keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämäntapa

Olen taistellut itseni kanssa ja minua on jopa välillä ahdistanut, etten ole saanut tekstiä aikaiseksi tänne. Ahdistusta aiheutti ehkä se, että koin jotenkin olevani velvollinen päivittämään tätä blogia, mutta mitään ei vain syntynyt ja ajatus katkesi aina kun yritin. 

Ymmärsin kuitenkin hetki sitten, että mitäänhän tässä maailmassa ei ole pakko tehdä, paitsi ehkä maksaa veroja ja kuolla. Aloitin tämän blogin pääosin terapeuttisena asiana itselleni vaikkakin salaa toivoin, että tästä olisi ehkä joskus jotain hyötyä muillekin. Matkan varrella olenkin saanut positiivista palautetta ja huomannut, että joku tosiaan lukee tätä. Kiitos teille siitä ja pahoittelut tästä hiljaiselosta!

Samassa mietintäprosessissa etsin syytä tälle "so called writer's blockilleni" ja tänään löysin asialle edes jonkinlaisen selityksen: liian monta rautaa tulessa! Kappas kummaa, ajatusvirta heräsikin taas henkiin.

Kesä = Ihanaa lämmintä rentoutumisen aikaa?


BULLSHIT, ei minun kohdallani. Kyllähän minä kesää rakastan ja se on ehdottomasti paras vuodenaika, mutta se tuo mukanaan myös huonot puolensa. Kesä tuo minuun niin paljon enemmän virtaa, että haalin itselleni tekemistä niin paljon, ettei enää pysy itsekään mukana. Kokoajan pitää olla menossa tai tekemässä jotain ja turhaudun siltä seisomalta jos tekeminen loppuu kesken. That's me, semmonen olen aina ollut, enkä siitä tule muuttumaan.

Mm. TFCD-malleiluhommat ovat olleet yllättävän kivoja ja mukaansatempaavia ja siitä syystä päädyinkin tosiaan luomaan sille oman FB-sivun. Näin voin pitää tämän blogin sellaisena, kun sen alunperin tarkotinkin, spämmäämättä turhan paljon kuvia pärstästäni. On ollut kuitenkin mukavaa huomata miten sitä pikkuhiljaa kehittyy siinäkin hommassa ja kieroutunut omakuvakin on alkanut matkalla muuttua.

Itsekin kyllä haluaisi olla sillä kameran "oikealla puolella" eli kuvaajan roolissa, ja lautapelejäkin olisi kai kiva pelata joskus. Olohuoneeseen ilmestyi tanko, joten pitäisi alkaa toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tankotansseilusta. Samaiseen olohuoneeseen ilmestyi myös spinningpyörä, joten ehkä minulla on taas muutama tunti viikossa lisää kun pk lenkkejä voi tehdä vaikka Suomen pelejä katsellessa. Kaikkeen tähän ei vaan kuitenkaan tunnu riittävän tunteja kellotaulussa.

Minä en siis suinkaan rentoudu kesällä vaan otan kaiken ilon irti olemalla mahdollisimman aktiivinen. Rentoutua voi sitten talven kaamoksessa, eikö?

Mä tein sen ihan vahingossa!


Tästä kaikesta pääsemmekin koko jutun pointtiin, nimittäin siihen, että en enää luettele liikkumista näihin "olisi kiva ehtiä" -asioihin. Liikunta ei ole enää minulle toissijainen tai pakote, jokin asia jolle pitäisi löytää kalenterista aikaa. Huomasin, että liikunta on nykyään minun arkea ja se tulee luonnostaan. Liikunta kuuluu itsestäänselvyyksiin ja sille löytyy aikaa aina, kun sitä haluan. Olen siis onnistunut tekemään liikkumisesta itselleni elämäntavan ja se on aika hiton hieno asia! 

Lähdin tähän projektiin tiedostaen, että tavoitteena on elämäntapamuutos eikä vain dieetti, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt asiaa näin konkreettisesti. Kyllähän minä olen syömiseni saanut pidettyä kurissa ja painoa ei ole grammaakaan takaisin tullut, eli syömistottumuksiani onnistuin kyllä muuttamaan suuntaan jos toiseenkin. En kuitenkaan olisi ihan äkkiä uskonut, että liikunnasta tulisi minulle koskaan elämäntapa tai itsestäänselvyys, koska tie on ollut kivinen ja 90% elämästäni olen vihannut liikuntaa, se on ollut vastenmielistä "hullujen hommaa". Siinä taisi kuitenkin ihan vahingossa käydä niin..

Olen hakenut sitä intoa ja motivaatiota liikkua eri suunnilta, viimesimpänä ammentaen voimaa ihmisten (etenkin aviomieheni) epäuskosta - jos et ole törmännyt postaukseeni aiheesta niin voit lukea sen täältä. Avain oikeaan oveen oli kuitenkin se, että lopetin turhan miettimisen ja stressaamisen ja aloin (vaikkakin ns. pakon edessä, kun lonkankoukistaja sanoi poks) tehdä omilla ehdoillani. Nyt olen nauttinut liikunnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Pahin viholliseni olen minä itse ja kenellekään muulle minun ei ole todistettava yhtään mitään!


Love,
Tuuliviir.. Me!

Kesä <3
Näin meillä, mites teillä?
Wroom wroom..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti