tiistai 22. maaliskuuta 2016

Onko pakko sairastaa jos ei taho?

Tässä onkin taas eletty radiohiljaisuutta, koska mieli on ollut aika matalalla.

Takapakkia-pakkia-pakkia..


Kaksi viikkoa sitten iski flunssa, joka jätti jälkeensä vieläkin päällä olevan nuhan. Samaan syssyyn SI-nivel veti lukkoon ja epätoivo nosti taas päätään.. Oli käytännössä aika kahden viikon "pakkolomalle", vaikka välissä pari kertaa kokeilinkin onneani. Flunssa olisi väistynyt ja olisin voinut treenata jos jokainen askel ei olisi ollut niin kivulias. Fysioterapeutille sain ajan vasta viime perjantaille ja sunnuntaina pääsinkin taas takaisin rytmiin. Nyt on treenattu su-ma-ti ja tulevaisuus näyttää taas valoisammalta. Tuska ja epätoivo meinasi iskeä, mutta välillä kai täytyy ottaa sitä takapakkia, että arvostaa taas omaa terveyttään enemmän.

Kyllä se on silti kurja huomata miten maihin treenitauko vie, päivä päivältä enemmän ja enemmän. Siksi onkin vaikea pysyä poissa sieltä salilta/lenkiltä vaikka tietää ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa. Itsekin myönnän käyneeni tosiaan pari kertaa kokeilemassa, vain huomatakseni sen olleen huono idea. Ainakin itselle vaikeinta on kuitenkin tietää, koska on tarpeeksi terve palaamaan takaisin sinne salille. Aika arpapeliä se vielä on, joten aina parempi ottaa varman päälle vaikkei pää sitä täysin kestäisikään.

Älä siis koskaan treenaa kipeänä ja puntaroi tarkkaan, että koska olet tarpeeksi terve menemään takaisin salille tms. Sairastelu todennäköisesti vain pitkittyy jos paukkaat takaisin liian aikaisin. Ei se heleppoo ole jos hommalle on omistautunut 110%:sesti, mutta ehdottomasti välttämätöntä.

SI-nivel - totta vai tarua?


Olen kuullut, että tässä on kaksi koulukuntaa, joista toinen sanoo, että koko homma on hölynpölyä ja toinen päinvastoin. Minä uskon ja tiedän kokemuksesta, että SI-nivelen vaivat on vit**maisia ja hyvinkin totta. Minulta on auottu suoliluun lukko pari kertaa aikaisemminkin fysiatrin toimesta, ja nyt se oli tehtävä taas. Pitkään se pysyi oireettomana, mutta kävelyn ja juoksun lisäännyttyä se muistutti taas itsestään.

SI-nivel vaivat oireilevat alaselän kipuna, joka heijastaa pakaraan ja esimerkiksi takareiteen, joskus koko jalkaan. Pitkään istuminen pahentaa vaivaa ja liikunnan pitäisi siinä auttaa, mutta minulla taisi äkillinen liikunnan lisääntyminen aiheuttaa taas ko. vaivat. Jokin vamma voi myös aiheuttaa nämä ongelmat. Minulla syynä on todennäköisesti jalkojen pituusero, lihasten epätasapaino ja yliliikkuva lonkka.

Fysioterapeutin ohjeilla onkin aika poistaa lihasten epätasapaino jaloista ja korjata jalkojen pituuseroa. Vasemman jalan lihaksisto on kuulemma hyvin paljon heikompi kuin oikean ja se voi aiheuttaa tällaisia ongelmia kuin myös se, että minullon erimittaiset jalat. Isolla osalla ihmisistä on pituuseroa jaloissa ja monella se ei vaikuta elämään juuri mitenkään, mutta nähtävästi minulla vaikuttaa jo sentinkin ero. Pohjalliset menee tekoon ortopedisuutariopiskelijaystäväni (johan on pitkä nimitys henkilölle) toimesta. Josko myöhemmin saisi siihen kaveriksi hänen tekemät nahkaiset tennarit - ois meinaan pikkasen mageet!

Jotenka vastaus otsikkoon: Hyvinkin TOTTA!


Aamutreeni ja pääsiäisnoitia


Nyt ollaan siis taas aikataulussa kiinni ja tänäänkin kävin tekemässä jalka+core treenin salilla, jota korjattiin uusien tietojen valossa. Vähän yhden jalan hack-kyykkyä ja yhden jalan prässiä, ai kun kivasti teki gutaa (Prrrkl..). Aamusaleista on muodostunut hyvä tapa, kun treenin jälkeen herää paljon paremmin kuin ilman.

Nämä toimivat kivasti aamujumpan jälkeen

Viikonloppu menikin perheen kanssa mukavasti. Lauantaina koristeltiin pajunoksia sunnuntain virpomista varten ja sunnuntaina sitten virvottiin. Appiukkokin oli kylässä ja toi mukanaan reilusti lihaa ja nammnammmnamm kylmäsavulohta! Hää niin tietää kuinka tuota rakastan ja tuo sitä tullessaan aina kun tulee käymään!

Tässä vähän tunnelmia viikonlopulta.

Näin niitä syntyi..

Tältä näytti trullit ja saalis..

Ihanaa tiistaita kaikille!

Love,
Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti