maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mietteitä mielipiteistä

Lauantai-illan valinnat


Tulipahan taas huomattua miten ihminen voikaan muuttua. Tämä viikonloppu oli semmonen "hidas viikonloppu" ja lauantaina sitten mietittiinkin jo aamutuimaan, mitä sitä tekisi illalla. Asiaa vatvottiin jopa tunteja käymällä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot: Leffaa teatterissa, terassikauden avaus, kapakki ylipäätänsä - perinteiset. Mikään ei oikein sytyttänyt ja etätoivo ja tylsyys meinasinkin jo iskeä.

Päädyimme kahdeksan jälkeen lauantai-iltana kuntosalille tekemään kunnon olkapääjumpan. Se oli kivaa ja en vaihtaisi sitä kyllä mihinkään siideriin/terassilla pönöttämiseen. Vielä muutama vuosi sitten valinta olisi ollut aivan toinen ja jos joku olisi edes ehdottanut liikuntaa lauantai-iltana, olisin nauranut pa**asesti. Olen siis nykyään tylsä aikuinen?

"Ehkä elämään mahtuu muutakin kun oma kroppa.."


Kuulin otsikonmukaisen kommentin tuossa taannoin, jopa aika läheiseltä ihmiseltä ja se puistatti pahemman kerran. Keskustelu koski lonkankoukistajavammaani ja siitä johtuvaa treenikieltoa. Tästähän se ajatus sitten lähti.

Oma kroppa = ulkonäkö.. Senkö takia minä tätä teen? No paskanmarjat. Se tulee kyllä kivasti siivellä, mutta se ei ole syy miksi minä pidän itsestäni huolta. Noinko ihmiset oikeasti näkee liikkumisen ja elämäntapamuutoksen? Jos olit lepposa läski aikaisemmin ja teit asialle jotain, oletkin pinnallinen paskiainen, joka teki sen kaiken ulkonäkönsä takia?

Terkkuja ihmisille jotka tosissaan uskoo, että elämäntapamuutos tehdään vain ulkonäön takia: En usko, että yksikään meistä löytää ko. syystä tarpeeksi motivaatiota tehdä muutosta. En ainakaan minä ja minun muutoksen takana oli fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, joka ei "lepposana läskinä" ollut kohdillaan. Nyt saatan pingottaa salilla käymisestä tai lenkkeilystä ja puhua vähän eri aiheista kahvipöydässä, mutta saisinko sitä kohtaan jonkinlaista kunnioitusta? Minäkin kunnioitan muiden ihmisten valintoja, vaikka ne välillä mielessäni kyseenalaistankin. Minä teen nykyään sitä mistä pidän ja voin helvetin hyvin.

Kyllä, elämään mahtuu paljon muutakin, kun oma kroppa. 


Viikonloppu kuvina


Perjantaina saapui tällaiset testiin

Kokeilin pientä kävelylenkkiä..
Jalka ei ole kunnossa vielä.

Carcassonnea ajankuluksi

Lauantai-illan valinta

Elämä on täynnä valintoja ja se on jokaisen oma asia millaisia omat valinnat ovat. Kunnioitetaan toistemme valintoja!

Love,
Me

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

FlipBelt - Kauan odotettu pelastus !

Metsästin jo pidempään sellaista käsivarsikoteloa/juoksuvyötä, johon mahtuisi minulle kaikki tarpeellinen ja tämä tyssäsikin aina jo ensimmäiseen esineeseen: Puhelimeeni. Minulla on LG G4, joka on 5,5 tuuman näytöllä ja siinä on vielä flipcover kuoret päällä. Olisin lopulta tyytynyt jopa siihen, että joka kerta lenkille tai salille lähtiessä irrotan kuoret ja sujautan puhelimen johonkin koteloon, mutta sekään ei ollut mahdollista, koska minnekään se ei olisi mahtunut. Saati sitten, että mukaan olisi saanut mitään muuta.

Paras ratkaisu tavaran kuljetukseen liikkuessa !


Sain testattavakseni FlipBelt nimisen tuotteen noin kuukausi sitten ja jo nyt siitä on tullut lähes välttämätön treenatessa. Se on mukava, tai jopa huomaamaton, päällä ja sen avulla mukana voi kuljettaa kaiken tarpeellisen esim pidemmällekin juoksulenkille. Enää ei tarvitse murehtia onko juoksuvaatteissa taskuja !



Salilla ollessa FlipBeltissäni majailee pääasiallisesti, muihin tuotteisiin liian isoksi osottautunut, puhelimeni, koska musiikin kuuntelu niin salilla kuin juostessa on minulle hyvin tärkeää. Juoksulenkille sinne saakin sitten mukaan puhelimen lisäksi avainnipun, joista ei erikseen tarvitse alkaa irrottelemaan sitä kotiavainta, välipalaa ja vaikka pankkikortin tai keskikokoisen lompakon, jos haluaa piipahtaa lenkin jälkeen vaikka kaupassa.




Omassa käytössä tämä on ollut mukana juostessa, kävellessä ja salitreenissä, mutta voisin helposti kuvitella ottavani sen mukaan myös kesän eläintarhareissulle tai tivoliin. Kesällä harvemmin kuljetaan vaatteissa, joissa on paljon taskuja ja lasten kanssa on aina kivempi jos olalla ei tarvitse kantaa laukkuakaan.



Vyö on helppo pukea päälle ja useiden koko- ja värivaihtoehtojen takia sieltä löytyy "perfect fit" jokaiselle. Pomppimattomuudesta en ole täysin vakuuttunut, koska tuon jättipuhelimeni kanssa vyö heiluu jonkinverran, vaikkei varsinaisesti kyllä pompikaan. Tämä on hyvin pieni paha, kun huomioi, että tämä on ainoa vyö, johon puhelimeni mahtuu ja vielä ilman, että irrotan sen kuoristaan!

"Täytyy vain luottaa, että pysyy.."


Kuului skeptisen kommentti. Kyllä, tavarat tuntuisivat pysyvän FlipBeltissä oikein nätisti, mutta jos hirvittää ja tarvitsee psyykkistä varmistusta, voi vyön kääntää "väärinpäin" päällä, jolloin aukot vyössä ovat käyttäjää vasten eikä vyöstä putoa varmasti yhtään mikään. Kun muistaa valita oikean koon, en näe tavaroiden pysymisessä ongelmaa.

Minä luotan tähän kapistukseen niin, että se on osa Tough Viking 2016 varustustani syyskuussa!



Minulle FlipBelt on löytö ja pelastus, ja se ansaitsi pysyvän paikan lanteillani!




Kokeile sinäkin !


FlipBelt tarjoaa blogini lukijoille -15% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: newlife
Koodi on voimassa huhtikuun 2016 loppuun saakka.

Suosittelen lämpimästi hyödyntämään edun ja testaamaan FlipBeltiä varsinkin jos elämäsi on aktiivista ja rojua pitää pystyä kantamaan mukana tilanteessa kuin tilanteessa! 


Love,
Me

perjantai 8. huhtikuuta 2016

P-R-I-C-E-L-E-S-S

Arsch loch!


Kevät on ollut aika pitkälti hanurista, syvältä perseestä ja täyttä sontaa! Treenejä on jäänyt tekemättä ja mitään en ole saanut aikaan. Itsesäälissä on ryvetty ja syitä asioille etsitty, hyvin pitkälti tuloksetta. Hyvää aikaa on valunut alas viemäristä sillä välin, kun olen "etsinyt itseäni" tai vastauksia.

Miksi?


Olen taas useaan otteeseen miettinyt, että minkä takia minä tätä teen? Minkä takia minä kiusaan itseäni liikunnalla, kun se ei ole kivaa? Miten kukaan voi väittää nauttivansa juoksemisesta tai puntilla käynnistä?

Aina tulee haettua syitä muista, ulkopuolisista seikoista, vaikka totuus on paljon lähempänä. Minä en tee tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Se pois jätetty toisto, minuutti tai metri ei ole pois keneltäkään muulta kuin minulta itseltäni. Ei minun PT:ltä, ei sinulta, ei keneltäkään muulta, se on pois vain minulta itseltäni. Teen tätä vain ja ainoastaan itselleni.


Siksi.


Se tunne, kun pystyy tekemään jotain mitä ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä, se on se syy. Se tunne, kun juostessa tekisi mieli vaan huutaa ja itkeä ilosta, ja hymy nousee pakostakin korviin, se on se syy. Se tunne, kun ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, se on se syy. Se tunne, se on korvaamatonta. Se tunne, se on PRICELESS.


© Mikko Saxlund

...Tämä kaikki vain siitä, että onnistuin juoksemaan 25 minuuttia yhtä soittoa. Ei ehkä paljon sinulle, mutta todella, todella paljon minulle!


Hyvää viikonloppua! <3

Love,
Me


P.S. Tänään on aivan mieletön fiilis ja ei voi kuin toivoa, että huomennakin olisi..

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Liian monta rautaa tulessa?

Taas on aika myöntää, että on tullut haalittua liian monta asiaa To Do -listalle. Kun innostuu helposti uusista jutuista ja on luonteeltaan "kaikki-tänne-nyt-HETI", voi helposti käydä näin. On vain niin pirun monta kivaa juttua, joita haluaisi toteuttaa yhtäaikaa, mutta mitään ei saa tehtyä sitten täysillä. Päiviin tarvittaisiin tuplasti tunteja, että kerkeäisi tehdä kaiken mitä tämä akka haluaa. Tai sitten vain pitäisi opetella hoitamaan yksi asia loppuun ennen seuraavan aloittamista? AAAARGH!



Juoksu vs. Kuntosali

Teinhän mie sen päätöksen muka jo, mutta vieläkin kaivelee, koska haluaisin edelleen tehdä molempia täysillä vaikka tiedän, ettei se vain ole mahdollista. Pitäisikö sitä ottaa kaudet: Talvikaudella kuntosalia ja kesäkaudella juoksua? Ei siinäkään tosin ole mitään järkeä. Ugh!

Tuuliviiri yllä talon katon..


Haluan olla perheen kanssa, haluan leikkiä mallia, haluan valokuvata, haluan liikkua kymmenellä eri tavalla, haluan syödä hyvin mutten sitten kuitenkaan, haluan pelata lautapelejä joka päivä, haluan olla true bloggaaja.. Näiden lisäksi pitäisi hoitaa velvollisuudetkin. Yhdestäkään harrastuksesta ei tule hevonhelevettiä, kun niitä on liikaa - se on fakta. Aika ei riitä, eikä kyllä riittäisi rahakaan, tehdä noita kaikkia niin täysiä, kun mieli halajaa. En silti halua luopua mistään! Tähän kaikkeen kun ynnätään vielä minun laiskuus ja aikaansaamattomuus? Ai että.. ANGST!

Minulla on personal trainer liikunta- ja ravintopuolen apuna, nyt tarvitsisin personal plannerin, joka aikatauluttaisi jokaisen minuutin niin, että saisin nämä kaikki täysillä elämääni. Sitten tämä ihminen opettaisi minut tykkäämään aikatauluista, hah!

Päätöksenteon tuskaa..


Olen paininut tämän asian kanssa viikkokausia ja siksi laiminlyönyt myös tätä blogia. Ratkaisuja en ole löytänyt, koska pahoin pelkään, että se todellinen ratkaisu olisi uusi luonne ja persoona - ja sehän ei käy. Tämä on kyllä taas #firstworldproblems -kamaa, joten kai sitä pitäisi vain olla tyytyväinen, kun elämässä ei ole oikeita ongelmia? Ei, kyllä niitäkin on, trust me.

Olkoon tämä tällainen itkupotkuraivari -postaus ja seuraavalla kerralla palataan taas ruotuun ja asiaan. Nimittäin aiheena voisi olla Flipbelt !


Love,
Me

P.S. Olen itsekin jo menettämässä uskoani omaan #HHM selviytymiseeni, mutta periksi ei silti anneta..