perjantai 8. huhtikuuta 2016

P-R-I-C-E-L-E-S-S

Arsch loch!


Kevät on ollut aika pitkälti hanurista, syvältä perseestä ja täyttä sontaa! Treenejä on jäänyt tekemättä ja mitään en ole saanut aikaan. Itsesäälissä on ryvetty ja syitä asioille etsitty, hyvin pitkälti tuloksetta. Hyvää aikaa on valunut alas viemäristä sillä välin, kun olen "etsinyt itseäni" tai vastauksia.

Miksi?


Olen taas useaan otteeseen miettinyt, että minkä takia minä tätä teen? Minkä takia minä kiusaan itseäni liikunnalla, kun se ei ole kivaa? Miten kukaan voi väittää nauttivansa juoksemisesta tai puntilla käynnistä?

Aina tulee haettua syitä muista, ulkopuolisista seikoista, vaikka totuus on paljon lähempänä. Minä en tee tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Se pois jätetty toisto, minuutti tai metri ei ole pois keneltäkään muulta kuin minulta itseltäni. Ei minun PT:ltä, ei sinulta, ei keneltäkään muulta, se on pois vain minulta itseltäni. Teen tätä vain ja ainoastaan itselleni.


Siksi.


Se tunne, kun pystyy tekemään jotain mitä ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä, se on se syy. Se tunne, kun juostessa tekisi mieli vaan huutaa ja itkeä ilosta, ja hymy nousee pakostakin korviin, se on se syy. Se tunne, kun ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, se on se syy. Se tunne, se on korvaamatonta. Se tunne, se on PRICELESS.


© Mikko Saxlund

...Tämä kaikki vain siitä, että onnistuin juoksemaan 25 minuuttia yhtä soittoa. Ei ehkä paljon sinulle, mutta todella, todella paljon minulle!


Hyvää viikonloppua! <3

Love,
Me


P.S. Tänään on aivan mieletön fiilis ja ei voi kuin toivoa, että huomennakin olisi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti