torstai 17. maaliskuuta 2016

Addiktin on tunnistettava oireet ajoissa..

..tai kaaos on taattu.


Tunnistinhan minä ne oireet, mutten halunnut myöntää sitä itselleni tai muille. Nyt se on taas asteen vaikeampaa, koska päästin sen näinkin pitkälle. Kuinka ihminen voikaan olla hirviö jos ei saa sokeria juuri silloin kun sitä kokee tarvitsevansa. Olen sokeriaddikti, enkä pääse siitä koskaan täysin eroon.

"Jos mä tän yhden karkin, en mä siihen kuole.." "Jos mä tän pienen suklaapatukan, ei siinä ole niin paljoa kaloreita.." "Jos mä nyt vain pullan, mitä pahaa siinä on?" "Ai söin eilenkin pullaa, ei se haittaa, koska syön myös nyt.." "Karkkipussi kerran viikossa, mitä väliä?"

ON SILLÄ VÄLIÄ! Addiktin pitäisi jättää se ensimmäinen karkki väliin, koska fakta on se, että koukussa ollaan taas ja tiukasti eikä siihen tarvittu kuin "se yksi karkki". Sitä ajattelee olevansa niin hirveän vahva, koska on ollut jo niin pitkään "kuivilla", mutta paskanmarjat - pikkurilli riittää ja se vie koko käden. Jos et ole itse ollut sokerikoukussa, et varmasti ymmärrä, että sokeri on oikeasti kuin huume. Se tekee välillä jopa aavistuksen hulluksi.


Helposti riippuvainen


Niinkuin jo aiemmin kerroin, olen sitä ihmissorttia, joka kehittää riippuvuuden helposti melkeinpä mistä vain. Olen ollut koukussa mm. rahapeleihin, energiajuomiin/kofeiiniin ja tupakkaan, mutta ehdottomasti pahin tuntuisi olevan tämä sokeri. Taistelen näiden kaikkien kanssa edelleen, jatkuvasti, mutta pahimpana pinnalle nousee herkut. Välillä on vaikea kulkea peliautomaatin ohi ilman pakottavaa tarvetta laittaa siihen kolikko tai ajaa pitkä matka ostamatta battery -tölkkiä huoltoasemalta, mutta niihin pystyy kuitenkin lopulta helpostikin sanomaan ei. Tottakai niissäkin lipsutaan aina välillä, mutta se ei ole yhtä paha kuin tämä sokerikierre.

Menen pitkään ajattelematta koko asiaa, mutta kun se karkki tai pulla kerran juolahtaa mieleen ja erehdyn sellaista nauttimaan, ei siitä piinasta helpolla pääse eroon. Kokoajan on vain saatava lisää, vähän kerrallaan siitä ei muka ole haittaa vaikka joka kerta se "vähän" on aina vain enemmän. Enemmän ja useammin. Kokoajan. Kunnes se on päivittäistä ja määrät ovat oikeasti suuria.



Ärrinmurrin PRKL!


Mietin pidempään syytä hirveälle kiukkuärrimurri -ololleni, jota on nyt jatkunut useamman viikon, mutta en keksinyt mitään järkevää selitystä. Vihdoin lamppu välähti ja taidan syyttää tätä sokeripaskaa - ainakin osittain.. Kiukuttaa -> syön herkkuja -> kiukuttaa lisää -> syön lisää karkkia.. Ja kierre vain jatkuu, kunnes olen tosissani ahdistunut koko hommasta. Tällä kertaa tunnistin oireet aika ajoissa, joten ei menty kuin asteelle "pari karkkipussia ja pullaa viikossa", mutta sekin riittää. Tein aikoinaan ison työn päästäkseni irti tästä kierteestä ja nyt möhläsin itseni takaisin sinne. Saako nyt kieriä itsesäälissä (ja syödä karkkia)? Ei saa. Nyt ämmä ryhdistäytyy ja alkaa katkasuhoito, hah!

Painoa ei ole onneksi kertynyt lisää grammaakaan, koska syön edelleen pirun huonosti, mutta itsetunto koki kyllä pienen kolhun.. Opin tästä kuitenkin sen, että taistelu riippuvuuksia vastaan ei tule päättymään koskaan, eli tämä on todellakin se "ikuisuusprojekti".

Olenko yksin?


En usko, että olisin yksin tämän ongelman kanssa. Moni ei vain myönnä itselleen olevansa koukussa sokeriin tai että sokerin syönti vaikuttaisi mitenkään heidän elämäänsä negatiivisesti. Annan vinkin: Kokeile pystytkö olemaan viikon ajattelemattakaan herkkuja. Jos pystyt, et varmaan ole koukussa, mutta jos et pysty tai se on hankalaa, saatat olla.

Tässäkin asiassa on opittava tuntemaan itsensä ja omat tavat toimia ja reagoida, näin pystyy tunnistamaan oireita mahdollisimman ajoissa. Minulle helpoin olisi totaalinen kieltäytyminen, mutta sitä en halua tehdä, joten nyt alkaa pohtiminen, että miten tämä tilanne ratkaistaan pidemmässä juoksussa. Herkkuja on saatava syödä välillä, koska joku pahe pitää olla, mutta millä pitää homma kurissa varmasti? Kokeilen varmasti alkuun karkkipäivää ja jos se ei toimi täytyy keksiä jotain muuta..

Eiköhän tämä tästä.. Argh.

Love,
Me



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti