sunnuntai 14. elokuuta 2016

Long time no see: Selittelyä selittelyn perään

Mistähän sitä edes alottaisi, kun paljon on aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut?

Tässä käy varmaan joka kesä näin, blogi jää, kun akka viipottaa pää kolmantena jalkana menemään. No excuses. Onneksi en tee tätä työkseni, vaikka silloin olisikin varmasti enemmän aikaa tänne kirjoitella. Silti ahdistaa ja nolottaa, etten ole saanut sovituista asioista kirjoitettua. Olen lupaillut lukijoille ja itselleni, mutta siihen se on jäänyt. Monesti olen tekstin aloittanut, mutta muutaman lauseen jälkeen sulkenut koneen ja antanut olla.

Kesä tuli kesä meni


Kesään kuului uuden työn aloitus, paljon aikaa perheen kanssa ja totaalinen lusmuilu liikunnasta ja terveellisestä syömisestä. Käytiin Tykkimäet, Särkänniemet ja Tropiclandiat, ollaan juostu Pokemonien perässä liki 200km (Oi kyllä, olen koukussa), leikitty, naurettu ja oltu. Lopulta sydänkin ehti särkyä, kun kesä loppui liian aikaisin.



Paljon on parissa kuukaudessa oppinut uudessa duunissa ja sen saralla kesä on ollut täynnä onnistumisen tunteita. Salilla tai juoksemassa en ole paria kertaa lukuunottamatta,juurikaan käynyt, joten omantunnon tuskia on koettu - ja paljon. Selitin ja sallin tämän itselleni sillä, että lasten kanssa on muutenkin niin vähän aikaa, että mielummin olen heidän kanssaan, kun työpäivän jälkeen kulutan edes sitä tuntia kahta poissa. Huono selitys, mutta ehkä kelvollinen.

Pääasia on, että kesä oli täynnä perhettä ja rakkautta ja toki toissijaisena se, että painoa en ole grammaakaan ottanut takaisin, vaan se on jopa pari kiloa pudonnut huonoilla syömisillä. Nyt paininkin taas itseni kanssa, että saisin hommat takaisin raiteille ja liikunnan ja ruokavalion taas kuntoon.

Kesken jäi kaikki - So sorry!


Niinkuin FB:n puolella jo pyytelinkin anteeksi niin teen sen vielä täällä. Suuri anteeksipyyntö yhteystyökumppaneille, jotka jäivät odottamaan postauksia ja lukijoille, jotka ehkä joskus saivat motivaatiota tai jotain muuta irti tästä blogista. Nyt kun olen päässyt jyvälle töistä ja paluu arkeen on tapahtunut, koitan olla taas aktiivisempi. Mitään en tosin enää lupaile, etten tuota pettymystä kenellekään - varsinkaan itselleni.


Jalkatreeni kahden kuukauden tauon jälkeen


Pari kertaa tämän kesän aikana kävin salilla kokeilemassa onneani ja molemmilla kerroilla lähdin melkein itkua vääntäen ja kettuuntuneena kesken kaiken kotiin. Parempi olikin sitten taas pysyä poissa.

Eilen kuitenkin sain itseni taas yrittämään ja kappas, se olikin pitkästä aikaa ihan jeppis. Kevyt jalkatreeni "vähän sinnepäin" ja nyt nautin tästä tuskasta ja vältän vessaa ja portaita. Veikeetä kuinka kipu on välillä kivaa ja tuskakin taivaallista..

Ehkä se kipinä taas löytyisi ennen syyskuun koitosta. Miten musta tuntuu, että tämä sama kaava käytiin läpi viime kesänä, mutta mitään en oppinut. Pässi mikä pässi? Sen ehkä nyt opin etten haali enää yhtään projekteja päällekkäin, yksi kerrallaan loppuun asti ennen uuden aloittamista.

Yritetään jatkaa siitä mihin jäätiin..

Peace,
Me


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti