perjantai 13. toukokuuta 2016

Testissä Bluebiit RunningBas nappikuulokkeet

Musiikki on minulle edelleen hyvin tärkeä osa treenaamista ja ilman täysiä pauhaavaa musaa korvassa, on todella vaikea keskittyä siihen mitä tekee. Oli sitten kyse salitreenistä, juoksemisesta tai ihan vain koiran lenkittämisestä - musiikki kulkee mukana. Välillä se on räppiä, välillä trancea, välillä suomipoppia, toisinaan rockia ja joskus jopa heviä - kunhan on hyvää musiikkia.



Etenkin sen jälkeen, kun aloitin juoksemaan/lenkkeilemään enemmän, olen etsinyt itselleni täydellisesti istuvia kuulokkeita niitä löytämättä. Nappikuulokkeet ovat aina pudonneet korvista, kolisseet ja kahisseet ja sangalliset jättikuulokkeet ovat vain kokoajan tiellä ja rumiakin.

Sain jo joku aika sitten testattavaksi Bluebiit RunningBass nappikuulokkeet, jotka yllättivät minut kyllä positiivisesti. Olin skeptinen, koska olin kuullut merkistä vain vähän ja koska olin jo harkinnut vakavasti bluetooth kuulokkeita. Nimestä päättelin kuitenkin, että näiden on oltava nyt sitten hyvät juoksemiseen, ja ovathan ne!



Korvaan tuleva osa on rakennettu ovelasti, siinä ei ole kiinteää sankaa korvan taakse vaan se on "rautalankamainen", jonka voi muotoilla itse oman korvan mukaan. Niinkuin monessa muussakin kuulokemallissa, valittavana on kolme eri silikoonipallukkakokoa ja omaan korvaan jouduin valitsemaan pienimmän, jonka jälkeen napit istuivat täydellisesti. Eivät hölsky korvissa tai päästä suotta taustamölyä läpi. Toki kun viereen tulee puhumaan kovemmalla äänellä, ja volat ei ole täysillä, kuulet kyllä jos jollain vaikka on asiaa.



Äänentoistopuolen jätin asiantuntevamman tahon, eli mieheni, testattavaksi. Itse kuuntelen musiikkia terapeuttisena nollaamiskeinona eikä minulla ole samanlaista korvaa verrata äänenlaatua kuin hänellä. Mieheni on pyörinyt vuosia musamaailmassa ja hänelle äänenlaatu on aina ollut tärkeä. Hänetkin nämä napit yllättivät sillä äänenlaatu taisteli nätisti toisen valmistajan kehuttujen nappikuulokkeiden kanssa. Basson toisto oli kuulemma erinomainen, parempi kuin muissa testatuissa, ja diskantista tuli kommentti että oli hieman tunkkaisempi, mutta ei sekään paha.

Ainoaksi ongelmaksi näiden kanssa koin kuitenkin korvan taakse tulevan sangan. Se pitää kyllä kuulokkeet kivasti korvissa ja paikoillaan, mutta hiuksia ei tarvitse haroa korvan taakse tai suurella todennäköisyydellä seuraavaksi korjataan kuuloketta takaisin korvaan. Ratkaisin tämän tosin sillä, että hiukset pysyy ponnarilla, niinkuin ne tosin treenatessa aina onkin.



Nämä ei kuitenkaan kolise ja pompi juostessa, joten saa kuunnella rauhassa vain ja ainoastaan sitä musiikkia ilman sivuääniä. Kyllä nämä kuulokkeet menivät omien kokeilujeni ykkössijalle pysyvyyden ja käyttömukavuuden takia, äänenlaadusta puhumattakaan.

Bluebiit tarjoaa teille, rakkaat lukijani, -20% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: biitnewlife . Koodi on voimassa toukokuun 2016 loppuun asti!


Love,
Me

P.S. Pistettiin juuri soittolistojakin uusiksi ja jos kiinnostaa vakoilla niin täältä löytyy miun random lista, joka saa lisäyksiä pikkuhiljaa. Siellä on laidasta laitaan genrejä, joten se on semmonen yleislista niinkuin nimikin kertoo. Jossain kohtaa täytyy tehdä uusi juoksu/treenilista, jossa on enemmän vain menoa ja meininkiä!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämäntapa

Olen taistellut itseni kanssa ja minua on jopa välillä ahdistanut, etten ole saanut tekstiä aikaiseksi tänne. Ahdistusta aiheutti ehkä se, että koin jotenkin olevani velvollinen päivittämään tätä blogia, mutta mitään ei vain syntynyt ja ajatus katkesi aina kun yritin. 

Ymmärsin kuitenkin hetki sitten, että mitäänhän tässä maailmassa ei ole pakko tehdä, paitsi ehkä maksaa veroja ja kuolla. Aloitin tämän blogin pääosin terapeuttisena asiana itselleni vaikkakin salaa toivoin, että tästä olisi ehkä joskus jotain hyötyä muillekin. Matkan varrella olenkin saanut positiivista palautetta ja huomannut, että joku tosiaan lukee tätä. Kiitos teille siitä ja pahoittelut tästä hiljaiselosta!

Samassa mietintäprosessissa etsin syytä tälle "so called writer's blockilleni" ja tänään löysin asialle edes jonkinlaisen selityksen: liian monta rautaa tulessa! Kappas kummaa, ajatusvirta heräsikin taas henkiin.

Kesä = Ihanaa lämmintä rentoutumisen aikaa?


BULLSHIT, ei minun kohdallani. Kyllähän minä kesää rakastan ja se on ehdottomasti paras vuodenaika, mutta se tuo mukanaan myös huonot puolensa. Kesä tuo minuun niin paljon enemmän virtaa, että haalin itselleni tekemistä niin paljon, ettei enää pysy itsekään mukana. Kokoajan pitää olla menossa tai tekemässä jotain ja turhaudun siltä seisomalta jos tekeminen loppuu kesken. That's me, semmonen olen aina ollut, enkä siitä tule muuttumaan.

Mm. TFCD-malleiluhommat ovat olleet yllättävän kivoja ja mukaansatempaavia ja siitä syystä päädyinkin tosiaan luomaan sille oman FB-sivun. Näin voin pitää tämän blogin sellaisena, kun sen alunperin tarkotinkin, spämmäämättä turhan paljon kuvia pärstästäni. On ollut kuitenkin mukavaa huomata miten sitä pikkuhiljaa kehittyy siinäkin hommassa ja kieroutunut omakuvakin on alkanut matkalla muuttua.

Itsekin kyllä haluaisi olla sillä kameran "oikealla puolella" eli kuvaajan roolissa, ja lautapelejäkin olisi kai kiva pelata joskus. Olohuoneeseen ilmestyi tanko, joten pitäisi alkaa toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tankotansseilusta. Samaiseen olohuoneeseen ilmestyi myös spinningpyörä, joten ehkä minulla on taas muutama tunti viikossa lisää kun pk lenkkejä voi tehdä vaikka Suomen pelejä katsellessa. Kaikkeen tähän ei vaan kuitenkaan tunnu riittävän tunteja kellotaulussa.

Minä en siis suinkaan rentoudu kesällä vaan otan kaiken ilon irti olemalla mahdollisimman aktiivinen. Rentoutua voi sitten talven kaamoksessa, eikö?

Mä tein sen ihan vahingossa!


Tästä kaikesta pääsemmekin koko jutun pointtiin, nimittäin siihen, että en enää luettele liikkumista näihin "olisi kiva ehtiä" -asioihin. Liikunta ei ole enää minulle toissijainen tai pakote, jokin asia jolle pitäisi löytää kalenterista aikaa. Huomasin, että liikunta on nykyään minun arkea ja se tulee luonnostaan. Liikunta kuuluu itsestäänselvyyksiin ja sille löytyy aikaa aina, kun sitä haluan. Olen siis onnistunut tekemään liikkumisesta itselleni elämäntavan ja se on aika hiton hieno asia! 

Lähdin tähän projektiin tiedostaen, että tavoitteena on elämäntapamuutos eikä vain dieetti, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt asiaa näin konkreettisesti. Kyllähän minä olen syömiseni saanut pidettyä kurissa ja painoa ei ole grammaakaan takaisin tullut, eli syömistottumuksiani onnistuin kyllä muuttamaan suuntaan jos toiseenkin. En kuitenkaan olisi ihan äkkiä uskonut, että liikunnasta tulisi minulle koskaan elämäntapa tai itsestäänselvyys, koska tie on ollut kivinen ja 90% elämästäni olen vihannut liikuntaa, se on ollut vastenmielistä "hullujen hommaa". Siinä taisi kuitenkin ihan vahingossa käydä niin..

Olen hakenut sitä intoa ja motivaatiota liikkua eri suunnilta, viimesimpänä ammentaen voimaa ihmisten (etenkin aviomieheni) epäuskosta - jos et ole törmännyt postaukseeni aiheesta niin voit lukea sen täältä. Avain oikeaan oveen oli kuitenkin se, että lopetin turhan miettimisen ja stressaamisen ja aloin (vaikkakin ns. pakon edessä, kun lonkankoukistaja sanoi poks) tehdä omilla ehdoillani. Nyt olen nauttinut liikunnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Pahin viholliseni olen minä itse ja kenellekään muulle minun ei ole todistettava yhtään mitään!


Love,
Tuuliviir.. Me!

Kesä <3
Näin meillä, mites teillä?
Wroom wroom..