tasolla verrata toisiinsa. En myöskään enää ikinä lähde 200kcal aamupalan jälkeen tunnin lenkille matolle, kuolema meinas tulla. Oikeanlaista ruokaa koneistoon tarpeeksi niin hyvä tulee.

4. Se ottaa aikansa, kun tottuu. Tässä on viikossa käyty läpi aikasta monen lihaksen kipeytyminen, lonkan jumit jne. Ensin veti jumiin takareidet ja persus, sitten etureidet salin jälkeen ja sitten vuorossa oli alaselkä.. Nyt kipeenä on lonkka/lonkankoukistajat ja tuntuu, että siellä suunnalla onkin jonkinlainen lukko. Odotan kovasti sitä hetkeä, kun kroppa hyväksyy tämän uuden harrastuksen ja lakkaa kipeyttämästä paikkoja.. Ehkä sitten, kun on käyty koko kroppa läpi?



Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..


Blogin ensimmäisestä postauksesta (tällä kolmannella "aloituskerralla") tulee sunnuntaina vuosi täyteen eli blogi on pian 1-vuotias! Sen kunniaksi Torikadun Liikuntakeskus tarjoaa Teille lukijoille 2kk kuntosalikortin tarjoushintaan. Mainitsemalla Torikadun tiskillä koodisanat "New Life blogi", saat 2kk kuntosalikortin hintaan 78e (Normihinta 92e). Tarjous koskee vain 2kk korttia, yksi kortti per asiakas ja se on voimassa tämän viikon (7.3-13.3.2016). Kortti on siis ostettava tällä viikolla ja laitettava voimaan viimeistään 15.3!

Katsotaan keksinkö jotain muutakin kivaa ensimmäisten synttäreiden kunniaksi! Kiitos kaikille lukijoille tässä vaiheessa ja toivottavasti pysytte jatkossakin kuulolla!

Love,
Me

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Tehrään akasta juaksija: Ensimetrit

Ensimetrit = 19,5km


Tää homma tosiaan alkoi virallisesti sunnuntaina ja tää akka lähti intoa puhkuen vääntämään lenkkiä juoksumatolle. Minnuuhan ei siis tuonne ulos saa liukastelemaan, ei edes kirveellä uhaten. Miltä se nyt sitten tuntuu ja miten on mennyt? No voin kertoo että pa**aahan tää on ja jalkoihin sattuu enemmän kuin laki sallii, mutta mä en ole luovuttanut ja se voittaa kaiken edellä mainitun! Just nyt voisin hakata kirveellä nää jalat irti lonkista asti, ettei elämä ois näin tuskaista, mutta kyllä tää tästä. Edelleen on tahtoa ja intoa vaikka muille jakaa, koska tää on nyt se "mun juttu"!

Tässä vähän mitä on tullut tehtyä:

Sunnuntaina vuorossa oli peruskestävyys tassuttelua, eli 60min ja sykkeet alle 120. Kokeilin 6.0km/h ensimmäisen 30min, mutta sykkeet olivat liian alhaisia niin nappasin vauhdin 6.5km/h.. Ei ne ehkä siltikään olleet tarpeeksi korkealla, mutta sillä mentiin.

Sunnuntai

Maanantaina päästiinkin kokeilemaan juoksemista "ensimmäisen" kerran, eli ohjelmassa oli 30min kävelyä 6.5km/h + 15min juoksua 7.5km/h + 15min kävelyä 6.5km/h. Näillähän sitten mentiin ja voin kertoa, että fiilikset oli juostessa semmoset, että kuolen siihen paikkaan. Meinasin rehellisesti luovuttaa 3min juoksemisen jälkeen, mutta se suomalainen sisu löytyi sieltä taas ja eiku menoks loppuun asti. Eli kyllä, rapakunnossa olen ja nyt on 3kk aikaa hankkiutua parempaan kuntoon.

Maanantai

Tiistaina oli ensimmäinen salipäivä uudella ohjelmalla, siitä alempana lisää. Keskiviikkona, eli tänään, vetäsin aamukävelyt matolla kukonlaulun aikaan. Voin kertoa, että vitutuskäyrä oli aika korkealla huomatessani, että kuulottimet jäivät autoon. Ei se myöskään helpottanut suorittamista, että joka askeleella meinasi päästä kyynel, kun takareidet ja perse on niin jumissa. Ei muuta kuin ajatuksella: "Sillä se lähtee millä on tullutkin", koska eikös se niin mene? No kerronpa meneekö, PA**AN MARJAT, ei mene. Kiukulla kävelin 60min 6,5km/h vauhdilla ja matolta pois astuessa meinasi jalat pettää alta ja suusta päästä huuto. Kävelen kuin ankka tai ihminen per**p**on jälkeen ja kyllä, nyt sattuu!

Keskiviikko



Itse kerjäsin ja sain vain mitä tilasinkin!


Mie taisin 15.2.2016 huudella FB:n puolella Tommille terkkuja niinkuin tähän tyyliin: "Antaa tulla, kestän kyllä. Periks en tuu antamaan!" Enköhän se ollut myös minä itse, joka sinne Helsinki Half Marathonille ilmottautui, joten ei kai tässä olisi oikeasti varaa itkeä ja vinkua. Itken ja vingun kyllä silti, ihan vian koska voin, HAH!

Kyykky, romanialainen mave, prässi..


..ja ASKELKYYKKYKÄVELY! Tosissaankohan hän on? Vissiin sitten on, hah.

Mie olen nykyään kaksijakoinen, tai siis saliohjelma on. Tiistaina mie sitten tein ensimmäisen kerran osan 1: Jalat + core. Jos olisin kehdannut, olisin huutanut koko salin kuullen kuinka mun PT yrittää tappaa mua, mutten tosiaan viittinyt, kihih.

Kevyesti otin painojen suhteen ja kiltisti tein ensimmäiset otsikossa mainitut kolme liikettä 3x20, jonka jälkeen erehdyin huokaisemaan, että enää kaks jaloille ja sitten core. No jeppis jepulis.. Vuorossa oli se askelkyykkykävely ja paperissa luki 3x20+20. Jalat tärisi ja kävelin kuin ankka, mutta eikun yrittämään. Ensimmäiset 10+10 ja jalka petti kirjaimellisesti alta, koska se ei vaan enää liikkunut. Repesin nauruun ja tässä kohtaa meinasin huutaa sen, että mua yritetään tappaa - silleen huumorimielessä tietenkin, koska kaikkea ei tarttis ottaa nii vakavissaan. Hetken hoin kyllä muutamia kirosanoja mielessäni ja saatoin laittaa maestrolle viestiäkin, että unen näki, että 3x20+20 tulis, no ei tosiaan tullu. Kiukulla puskin kyllä 3x10+10, koska jalat ei vaan enää kantanu, ens kerralla sit ehkä jo 12+12?

Jälleen kerran saanen muistuttaa itselleni: ITE KERJÄSIT! Näin on.. Tästä mä oikeesti tykkään. Nyt se pien natsi heräs siellä Tommissa, ehkä hää ei tykänny mun tempauksesta ilmottautua HHM2016:seen vaikka hää oli eri mieltä alunalkujaankin? Ei sillä kai väliä miksi se heräsi, koska pääasia on että heräsi. Tällaisesta kidutuksesta mä tykkään ja tällaisen rääkin jälkeen voi hymyillä vaikkei sitä 3x20+20 tullutkaan tällä kertaa! #mypersonaltrainerisawesome!



Eteenpäin, sanoi mummo lumessa


Huomenna on viikon ainoa ja ansaittu lepipäivä, mutta sitten jatkuu taas. Perjantaina otetaan maanantai uusiksi, lauantaina kiskotaan saliohjelman osa 2 ja sunnuntaina tassutellaan pk:t. Kun nää jalat nyt vain toipuisivat ja tottuisivat tähän touhuun, niin voisin lopettaa valittamisenkin. Enhän mä nyt ennen sitä voi lopettaa, koska valittamisesta on hitosti apua.. Täh?

"Minähän en venyttele, se on homojen hommaa", tuppaan sanoa.. No, tänään saattaa olla pakko sortua venyttelemään näitä jalkoja, koska mä teen kualemaa Teen teen - ihan oikeesti! Vinkuvonkuvalivali.. Ihan oikeesti mä olen hiton onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Mukavaa pikkulauantaita kaikille!


Love,
Me


P.S. Mites tässä nyt näin kävikään..  Ei pitänyt mennä kuin Tough Vikingiin tänä vuonna? Tähän asti kalenteriin on kuitenkin jo kertynyt:

14.5.2015 Väriestejuoksu, Jyväskylä (5km)
21.5.2016 Kympin Nainen, Kouvola (10km)
11.6.2016 Helsinki Half Marathon, Helsinki (21km)
10.9.2016 Tough Viking, Helsinki (10km)

P.P.S Tässä on muuten alustava kartta tämän vuoden Helsingin Tough Viking koitoksesta: