sunnuntai 14. elokuuta 2016

Long time no see: Selittelyä selittelyn perään

Mistähän sitä edes alottaisi, kun paljon on aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut?

Tässä käy varmaan joka kesä näin, blogi jää, kun akka viipottaa pää kolmantena jalkana menemään. No excuses. Onneksi en tee tätä työkseni, vaikka silloin olisikin varmasti enemmän aikaa tänne kirjoitella. Silti ahdistaa ja nolottaa, etten ole saanut sovituista asioista kirjoitettua. Olen lupaillut lukijoille ja itselleni, mutta siihen se on jäänyt. Monesti olen tekstin aloittanut, mutta muutaman lauseen jälkeen sulkenut koneen ja antanut olla.

Kesä tuli kesä meni


Kesään kuului uuden työn aloitus, paljon aikaa perheen kanssa ja totaalinen lusmuilu liikunnasta ja terveellisestä syömisestä. Käytiin Tykkimäet, Särkänniemet ja Tropiclandiat, ollaan juostu Pokemonien perässä liki 200km (Oi kyllä, olen koukussa), leikitty, naurettu ja oltu. Lopulta sydänkin ehti särkyä, kun kesä loppui liian aikaisin.



Paljon on parissa kuukaudessa oppinut uudessa duunissa ja sen saralla kesä on ollut täynnä onnistumisen tunteita. Salilla tai juoksemassa en ole paria kertaa lukuunottamatta,juurikaan käynyt, joten omantunnon tuskia on koettu - ja paljon. Selitin ja sallin tämän itselleni sillä, että lasten kanssa on muutenkin niin vähän aikaa, että mielummin olen heidän kanssaan, kun työpäivän jälkeen kulutan edes sitä tuntia kahta poissa. Huono selitys, mutta ehkä kelvollinen.

Pääasia on, että kesä oli täynnä perhettä ja rakkautta ja toki toissijaisena se, että painoa en ole grammaakaan ottanut takaisin, vaan se on jopa pari kiloa pudonnut huonoilla syömisillä. Nyt paininkin taas itseni kanssa, että saisin hommat takaisin raiteille ja liikunnan ja ruokavalion taas kuntoon.

Kesken jäi kaikki - So sorry!


Niinkuin FB:n puolella jo pyytelinkin anteeksi niin teen sen vielä täällä. Suuri anteeksipyyntö yhteystyökumppaneille, jotka jäivät odottamaan postauksia ja lukijoille, jotka ehkä joskus saivat motivaatiota tai jotain muuta irti tästä blogista. Nyt kun olen päässyt jyvälle töistä ja paluu arkeen on tapahtunut, koitan olla taas aktiivisempi. Mitään en tosin enää lupaile, etten tuota pettymystä kenellekään - varsinkaan itselleni.


Jalkatreeni kahden kuukauden tauon jälkeen


Pari kertaa tämän kesän aikana kävin salilla kokeilemassa onneani ja molemmilla kerroilla lähdin melkein itkua vääntäen ja kettuuntuneena kesken kaiken kotiin. Parempi olikin sitten taas pysyä poissa.

Eilen kuitenkin sain itseni taas yrittämään ja kappas, se olikin pitkästä aikaa ihan jeppis. Kevyt jalkatreeni "vähän sinnepäin" ja nyt nautin tästä tuskasta ja vältän vessaa ja portaita. Veikeetä kuinka kipu on välillä kivaa ja tuskakin taivaallista..

Ehkä se kipinä taas löytyisi ennen syyskuun koitosta. Miten musta tuntuu, että tämä sama kaava käytiin läpi viime kesänä, mutta mitään en oppinut. Pässi mikä pässi? Sen ehkä nyt opin etten haali enää yhtään projekteja päällekkäin, yksi kerrallaan loppuun asti ennen uuden aloittamista.

Yritetään jatkaa siitä mihin jäätiin..

Peace,
Me


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uudet kesäiset tuulet..

Kesä on vihdoin täällä: Isäntä jäi kesälaitumille ja lasten kevätjuhlat on juhlittu. Mitä minun kesälomaani tulee, sitä ei ole. Tulen siis kiusallanikin viljelemään tätä koko kesän: "Loma? Mikä se on? Jotain syötävää?"

Varoitus: Tämä postaus sisältää paljon kuvia!

Kaduilla tuulee..


Tässä siis yksi uusi tuulahdus: Se miksi sitä kesälomaa ei tänä vuonna ole johtuu siitä, että "poltin kesälomani" vaihtamalla työpaikkaa.  Lähden ensi viikolla täysillä kohti uusia haasteita "omalle alalle" eli takaisin nörtiksi. Lomista viis, kun pääsee haastamaan itsensä ja osaamisensa. Kesää vietetään kuitenkin mahdollisimman mukavasti vähintäänkin viikonloppuisin - tästä tehdään maailman paras kesä!

Sain myös alkuviikosta taas uuden harjoitusohjelman Kisakunnon Tommilta eli siltä parhaimmalta henkilökohtaiselta mustalaiseltani (Köh.. Personal trainer). Testaukset tehtiin ja tuloksista lisää alempana, mutta lyhykäisyydessään totean, että nyt pääsee treenaamaan jo kunnolla!

Lonkankoukistaja on taas terässä, joten jalat lisättiin aikaisempaan saliohjelmaani, joka sisälsi jonkun aikaa vain työntävät + core ja vetävät + core. Rakastuin supereihin niin paljon että vedetään niillä vielä jonkun aikaa jalkojen lisäyksellä. Rok rok!

Salil eka salil vika?

Nyt mennään eikä meinata!

Hei hei mitä kuuluu..


Monenlaista on mahtunut toukokuuhun: Väriestejuoksu Jyväskylässä, Kympin nainen Kouvolassa, tuotetestailua ja sen sellaista. Kaikista näistä tulen postailemaan pian omina postauksinaan, mutta kuvat antavat vähän esimakua.

Väriestejuoksu 2016

Kympin nainen 2016

Suomen Voimistelutuote..

Vastuskuminauhat.fi

Tämän kaiken lisäksi on käyty Eturivin keikalla katsomassa Yötä, yksissä kemuissa otettu selfie Viikatteen Kallen kanssa, opetettu lapsille "uusia" pihaleikkejä, otettu matsia Carcassonnessa, käyty elämäni ekassa pesismatsissa ja rääkätty mainiota ystävää/työkaveria bootcampin muodossa. Toki tässä on keretty paljon paljon muutakin..

Olli <3

Kalle <3

Mikäs tää on, kuka arvaa?

Voitan, aina!

Superpesistä Tahko - Kitee

Bootcampin loppuskaba

..kuten treenata hulluna ja tehdä tulosta!


Jeah!

Kävin siis keskiviikkona inbodyssa ja aeroscan mittauksissa ja voin kertoa, että olen tyytyväinen tuloksiin. Kyllähän ne aina voisivat olla paremmat, varsinkin nyt, kun kahden viimeisen välissä oli kuukauden totaalilepo tuon lonkankoukistajan takia.

Let the results speak for themselves!

Inbody 750

Aeroscan

Tästä on kuitenkin pirun hyvä jatkaa! Tällä kertaa tavoitteet ovat hieman realistisemmat ja eka etappi on 10km juosten kesän lopussa. Mahtavan pt:n avulla sinne päästään jopa etuajassa, hahahahaa!

Hyvää kesän alkua immeiset!


Love,
Me

perjantai 13. toukokuuta 2016

Testissä Bluebiit RunningBas nappikuulokkeet

Musiikki on minulle edelleen hyvin tärkeä osa treenaamista ja ilman täysiä pauhaavaa musaa korvassa, on todella vaikea keskittyä siihen mitä tekee. Oli sitten kyse salitreenistä, juoksemisesta tai ihan vain koiran lenkittämisestä - musiikki kulkee mukana. Välillä se on räppiä, välillä trancea, välillä suomipoppia, toisinaan rockia ja joskus jopa heviä - kunhan on hyvää musiikkia.



Etenkin sen jälkeen, kun aloitin juoksemaan/lenkkeilemään enemmän, olen etsinyt itselleni täydellisesti istuvia kuulokkeita niitä löytämättä. Nappikuulokkeet ovat aina pudonneet korvista, kolisseet ja kahisseet ja sangalliset jättikuulokkeet ovat vain kokoajan tiellä ja rumiakin.

Sain jo joku aika sitten testattavaksi Bluebiit RunningBass nappikuulokkeet, jotka yllättivät minut kyllä positiivisesti. Olin skeptinen, koska olin kuullut merkistä vain vähän ja koska olin jo harkinnut vakavasti bluetooth kuulokkeita. Nimestä päättelin kuitenkin, että näiden on oltava nyt sitten hyvät juoksemiseen, ja ovathan ne!



Korvaan tuleva osa on rakennettu ovelasti, siinä ei ole kiinteää sankaa korvan taakse vaan se on "rautalankamainen", jonka voi muotoilla itse oman korvan mukaan. Niinkuin monessa muussakin kuulokemallissa, valittavana on kolme eri silikoonipallukkakokoa ja omaan korvaan jouduin valitsemaan pienimmän, jonka jälkeen napit istuivat täydellisesti. Eivät hölsky korvissa tai päästä suotta taustamölyä läpi. Toki kun viereen tulee puhumaan kovemmalla äänellä, ja volat ei ole täysillä, kuulet kyllä jos jollain vaikka on asiaa.



Äänentoistopuolen jätin asiantuntevamman tahon, eli mieheni, testattavaksi. Itse kuuntelen musiikkia terapeuttisena nollaamiskeinona eikä minulla ole samanlaista korvaa verrata äänenlaatua kuin hänellä. Mieheni on pyörinyt vuosia musamaailmassa ja hänelle äänenlaatu on aina ollut tärkeä. Hänetkin nämä napit yllättivät sillä äänenlaatu taisteli nätisti toisen valmistajan kehuttujen nappikuulokkeiden kanssa. Basson toisto oli kuulemma erinomainen, parempi kuin muissa testatuissa, ja diskantista tuli kommentti että oli hieman tunkkaisempi, mutta ei sekään paha.

Ainoaksi ongelmaksi näiden kanssa koin kuitenkin korvan taakse tulevan sangan. Se pitää kyllä kuulokkeet kivasti korvissa ja paikoillaan, mutta hiuksia ei tarvitse haroa korvan taakse tai suurella todennäköisyydellä seuraavaksi korjataan kuuloketta takaisin korvaan. Ratkaisin tämän tosin sillä, että hiukset pysyy ponnarilla, niinkuin ne tosin treenatessa aina onkin.



Nämä ei kuitenkaan kolise ja pompi juostessa, joten saa kuunnella rauhassa vain ja ainoastaan sitä musiikkia ilman sivuääniä. Kyllä nämä kuulokkeet menivät omien kokeilujeni ykkössijalle pysyvyyden ja käyttömukavuuden takia, äänenlaadusta puhumattakaan.

Bluebiit tarjoaa teille, rakkaat lukijani, -20% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: biitnewlife . Koodi on voimassa toukokuun 2016 loppuun asti!


Love,
Me

P.S. Pistettiin juuri soittolistojakin uusiksi ja jos kiinnostaa vakoilla niin täältä löytyy miun random lista, joka saa lisäyksiä pikkuhiljaa. Siellä on laidasta laitaan genrejä, joten se on semmonen yleislista niinkuin nimikin kertoo. Jossain kohtaa täytyy tehdä uusi juoksu/treenilista, jossa on enemmän vain menoa ja meininkiä!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämäntapa

Olen taistellut itseni kanssa ja minua on jopa välillä ahdistanut, etten ole saanut tekstiä aikaiseksi tänne. Ahdistusta aiheutti ehkä se, että koin jotenkin olevani velvollinen päivittämään tätä blogia, mutta mitään ei vain syntynyt ja ajatus katkesi aina kun yritin. 

Ymmärsin kuitenkin hetki sitten, että mitäänhän tässä maailmassa ei ole pakko tehdä, paitsi ehkä maksaa veroja ja kuolla. Aloitin tämän blogin pääosin terapeuttisena asiana itselleni vaikkakin salaa toivoin, että tästä olisi ehkä joskus jotain hyötyä muillekin. Matkan varrella olenkin saanut positiivista palautetta ja huomannut, että joku tosiaan lukee tätä. Kiitos teille siitä ja pahoittelut tästä hiljaiselosta!

Samassa mietintäprosessissa etsin syytä tälle "so called writer's blockilleni" ja tänään löysin asialle edes jonkinlaisen selityksen: liian monta rautaa tulessa! Kappas kummaa, ajatusvirta heräsikin taas henkiin.

Kesä = Ihanaa lämmintä rentoutumisen aikaa?


BULLSHIT, ei minun kohdallani. Kyllähän minä kesää rakastan ja se on ehdottomasti paras vuodenaika, mutta se tuo mukanaan myös huonot puolensa. Kesä tuo minuun niin paljon enemmän virtaa, että haalin itselleni tekemistä niin paljon, ettei enää pysy itsekään mukana. Kokoajan pitää olla menossa tai tekemässä jotain ja turhaudun siltä seisomalta jos tekeminen loppuu kesken. That's me, semmonen olen aina ollut, enkä siitä tule muuttumaan.

Mm. TFCD-malleiluhommat ovat olleet yllättävän kivoja ja mukaansatempaavia ja siitä syystä päädyinkin tosiaan luomaan sille oman FB-sivun. Näin voin pitää tämän blogin sellaisena, kun sen alunperin tarkotinkin, spämmäämättä turhan paljon kuvia pärstästäni. On ollut kuitenkin mukavaa huomata miten sitä pikkuhiljaa kehittyy siinäkin hommassa ja kieroutunut omakuvakin on alkanut matkalla muuttua.

Itsekin kyllä haluaisi olla sillä kameran "oikealla puolella" eli kuvaajan roolissa, ja lautapelejäkin olisi kai kiva pelata joskus. Olohuoneeseen ilmestyi tanko, joten pitäisi alkaa toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tankotansseilusta. Samaiseen olohuoneeseen ilmestyi myös spinningpyörä, joten ehkä minulla on taas muutama tunti viikossa lisää kun pk lenkkejä voi tehdä vaikka Suomen pelejä katsellessa. Kaikkeen tähän ei vaan kuitenkaan tunnu riittävän tunteja kellotaulussa.

Minä en siis suinkaan rentoudu kesällä vaan otan kaiken ilon irti olemalla mahdollisimman aktiivinen. Rentoutua voi sitten talven kaamoksessa, eikö?

Mä tein sen ihan vahingossa!


Tästä kaikesta pääsemmekin koko jutun pointtiin, nimittäin siihen, että en enää luettele liikkumista näihin "olisi kiva ehtiä" -asioihin. Liikunta ei ole enää minulle toissijainen tai pakote, jokin asia jolle pitäisi löytää kalenterista aikaa. Huomasin, että liikunta on nykyään minun arkea ja se tulee luonnostaan. Liikunta kuuluu itsestäänselvyyksiin ja sille löytyy aikaa aina, kun sitä haluan. Olen siis onnistunut tekemään liikkumisesta itselleni elämäntavan ja se on aika hiton hieno asia! 

Lähdin tähän projektiin tiedostaen, että tavoitteena on elämäntapamuutos eikä vain dieetti, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt asiaa näin konkreettisesti. Kyllähän minä olen syömiseni saanut pidettyä kurissa ja painoa ei ole grammaakaan takaisin tullut, eli syömistottumuksiani onnistuin kyllä muuttamaan suuntaan jos toiseenkin. En kuitenkaan olisi ihan äkkiä uskonut, että liikunnasta tulisi minulle koskaan elämäntapa tai itsestäänselvyys, koska tie on ollut kivinen ja 90% elämästäni olen vihannut liikuntaa, se on ollut vastenmielistä "hullujen hommaa". Siinä taisi kuitenkin ihan vahingossa käydä niin..

Olen hakenut sitä intoa ja motivaatiota liikkua eri suunnilta, viimesimpänä ammentaen voimaa ihmisten (etenkin aviomieheni) epäuskosta - jos et ole törmännyt postaukseeni aiheesta niin voit lukea sen täältä. Avain oikeaan oveen oli kuitenkin se, että lopetin turhan miettimisen ja stressaamisen ja aloin (vaikkakin ns. pakon edessä, kun lonkankoukistaja sanoi poks) tehdä omilla ehdoillani. Nyt olen nauttinut liikunnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Pahin viholliseni olen minä itse ja kenellekään muulle minun ei ole todistettava yhtään mitään!


Love,
Tuuliviir.. Me!

Kesä <3
Näin meillä, mites teillä?
Wroom wroom..

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mietteitä mielipiteistä

Lauantai-illan valinnat


Tulipahan taas huomattua miten ihminen voikaan muuttua. Tämä viikonloppu oli semmonen "hidas viikonloppu" ja lauantaina sitten mietittiinkin jo aamutuimaan, mitä sitä tekisi illalla. Asiaa vatvottiin jopa tunteja käymällä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot: Leffaa teatterissa, terassikauden avaus, kapakki ylipäätänsä - perinteiset. Mikään ei oikein sytyttänyt ja etätoivo ja tylsyys meinasinkin jo iskeä.

Päädyimme kahdeksan jälkeen lauantai-iltana kuntosalille tekemään kunnon olkapääjumpan. Se oli kivaa ja en vaihtaisi sitä kyllä mihinkään siideriin/terassilla pönöttämiseen. Vielä muutama vuosi sitten valinta olisi ollut aivan toinen ja jos joku olisi edes ehdottanut liikuntaa lauantai-iltana, olisin nauranut pa**asesti. Olen siis nykyään tylsä aikuinen?

"Ehkä elämään mahtuu muutakin kun oma kroppa.."


Kuulin otsikonmukaisen kommentin tuossa taannoin, jopa aika läheiseltä ihmiseltä ja se puistatti pahemman kerran. Keskustelu koski lonkankoukistajavammaani ja siitä johtuvaa treenikieltoa. Tästähän se ajatus sitten lähti.

Oma kroppa = ulkonäkö.. Senkö takia minä tätä teen? No paskanmarjat. Se tulee kyllä kivasti siivellä, mutta se ei ole syy miksi minä pidän itsestäni huolta. Noinko ihmiset oikeasti näkee liikkumisen ja elämäntapamuutoksen? Jos olit lepposa läski aikaisemmin ja teit asialle jotain, oletkin pinnallinen paskiainen, joka teki sen kaiken ulkonäkönsä takia?

Terkkuja ihmisille jotka tosissaan uskoo, että elämäntapamuutos tehdään vain ulkonäön takia: En usko, että yksikään meistä löytää ko. syystä tarpeeksi motivaatiota tehdä muutosta. En ainakaan minä ja minun muutoksen takana oli fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, joka ei "lepposana läskinä" ollut kohdillaan. Nyt saatan pingottaa salilla käymisestä tai lenkkeilystä ja puhua vähän eri aiheista kahvipöydässä, mutta saisinko sitä kohtaan jonkinlaista kunnioitusta? Minäkin kunnioitan muiden ihmisten valintoja, vaikka ne välillä mielessäni kyseenalaistankin. Minä teen nykyään sitä mistä pidän ja voin helvetin hyvin.

Kyllä, elämään mahtuu paljon muutakin, kun oma kroppa. 


Viikonloppu kuvina


Perjantaina saapui tällaiset testiin

Kokeilin pientä kävelylenkkiä..
Jalka ei ole kunnossa vielä.

Carcassonnea ajankuluksi

Lauantai-illan valinta

Elämä on täynnä valintoja ja se on jokaisen oma asia millaisia omat valinnat ovat. Kunnioitetaan toistemme valintoja!

Love,
Me

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

FlipBelt - Kauan odotettu pelastus !

Metsästin jo pidempään sellaista käsivarsikoteloa/juoksuvyötä, johon mahtuisi minulle kaikki tarpeellinen ja tämä tyssäsikin aina jo ensimmäiseen esineeseen: Puhelimeeni. Minulla on LG G4, joka on 5,5 tuuman näytöllä ja siinä on vielä flipcover kuoret päällä. Olisin lopulta tyytynyt jopa siihen, että joka kerta lenkille tai salille lähtiessä irrotan kuoret ja sujautan puhelimen johonkin koteloon, mutta sekään ei ollut mahdollista, koska minnekään se ei olisi mahtunut. Saati sitten, että mukaan olisi saanut mitään muuta.

Paras ratkaisu tavaran kuljetukseen liikkuessa !


Sain testattavakseni FlipBelt nimisen tuotteen noin kuukausi sitten ja jo nyt siitä on tullut lähes välttämätön treenatessa. Se on mukava, tai jopa huomaamaton, päällä ja sen avulla mukana voi kuljettaa kaiken tarpeellisen esim pidemmällekin juoksulenkille. Enää ei tarvitse murehtia onko juoksuvaatteissa taskuja !



Salilla ollessa FlipBeltissäni majailee pääasiallisesti, muihin tuotteisiin liian isoksi osottautunut, puhelimeni, koska musiikin kuuntelu niin salilla kuin juostessa on minulle hyvin tärkeää. Juoksulenkille sinne saakin sitten mukaan puhelimen lisäksi avainnipun, joista ei erikseen tarvitse alkaa irrottelemaan sitä kotiavainta, välipalaa ja vaikka pankkikortin tai keskikokoisen lompakon, jos haluaa piipahtaa lenkin jälkeen vaikka kaupassa.




Omassa käytössä tämä on ollut mukana juostessa, kävellessä ja salitreenissä, mutta voisin helposti kuvitella ottavani sen mukaan myös kesän eläintarhareissulle tai tivoliin. Kesällä harvemmin kuljetaan vaatteissa, joissa on paljon taskuja ja lasten kanssa on aina kivempi jos olalla ei tarvitse kantaa laukkuakaan.



Vyö on helppo pukea päälle ja useiden koko- ja värivaihtoehtojen takia sieltä löytyy "perfect fit" jokaiselle. Pomppimattomuudesta en ole täysin vakuuttunut, koska tuon jättipuhelimeni kanssa vyö heiluu jonkinverran, vaikkei varsinaisesti kyllä pompikaan. Tämä on hyvin pieni paha, kun huomioi, että tämä on ainoa vyö, johon puhelimeni mahtuu ja vielä ilman, että irrotan sen kuoristaan!

"Täytyy vain luottaa, että pysyy.."


Kuului skeptisen kommentti. Kyllä, tavarat tuntuisivat pysyvän FlipBeltissä oikein nätisti, mutta jos hirvittää ja tarvitsee psyykkistä varmistusta, voi vyön kääntää "väärinpäin" päällä, jolloin aukot vyössä ovat käyttäjää vasten eikä vyöstä putoa varmasti yhtään mikään. Kun muistaa valita oikean koon, en näe tavaroiden pysymisessä ongelmaa.

Minä luotan tähän kapistukseen niin, että se on osa Tough Viking 2016 varustustani syyskuussa!



Minulle FlipBelt on löytö ja pelastus, ja se ansaitsi pysyvän paikan lanteillani!




Kokeile sinäkin !


FlipBelt tarjoaa blogini lukijoille -15% alennuksen verkkokauppaansa koodilla: newlife
Koodi on voimassa huhtikuun 2016 loppuun saakka.

Suosittelen lämpimästi hyödyntämään edun ja testaamaan FlipBeltiä varsinkin jos elämäsi on aktiivista ja rojua pitää pystyä kantamaan mukana tilanteessa kuin tilanteessa! 


Love,
Me

perjantai 8. huhtikuuta 2016

P-R-I-C-E-L-E-S-S

Arsch loch!


Kevät on ollut aika pitkälti hanurista, syvältä perseestä ja täyttä sontaa! Treenejä on jäänyt tekemättä ja mitään en ole saanut aikaan. Itsesäälissä on ryvetty ja syitä asioille etsitty, hyvin pitkälti tuloksetta. Hyvää aikaa on valunut alas viemäristä sillä välin, kun olen "etsinyt itseäni" tai vastauksia.

Miksi?


Olen taas useaan otteeseen miettinyt, että minkä takia minä tätä teen? Minkä takia minä kiusaan itseäni liikunnalla, kun se ei ole kivaa? Miten kukaan voi väittää nauttivansa juoksemisesta tai puntilla käynnistä?

Aina tulee haettua syitä muista, ulkopuolisista seikoista, vaikka totuus on paljon lähempänä. Minä en tee tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Se pois jätetty toisto, minuutti tai metri ei ole pois keneltäkään muulta kuin minulta itseltäni. Ei minun PT:ltä, ei sinulta, ei keneltäkään muulta, se on pois vain minulta itseltäni. Teen tätä vain ja ainoastaan itselleni.


Siksi.


Se tunne, kun pystyy tekemään jotain mitä ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä, se on se syy. Se tunne, kun juostessa tekisi mieli vaan huutaa ja itkeä ilosta, ja hymy nousee pakostakin korviin, se on se syy. Se tunne, kun ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, se on se syy. Se tunne, se on korvaamatonta. Se tunne, se on PRICELESS.


© Mikko Saxlund

...Tämä kaikki vain siitä, että onnistuin juoksemaan 25 minuuttia yhtä soittoa. Ei ehkä paljon sinulle, mutta todella, todella paljon minulle!


Hyvää viikonloppua! <3

Love,
Me


P.S. Tänään on aivan mieletön fiilis ja ei voi kuin toivoa, että huomennakin olisi..

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Liian monta rautaa tulessa?

Taas on aika myöntää, että on tullut haalittua liian monta asiaa To Do -listalle. Kun innostuu helposti uusista jutuista ja on luonteeltaan "kaikki-tänne-nyt-HETI", voi helposti käydä näin. On vain niin pirun monta kivaa juttua, joita haluaisi toteuttaa yhtäaikaa, mutta mitään ei saa tehtyä sitten täysillä. Päiviin tarvittaisiin tuplasti tunteja, että kerkeäisi tehdä kaiken mitä tämä akka haluaa. Tai sitten vain pitäisi opetella hoitamaan yksi asia loppuun ennen seuraavan aloittamista? AAAARGH!



Juoksu vs. Kuntosali

Teinhän mie sen päätöksen muka jo, mutta vieläkin kaivelee, koska haluaisin edelleen tehdä molempia täysillä vaikka tiedän, ettei se vain ole mahdollista. Pitäisikö sitä ottaa kaudet: Talvikaudella kuntosalia ja kesäkaudella juoksua? Ei siinäkään tosin ole mitään järkeä. Ugh!

Tuuliviiri yllä talon katon..


Haluan olla perheen kanssa, haluan leikkiä mallia, haluan valokuvata, haluan liikkua kymmenellä eri tavalla, haluan syödä hyvin mutten sitten kuitenkaan, haluan pelata lautapelejä joka päivä, haluan olla true bloggaaja.. Näiden lisäksi pitäisi hoitaa velvollisuudetkin. Yhdestäkään harrastuksesta ei tule hevonhelevettiä, kun niitä on liikaa - se on fakta. Aika ei riitä, eikä kyllä riittäisi rahakaan, tehdä noita kaikkia niin täysiä, kun mieli halajaa. En silti halua luopua mistään! Tähän kaikkeen kun ynnätään vielä minun laiskuus ja aikaansaamattomuus? Ai että.. ANGST!

Minulla on personal trainer liikunta- ja ravintopuolen apuna, nyt tarvitsisin personal plannerin, joka aikatauluttaisi jokaisen minuutin niin, että saisin nämä kaikki täysillä elämääni. Sitten tämä ihminen opettaisi minut tykkäämään aikatauluista, hah!

Päätöksenteon tuskaa..


Olen paininut tämän asian kanssa viikkokausia ja siksi laiminlyönyt myös tätä blogia. Ratkaisuja en ole löytänyt, koska pahoin pelkään, että se todellinen ratkaisu olisi uusi luonne ja persoona - ja sehän ei käy. Tämä on kyllä taas #firstworldproblems -kamaa, joten kai sitä pitäisi vain olla tyytyväinen, kun elämässä ei ole oikeita ongelmia? Ei, kyllä niitäkin on, trust me.

Olkoon tämä tällainen itkupotkuraivari -postaus ja seuraavalla kerralla palataan taas ruotuun ja asiaan. Nimittäin aiheena voisi olla Flipbelt !


Love,
Me

P.S. Olen itsekin jo menettämässä uskoani omaan #HHM selviytymiseeni, mutta periksi ei silti anneta..